
Aksu-ruunan omistaminen muutti Alman elämän: ”Hevosen omistamisen myötä oppii ottamaan paljon vastuuta”
Auto käyntiin ja tallia kohti, sillä oma hevonen täytyy hoitaa ja liikuttaa.
Akcent-ruuna eli Aksu on Alma Kämpin ensimmäinen, pitkään toivottu oma hevonen. Yhteistä tietä on takana pari vuotta. Kuva: Senja PaarlahtiMonen teinin unelma on saada oma hevonen. MT Hevosten Viikon ratsastajalle Alma Kämpille toive toteutui pari vuotta sitten, kun hänen vanhempansa ostivat tyttärelleen oman hevosen. Hevosten ja ponien kanssa toimimista Alma oli tässä vaiheessa harjoitellut jo pitkään.
”Olin 6-vuotias, kun serkkuni vei minut ensimmäistä kertaa tallille. 7-vuotiaana aloin käymään viikoittain ponitunneilla ja opettelemaan hevosen hoitamista, varustamista ja varusteiden hoitoa”, pälkäneläinen Alma Kämppi kertoo.
Muutaman harrastusvuoden jälkeen hän löysi ensimmäisen vuokraponin, joita olikin useampia ennen omaa hevosta.
”Useiden ponien vuokraamisen ansiosta olen oppinut paljon hevosten hoidosta ja erilaisista talliympäristöistä.”
Sappeen Ratsutilalla Pälkäneellä Alma pääsi ratsastustuntien lisäksi tekemään tallitöitä, toimimaan leiriavustajana, hoitamaan hevosia ja auttamaan tallin omistajaa Reija Vähätaloa kilpailuissa.
”Tämä kaikki opetti minulle erittäin paljon ja toi uusia oppeja harrastukseen.”
Kaksi vuotta sitten aika oli vanhempienkin mielestä viimeinen kypsä ja vuosien haaveet täyttyivät. Alma Kämppi sai Akcent-ruunan omakseen. Viime syksyyn asti tallimatkat taittuivat mopoautolla ja 17-vuotiaana hän sai ajokortin ja pääsi oikean auton rattiin.
”Aksu on maailman paras opetusmestari minulle. Reija ja serkkuni Noora Sihvola auttoivat minua paljon heti alusta alkaen kaikessa hevosen omistamiseen tulevissa asioissa ja olen siitä heille kiitollinen”, Alma kertoo.
Hevonen ensin. Se on asia, joka on eniten muuttanut nuoren hevosenomistajan arkea.
”Hevonen menee aina etusijalle. Vaikka kuinka paljon haluaisin nähdä kavereita, niin hevonen täytyy hoitaa ennen muita menoja. Hevosen omistamisen myötä oppii ottamaan paljon vastuuta, ja vaikka se on välillä stressaavaa, niin en voisi kuvitella enää elämääni ilman hevosia.”
Kahden kokeneen hevosihmisen apu on ollut teinin hevosharrastuksessa korvaamatonta.
”Tärkeimmät henkilöt matkassani ovat olleet Reija Vähätalo ja serkkuni Noora. Reija on auttanut minut alkuun oman hevosen oston jälkeen ja opettanut minulle paljon hevosista ja ratsastuksesta. Ja Noora aktiivisena hevosharrastajana ja tulevana eläinlääkärinä on aina auttamassa minua Aksun kanssa”, Alma toteaa kiitollisena.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




