Hevospulan ratkaisemiseen ei ole taikakonsteja

Lähtöauton takana ei tänä talvena ole ollut ruuhkaa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Täysi ravilähtö on alkuvuodesta ollut varsinainen harvinaisuus. Jopa päärata Vermon suuripalkintoisissa lauantairaveissa yhdestätoista lähdöstä ainoastaan kahdessa osallistujia on maksimimäärä. Miksi hevoset eivät kilpaile ja voitaisiinko lähtöjen täyttöastetta nostaa joillakin keinoin?

Hevospula on jokatalvinen haaste. Talvikauden hiljaisuuteen on isossa kuvassa hyvin yksinkertaisia selityksiä. Harrastajavalmentajilla pimeä aika voi leipätyöstä riippuen rajoittaa hevosten treenaamista, minkä lisäksi pimeässä ja kylmässä raveihin lähteminen ei välttämättä tunnu harrastuksena mielekkäältä. En halua yleistää tilannetta kovin laajalti, koska talvikaudella kilpailee edelleen paljon harrastajavalmentajien hevosia.

Useat ammattitallit puolestaan keskittyvät suurella osalla tallin hevosista kesäkauteen muhkeampien palkintojen ja ikäluokkakilpailuiden perässä. Kankkutuntemus kuitenkin on, että talvisin on tätä nykyä ihan vastaavaa rahaa tarjolla ja ammattivalmentajien talviaktiivisuus vaikuttaisi kohonneen aiemmasta. Ammattitalleilla hevoset jakautuvatkin usein kesä- ja talvihevosiin.

Hevosten kunnon ajoituksen ja ylläpitämisen kannalta on hyvä, että vuoteen saadaan vähintään yksi kunnon lepo- ja treenijakso. Kevät ja loppusyksy ovat joka vuosi treenialustojen kannalta epävakaata aikaa, mistä johtuen tämän kauden on varminta ajoittua joko kesään tai sydäntalveen. Tämä kilpailukausiajattelu jakaa kilpailevat hevoset väkisin vähintään kahteen klusteriin.

Suomessa kilpaa ajetaan käytännössä joka päivä ympäri vuoden. Yksi mielipide on, että talvikaudella ravien määrää tulisi hevospulan vuoksi vähentää. Ensimmäinen kaksien ravien päivä on kuluvana vuonna maaliskuun puolivälissä. Ensi talven marraskuussa on kaksi vastaavaa, joulukuussa ei ainuttakaan. Vuoden 2024 kilpailukalenterissa ensimmäinen kahden ravitapahtuman päivä oli viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna, kun taas loppukaudesta marraskuussa ajettiin useita ravipäiviä kahdella paikkakunnalla. Silloinkaan joulukuussa ei yhtäkään. Tälle vuodelle ei siis tullut radikaaleja uudistuksia talvikauden ravien määrään.

Hiukan kauemmas katsottaessa muutos on kuitenkin selvä. Vuoden 2021 tammi-helmikuussa oli 11 kaksien ravien päivää. Saman vuoden marras-joulukuussa 16. Kilpailutapahtumien määrä marras-helmikuussa on siis muutamassa vuodessa laskenut merkittävästi. Ilmoittautumisten määrästä päätellen ravitapahtumia olisi varaa vähentää entisestään, mutta ymmärtääkseni etenkin Veikkaukselle on tärkeää, että kotimaisia Toto-pelikohteita on tarjolla joka päivä.

Miksi tämä ajankohta tuntuu erityisen vaikealta, vaikka ongelmaan on pyritty löytämään ratkaisua ravitapahtumien vähentämisellä? Siksi, että koti-Suomi tarjoilee surkeinta talveaan. Valmentaja toisensa jälkeen kertoo haastatteluissa, ettei hevosia olla päästy treenaamaan tai viimeistelemään normaalisti. Joissakin tapauksissa hevosia on ilmoitettu tiuhemmin raveihin siksi, että kovavauhtisia ajoja tulisi riittävän tiheästi kunnon ylläpitämiseksi.

Henkilökohtaisesti hurraan sille, että valmennusalustojen hevosystävällisyyteen kiinnitetään kotioloissa tarkasti huomiota. Joskus olosuhteet vain ovat sellaiset, ettei normaali treeniajo ole missään mielessä järkevää. Tällainen tilanne ajaa valmentajan todella ahtaalle. Käytännössä vaihtoehdot ovat ajaa tiiviisti kilpaa tai rukoilla parempia kelejä ja odottaa.

Tiiviimpään kilpailutahtiin pääsee kiinni silloin, jos hevonen on ajopaikkojen huonoksi mennessä kilpaillut hyvin vähän aikaa sitten. Hevosen peruskunto ei häviä lyhyessä ajassa mihinkään, mutta sen kilpailukuntoon viimeistely vaatii pidemmällä starttivälillä kovempaa ajoa. Yksi kuluvan talven kokeiluista on ollut ilmoittautumisajan lyhentäminen noin neljään päivään. Kokeilua perusteltiin sillä, että olosuhteita voidaan arvioida realistisemmin hevosten viimeistelyn kannalta ja päätös kilpailuihin ilmoittamisesta olisi sen myötä helpompi tehdä.

Tässä kohtaa onkin hyvä pureutua sanaan viimeistely, koska siitä voidaan puhua kahdessa eri merkityksessä. Yleisesti viimeistely mielletään viimeiseksi kovavauhtisemmaksi harjoitukseksi ennen starttia. Kilpailurytmissä olevalla ja muutoin normaalisti treenanneella hevosella tämän yksittäisen harjoituksen laatu on harvoin ratkaiseva tekijä. Hevosesta voi puuttua se viimeinen herkkyys, mutta se on valmis kilpailemaan.

Mikäli starttiväliä on kertynyt pidemmälti ja kovavauhtisempi harjoittelu kotioloissa ei ole ollut mahdollista, hevosen viimeistely kilpailuun ei ratkea yhdellä harjoituksella. Silloin viimeistelyllä voidaan puhua useammasta harjoituksesta, joista ainakin osa on täytynyt päästä ajamaan vähintään viikkoa ennen odotettua kilpailua.

Rajatapauksissa on kikkoja, joilla hevosta voi kohtuullisella starttivälillä herkistellä starttimallille tämän uuden lyhyemmän ilmoittautumisajankin puitteissa. Lyhyempi ilmoittautumisaika tarjoaa mahdollisuuden ilmoittaa myös niille, joiden ajopaikat menevät huonoksi pian edellisen startin jälkeen ja kilpailutahtia olisikin tarvetta kiristää aiemmin suunnitellusta.

Jos hevosta taas on päästy pidemmän aikaa treenaamaan normaalisti, starttiin voidaan lähteä ilman sen taktisempia viimeistelyjäkin. Tällöin puhutaan, että hevonen tulee ns. perustreenistä. Perustreenistä tuleva hevonen on periaatteessa valmis kilpailemaan, mutta vaatii usein samat kovemmat ajot starttien muodossa ollakseen parhaimmillaan.

Vajaisiin lähtöihin ja hyvistä palkinnoista voi uskaltaa lähteä kokeilemaan, mikäli hevonen on kilpailukunnossa. Kilpailukuntoinen hevonen ei välttämättä ole vielä parhaimmillaan, mutta riittävässä fyysisessä kunnossa. Vaikka hevospula on harmillista ja täysiä lähtöjä olisi mielekkäämpää seurata ja pelata, on kaikkien etu, ettei radoille tuoda kilpailukunnottomia hevosia. Valmentaja on oikea henkilö arvioimaan hevosen tilannetta ja harjoitusajon tarvetta. Nykyisillä kilpailukustannuksilla ei voi tuomita siitäkään, ettei lähde ajamaan viimeistelyjä raveihin.

Vuoden kilpailukalenteri on lyöty lukkoon. Lyhyen aikavälin muutoksia esimerkiksi ravipaikkakunnissa ei alueen treeniolosuhteiden perässä ole käytännössä mahdollista toteuttaa. Tässä tilanteessa emme siis oikeastaan voi tehdä muuta kuin tanssia lumisadetanssia tai jo sulaneilla alueilla istua traktorin ratissa piikittämässä ja toivoa vakaampia lämpötiloja.

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.