Tehdään lajin strategiasta meidän kaikkien yhteinen

Raviurheilun tulevaisuudenkuva on monelta osin hämärä. Onnistuneella ja yhteisellä strategiatyöllä luodaan edellytyksiä positiiviselle kehitykselle. Kuva: Elina Paavola

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen strategiatyöskentely on kovaa vauhtia uudistumassa. Aiemmin strategia laadittiin useaksi vuodeksi kerrallaan. Nyt työn alla oleva uusi versio ei tule olemaan sidottu pitkään ajanjaksoon. Sen on tarkoitus seurata toimintaympäristön muutoksia ja kehittyä proaktiivisesti erilaisten uudistusten edetessä. Marraskuun lopulla saimme lukea valtuuskunnan sääntömääräisen syyskokouksen tiedotteesta, että uuden strategian päälinjat ja strategiatyön eteneminen on hyväksytty. Kuinka prosessi tulee etenemään ja miten toimet näkyvät käytännössä?

Henkilöresurssien isot panostukset strategiatyöhön saattavat joistakin kuulostaa ajanhukalta, mutta näin ei suinkaan ole. Laaja uudistuminen vaatii aina tuekseen vahvan toimintasuunnitelman. Strategia onkin ennen kaikkea suunnitelma, jolla aiotaan päästä haluttuun päämäärään ja joka sisältää konkreettisia tekoja. Sen tarkoitus on tuoda toiminnalle määrätietoisuutta ja tehokkuutta. Elementtejä, joita raviurheilu tällä hetkellä kipeästi kaipaa.

Raviurheilulla ja hevoskasvatuksella on kuitenkin aina ollut strategia. Kuka tietää mitä siellä oli ja miten ne toteutuivat käytännössä? Vaikka olen tällaisista asioista kiinnostunut, en tiennyt. Päätin siis perehtyä asiaan. Vuosien 2021-2024 strategiassa esitellyt visio sekä strategiset tavoitteet ja linjaukset kuulostivat todella hienoilta. Toteutus? Nopea vilkaisu riitti toteamaan, että persiilleen meni.

Myös Hippoksessa ollaan tiedostettu, ettei aiempi strategiatyö ole tuottanut toivottuja toimintamalleja ja tuloksia kentällä. Hippoksen hallituksen puheenjohtaja Antti Lehtisalon sanoja vapaasti lainatakseni; Nyt kukaan ei katso taaksepäin tai mitä joskus oli, nyt mennään eteenpäin. Uuden prosessin ytimessä onkin eri toimijoiden osallistaminen strategian kehitykseen. Hippoksen ei keskusjärjestönä ole mahdollista sanella eri toimijoille, mikä kenenkin rooli on ja kuinka asiat tulee tehdä. Kaikkien pitää päästä pohtimaan aihetta omasta näkökulmastaan, mutta tällä kertaa Hippoksen laatiman strategisen viitekehyksen tuella ja käytännön avulla.

Valtuuskunnan hyväksymät päälinjat eivät siis ole raviurheilun ja hevoskasvatuksen strategia, vaan sen pohja. Vielä puhutaan hyvin lavein käsittein, mutta oikeista asioista. Keskiössä ovat lajin vetovoimaisuuden kehittäminen eli uusien seuraajien, omistajien, harrastajien ja ammattilaisten houkuttelu sekä eri toimintojen tehostaminen ja yhtenäistäminen. Luen tärkeät vastuullisuusasiat osaksi lajin vetovoimaisuuden kehittämistä.

Seuraavassa vaiheessa Hippos tulee vetämään työpajoja eri toimijayhteisöille strategian kehittämisen ja käytännön toimien tarkentamisen ympärillä. Toivon todella, että yhteisöjen edustajat ymmärtävät tämän tuhannen taalan paikan merkityksen ja keskittävät vähäisiä voimavarojaan vielä abstraktilta tuntuvan asian käsittelyyn. Vastaavia työpajoja oltaisiin voitu järjestää aiemmin omatoimisestikin, mutta Hippoksen panostus asiaan luo mahdollisuuden kommunikoida vahvan toimijan kanssa ja kehittää yhtenäistä toimintasuunnitelmaa, jossa eri toimijoiden roolit ovat aiempaa selkeämmät.

Olen päässyt seuraamaan työskentelyä aitiopaikalta ja odotan jatkoa innolla. Henkilökohtaisesti olen vaikuttunut siitä, kuinka avointa työskentely ja sen eteneminen oikeastaan ovatkaan, kun kiinnostuksensa asiaa kohtaan uskaltaa tuoda julki. Omalla kohdallani eniten onkin kolahtanut se, että asioihin voi ihan todella päästä vaikuttamaan. Se, että jokin asia ei vielä ole printissä painettuna, ei välttämättä tarkoita salailua. Jos se ei ole printissä, siihen voi vielä vaikuttaa. Uudessa strategiamallissa vaikuttamismahdollisuuksien pitäisi kaiken lisäksi olla jatkuvat.

Eri toimijayhteisöiden työpajoihin ei välttämättä ole mahdollista osallistua, mutta hyvät ajatukset otetaan varmasti vastaan. Nyt onkin oikea aika avata sanainen arkkunsa ja lähestyä sitä toimijaa, jonka roolin toivoisi kehittyvän tai tarkentuvan. Vaikka strategian on tarkoitus kattaa halutun tulevaisuuskuvan saavuttamiseen vaadittavia konkreettisia toimia, vielä puhutaan suurista linjoista ja koko kentän toimintamallien uudistamisesta. Pienempiin asioihin pääsee varmasti vaikuttamaan myöhemminkin, mutta isoja linjoja taotaan nyt, kun rauta on kuumaa.

Pelimarkkinauudistus, uusi ravirata-/markkinointiyhtiö ja alan rahoitus ja sen jako ovat vielä äärimmäisen mähmäinen kokonaisuus. Uskon, että tällä hetkellä kukaan meistä ei aivan tarkalleen tiedä, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Edes Hippoksessa, vaikka työskentelyssä ollaankin onneksi edetty tasaisen varmasti. Strategiaan ja tulevaisuuskuvan hahmottamiseen keskittyminen voi parhaassa tapauksessa luoda yhteistä tekemisen meininkiä ja uutta puhtia vaikeiden aikojen yli taisteluun.

Valitettavasti vaikeat ajat ovat kuitenkin väistämättä edessä. Ironisesti ajateltuna uusien raviurheilijoiden tavoittelu voisi tarkoittaa sitä, että vanhojakaan ei enää muutaman vuoden päästä ole. Yksi luodun strategian päälinjojen osista on onneksi myös pitovoima eli se, että alalla jo mukana olevat saadaan pysymään mukana. Siitä huolimatta on todennäköistä, että osa meistä putoaa pelistä. Toisaalta kokonaisuuden selviäminen ja strategian tulevaisuudessa siintävä valmistuminen tuovat varmuutta myös sillä saralla. Kun epävarmuus hälvenee, voi päätöksiä suuntaan tai toiseen tehdä vakain mielin. Eikä mikään ole ikuista – myöskään ne huonot ajat.

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.