Panimohevoset pyörittivät mallasmyllyä, kiskoivat jäälohkareita ja palvelivat rintamalla – Pintti teki kaikkein pisimmän uran

Sinebrychoffin panimohevosilla on pitkä historia. Kuva: Sanne Katainen

Sinebrychoffin panimolla Helsingin Hietalahdessa on ollut hevosia 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien. Nikolai Sinebrychoffin kuolinvuonna 1848 panimon irtaimistoon tiedetään kuuluneen yhdeksän hevosta ja yksi hevoskäyttöinen pari­kivinen mallasmylly.

Uusi talli 60 panimohevoselle rakennettiin vuonna 1890. Vetojuhdat panimon tarpeisiin hankittiin Pietarista.

Hevoset pyörittivät panimolla mallasmyllyä sekä vetivät mallas- ja mäskikuormia. Niiden talvisiin työtehtäviin kuului myös jäälohkareiden kiskominen merestä. Jäätä tarvittiin varastokellareiden jäähdyttämiseen kesäkuumalla.

1930-luvun lopulla työt Sinebrychoffilla hoidettiin noin 40 hevosen voimin. Suurin osa juomista ajettiin kantakaupungissa vielä silloin hevoskyydillä asiakkaille. Sota-aikana lähes ­kaikki panimon hevoset palvelivat rintamalla tykin ja muonakärryjen vetäjinä.

1940-luvun lopulla Sine­bryc­hoff siirtyi kokonaan autokuljetuksiin. Hevos­talli muutettiin auto­talliksi.

Aikaa ilman hevosia vierähti reilut kymmenen vuotta. Paluun katukuvaan panimohevoset tekivät 1960-luvun alkupuolella. Koff ja Siff saapuivat silloin Tanskasta yhtiön pr-osaston erikois­tehtäviin. Seuraava hevospari oli Sörkka ja Rööperi, jotka aloittivat työnsä vuonna 1978. Niitä seurasivat Styrkka ja Fyrkka vuonna 1984. 1990-luvulla punaisia olutvankkureita kaupungin kaduilla vetivät Bisse, Birra ja Nikolai. Niiden työtä jatkoivat myöhemmin Pintti, Sigge ja Thor.

Pintti muistetaan kaikkein pisimmän uran tehneenä panimohevosena. Se aloitti työt kolmi­vuotiaana jääden hyväkuntoisena eläkkeelle 15 palvelusvuoden jälkeen.

Tällä hetkellä panimohevosina palvelevat Ludvig sekä Frederik saapuivat Helsinkiin ke­sällä 2014 ja Gunnar viime vuonna. Kolmikko on edellisten panimohevosten tapaan kotoisin ­Tanskan Jyllannista.

Panimohevosen valinta on tarkkaa työtä. Niiden henkisten ja fyysisten ominaisuuksien pitää olla tehtävän tasalla. Luonteenpiirteistä tärkeimpiä ovat ystävällisyys ja sosiaalisuus sekä kyky tulla toimeen ihmisten ja muiden hevosten kanssa.

Työintoa pitää olla sopivasti, liika laiskuus sekä toisaalta yli-innokkuus ovat ei-toivottuja ominaisuuksia. Hevosten kaviot joutuvat koville kivikaduilla, joten niihin kiinnitetään valinnassa erityistä huomiota.