Vieremäläisellä Niskasen sisarusparvella oli liikunnallinen lapsuus. Sen tietää koko Suomen kansa.
Vähintään yhtä merkittävää elämässä on ollut yhdessä tekeminen, välittäminen ja huolenpito, Iivo Niskanen kiittää vanhempiaan Tarja ja Eero Niskasta.
"Kun nyt katsoo omaa kasvuympäristöään, meidän perheen vahva yhteys on jopa harvinaista."
Perheen voima kantaa häntä elämässä edelleen.
" Katri vanhimpana järjesti meille aina kilpailuja. Niitä oli joka päivä, monta, lähes mistä aiheesta vaan."
Ihan ilman vammojakaan ei selvitty. Iivo Niskanen muistaa ainakin kerran, jolloin juostiin kilpaa kaivonkannelle ja Kerttu Niskanen löi sille hypätessään pahasti polvensa.
"Taistelupariaan" hän pitää todennäköisesti suurimpana syynä siihen, että kilpailulajiksi valikoitui hiihto.
Neljä vuotta vanhempi Kerttu ja Iivo treenasivat sittemmin osaksi yhdessä, mikä oli varsinkin pitkillä lenkeillä hyvä motivaattori.
"Kerttu hiihti perinteistä ja minä luistelin. Se loppui, kun olin 14 ja voitin hänet ensimmäisen kerran ajassa samalla reitillä."
Ravit on hyvä palauttaja.
Maaseudun ammatit tulivat tutuiksi pikku-Iivolle, vaikkei perheessä maatilataustaa olekaan. Unelma-ammatti oli maanviljelijä.
"Traktorin kyydissä olin aina, kun joku vaan otti. Ja puimurin ohjaaminen oli hienointa, mitä tiesin", hän virnistää.
Hevosvoimat alkoivat vähitellen kiinnostaa myös elävinä.
"Sukulaisilla on ollut hevosia, ja lapsena me kierrettiin usein Kuninkuusraveissa. Se oli yksi perheen yhteinen juttu."
Ylä-Savon Hippos on alueen aktiivinen hevosyhdistys, joka järjestää Vieremällä raveja.
Niskasen työura alkoikin radalla roskapoikana, mistä seurasi iän riittäessä ylennys totomyyjäksi.
"Vieremä on pieni paikkakunta. En usko, että siellä on varttunut yhtäkään nuorta, joka ei olisi jotenkin seurannut raveja."
Niskasen sisarusten pääsponsori Ponsse on tunnettu liitynnästään raviurheiluun.
Sen perustaja Einari Vidgrén oli myös suomalaisen lämminveriurheilun uranuurtajia. Hänen lapsistaan etenkin Ponssen hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrén on jatkanut isänsä hevosomistusta.
Niskanen onkin nähty säännöllisesti Ponssen yhteistyösopimuksen puitteissa raveissa. Sellainen on esimerkiksi vuosittain Einari Vidgrénin muistoajo Vieremällä.
Paikalla oli kaksi vuotta sitten myös aktiivinen hiihdon harrastaja, raviasiantuntija Kari Lähdekorpi, joka on MT:n lukijoille tuttu TalkKari-ohjelman tekijänä. Tämä ja kuopiolainen ravivalmentaja Heikki Korhonen ehdottivat hiihtäjäsankarille osakkuutta nousevassa Victory Bonsaissa.
Se oli kertakoppi. Victory oli ollut Niskasen suosikkeja sen Suomen uran alusta asti. Nyt hiihtomiesten Lähdekorven ja Niskasen osaksi yhdessä omistamia hevosia on jo viisi.
Kimpoista tulee mukavasti sosiaalista kanssakäymistä, kun huippu-urheilijan arki on usein aika yksin puurtamista.
Niskanen myöntääkin satsanneensa raviurheiluun ihan tosissaan.
"Aina ei isolla rahallakaan saa ostaa tuollaisia kuin Victory. Se ja muut hevoset ovat tuoneet elämääni tosi isoja elämyksiä näiden parin viime vuoden aikana."
Haastattelun jälkeen Iivo kertoi blogissaan suunnittelevansa myös ajoluvan hankkimista. Sen aika on kuitenkin vasta hiihtouran jälkeen.
Vaikka haastattelun kulusta voisi ehkä ajatella muuta, raviurheilu on Niskasen elämässä edelleen se kakkoslaji. Kaikki on kulkenut jo kymmenkunta vuotta hiihdon ehdoilla.
Viime talvi MM-hiihtoineen ei ollut olympiavoittajalta sitä, mihin oli tähdätty. Se on pistänyt Niskasen pohtimaan henkistä oppimiskäyräänsä.
"Aina pitää pyrkiä siihen, että luottaa tekemiseensä. Onnistuin jo elämäni ensimmäisissä arvokisoissa Sotshissa, vaikka silloin takana oli syksyllä pitkittynyt virus. Siihen voi aina palata, jos jokin vastustaa."
Vahva kannatus tulee myös tiiviistä yhteydestä valmentaja Olli Ohtosen kanssa.
Uutta puhtia tuo myös suksimerkin vaihtuminen Fischeriin.
"Hiihto ei ole yhtä välineurheilua kuin formula. Mutta kun vaihtaa suksivalmistajalle, jolla kilpailee eniten maailmancup-tason hiihtäjiä, niin kyllä siihen palveluun on 100-prosenttinen luotto."
Ensi talvi on arvokisojen suhteen välivuosi.
Niskasen tähtäimenä on käyttää se monipuolistumiseen. Tavoitteissa on ehjä kausi maailmancupeissa sekä lisäksi mitata kehitystä kiertueilla kuten Tour de Skissä.
Hiihtäjänä hän toivoo kehittyvänsä niin, että ura voisi jatkua huipulla vielä useita vuosia. "Eihän sitä tiedä, miten evoluutio menee. Kun vauhdit kasvaa, vaatimustaso nousee."
Menestys ja terveenä pysyminen vaativat kurinalaisuutta. Paras oppi pidemmälle katsoen on ammattitaidon yleisempi kehittyminen.
"Yhdenlaista yrittämistä tämä huippu-urheilu on. Joten eiköhän yrittäjyys jotenkin kuulu minun elämääni kilpailemisen jälkeenkin."
Palataan vielä siihen raviurheiluun. Iivo Niskaselle se on arjen henkireikä.
"Ravit on hyvä palauttaja. On kiva, kun päässä pyörii palautumiseen pyhitettyinä hetkinä muutakin kuin harjoittelu."
Talvilajin ammattilaiselle heitetään usein, että tämähän voi kesällä kiertää ravikauden päätapahtumia ja harjoitella matkan varrella.
"No, joku voi ajatella, että auton ratissa palautuu. Mutta ei se ihan niin mene, jos ratissa vierähtää monta tuntia."
Elämän kokonaistasapainosta pitää sen sijaan huolen se, että viime kesänä vihitty puoliso Saana Kemppainen ei ole syttynyt raviurheilun kipinään.
Vaan sekin voi vielä muuttua. Viime kesänä pariskunta katsoi yhdessä paikan päällä Vieremällä yhdet ravit, joissa Cameron Evo juoksi.
"Se ei Saanaa oikein kiinnostanut. Mutta monté-lähdöstä hän kyllä puhui vielä illallakin."
