Kohti valoa ja uusia sankareita
Ravivalmentaja Etta Pakkanen iloitsee kolumnissaan keväästä ja sen mukanaan tuomista uusista mahdollisuuksista.
Salamakypärät-kilpailusarja on ollut nuorille ohjastajille hyvä ponnahduslauta. Viime kaudella kisassa mukana oli muun muassa kuvan Mira Oksakari. Kuva: Maisa Hyttinen / Suomen HipposKevätauringon ensimmäiset säteet ovat saaneet kaamosmasennuksen väistymään ja maailma näyttää taas paljon valoisammalta. Suuret muutokset ja epävarma tulevaisuus ovat aiheuttaneet talven aikana harmaita hiuksia useampaan päähän, mutta kevät on myös raviurheilussa toivon ja uuden alun aikaa.
Yksi kevään kiinnostavista asioista on ensimmäistä kertaa järjestettävä Raviristeily till Elitloppet –ohjastajakilpailu. Siinä toisistaan ottavat mittaa vuoden 2024 ajajaliigan 12 parasta. Useamman osalähdön ohjastajakilpailuja on muitakin, mutta tämä on ensimmäinen kotimaisille kärkinimille kohdistettu mittelö. Osalähtöjen ja kilpailupäivien määrä nostavat entisestään kilpailun urheilullisuutta. Ensimmäiset kolme osalähtöä ajetaan jo ensi keskiviikkona Vermo Areenalla.
Mielestäni sarjaa voitaisiin verrata jossain määrin Pariisin Prix d’Amerique -viikonlopun nelivuotiskilpailuun – sieltä saa viitteitä siitä, kuka kilpailee tulevaisuudessa absoluuttisella huipulla.
Yleisölle tuttujen nimien keskinäinen kamppailu on varmasti erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Koska hevoset arvotaan ohjastajille karsintapisteiden mukaan, päästään todella mittaamaan huippuohjastajien virettä. Toivottavasti kilpailu innostaisi myös uusia kasvoja seuraamaan useammat ravit ja ehkä jatkamaan harrastusta kohti kesää. Jo lajista kiinnostuneille konsepti on todella kiehtova. Ainakin taustavoimissa seurattiin innolla hevosten arvontaa ja odotettiin jännityksellä, kuka valmennettavia päätyy ajamaan.
Ohjastajakilpailuista puhuttaessa ei voida unohtaa myöskään Salamakypärät-kilpailusarjaa, jonka uudet osallistujat valitaan totutusti keväällä. Harmillisesti sarja ei tuoreista, mahdollisesti tulevaisuuden huippumenestyjistä huolimatta ole saanut kovin aktiivista seuraajakuntaa. Mielestäni sarjaa voitaisiin verrata jossain määrin Pariisin Prix d’Amerique -viikonlopun nelivuotiskilpailuun – sieltä saa viitteitä siitä, kuka kilpailee tulevaisuudessa absoluuttisella huipulla.
Joka vuosi on mielenkiintoista seurata mitkä hevosista jatkavat tasollaan ja mitkä ovat puolestaan talven treenijakson aikana ottaneet harppauksen eteenpäin.
Seuraamista voi vaikeuttaa se, että osalähtöjä on ripoteltu pitkin vuotta. Toisaalta se tuo hienon mahdollisuuden uusille ohjastajille näkyä isoina ravipäivinä pidemmällä aikavälillä. Raviristeily till Elitloppet –kilpailussa ohjastajat ovat kaikille tuttuja, mutta Salamakypärissä entuudestaan tutulta saattaa kuulostaa vain muutama nimi. Lisäksi hevoset osalähtöihin hankitaan itse, jolloin jo enemmän ajaneet ja menestyneet ohjastajat saavat useimmiten parhaat hevoset. Olisi hienoa, jos kilpailuun valittavia ohjastajia esiteltäisiin raviurheilun seuraajille laajemmin ja tarkemmin. Ohjastajamarkkinassa sukupolvenvaihdos on jo alkanut, mutta lähivuosina yhä useammille uusille nimille on tilaa.
Mahdollisia tulevaisuuden menestyjiä nähdään myös kolmevuotiaiden hevosten avatessa uraansa. Kaudella 2025 on kilpaillut 25 ikäluokan edustajaa, eli uusia nimiä on tulossa vielä paljon. Ikäluokkakilpailujen keskittyessä syksyyn nuorukaisten otteita päästään spekuloimaan pitkään ja uusia yllätysnimiä saattaa putkahtaa vielä myöhään kesälläkin.
Ratojen sulaminen tuo varsojen lisäksi radoille myös tutut huippunimet. Joka vuosi on mielenkiintoista seurata mitkä hevosista jatkavat tasollaan ja mitkä ovat puolestaan talven treenijakson aikana ottaneet harppauksen eteenpäin. Lähivuosina esimerkiksi Hierro Boko herätti toivon siitä, että jo varttuneempikin hevonen voi tehdä ilmiömäisen nousun.
Divisioonajärjestelmän paluu suurine finaalikierroksen palkintoineen on tuonut uutta pontta talviajan raviurheiluun, mutta kevään ja kesän suurkilpailut ovat aina sitä mehukkainta antia. Joka kevät odotetaan, joko Suomesta löytyisi kansainvälisten kilpailujen menestyjä. Viime aikoina on ollut sen suhteen hiljaista, mutta uusi Hierro Boko voi muhia missä tahansa.
Uusi huippuhevonen voi kevään aikana myös syntyä missä tahansa. Astutusmäärät ovat laskeneet valitettavaan tahtiin, mutta kaikesta huolimatta tänäkin keväänä syntyy liuta uusia maitoturpia. Varsat tuovat loputonta iloa niiden kanssa toimiville lapsellisine puuhineen. On mahtavaa nähdä, kuinka pienistä rääpäleistä kasvaa upeita kilpahevosia. Esimerkiksi Larva-Jussila on ilahduttavan aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja tuo laajemmin näkyväksi sitä, millaista pienen hevosen elämä on. Kaikki pentu-livet ovat hellyttäviä, mutta hevoslapsessa on sellaista iloa ja pontta, että se sulattaa paatuneemmankin sydämen.
Jos elämä meinaa jatkaa sitruunoiden jakamista, kannattaa pistää napit korviin, hyvä hevonen valjaisiin ja lähteä auringonpaisteeseen.
Yleisen taloustilanteen ollessa mitä se on ja raviurheilun tulevaisuuskuvan ollessa niin epävakaa kuin se on, astutusmäärien voidaan odottaa laskevan entisestään. Siitä huolimatta löytyy yhä kasvattajia, jotka innostuvat kevätauringossa avaamaan jalostuskuvaston. Myös orivalikoimassa on vuosittain mielenkiintoisia uutuuksia. On kiva nähdä, saadaanko jatkossa hieman erisukuisia kotimaisia varsoja. Uusilla oreilla ei ole vielä jälkeläisnäyttöjä, mistä johtuen niiden varsamaksutkin ovat usein maltillisemmat. Rahan ollessa kiven alla valintoja saatetaan tehdä aiempaa rohkeammin.
Vaikka yleinen alakulo ja negatiivisuuden kaiku on päässyt jo juurtumaan harrastajiin ja ammattilaisiin, luo kevät toivottavasti uutta uskoa tulevaan. Jos elämä meinaa jatkaa sitruunoiden jakamista, kannattaa pistää napit korviin, hyvä hevonen valjaisiin ja lähteä auringonpaisteeseen. Ainakin allekirjoittaneelle resepti toimi syväänkin ahdinkoon.
Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






