EU-aikana ratsastus levinnyt koko maahan

Salon Vaskiolla ratsastuskoulua pitävä Riitta Kilpiö otti vuonna 2012 lainan maneesin rakentamiseen. Päätös ei kaduta: siitä hyötyvät sekä asiakkaat, hevoset, yrittäjä että työntekijät. Venla Mustalahti ratsastaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Hevosharrastuksessa on parina vuosikymmenenä tapahtunut vaivihkaa iso rakennemuutos. Sillä on juurensa EU-jäsenyydessä, jonka tuomat maaseutu- ja alueohjelmat avasivat yritystukien haun.

”Ilman EU:ta meillä ei olisi näin suurta määrää maneeseja. Ratsastusharrastus myös syvällä maaseudulla ja suurten taajamien ulkopuolella on lisääntynyt”, sanoo Kuopiossa sijaitsevan Hevostietokeskuksen toiminnanjohtaja Minna-Liisa Heiskanen.

Harrastusmahdollisuuksien parantuminen on hänen arvionsa mukaan osasyy siihen, että niin ratsujen kuin ponien kasvatus on kutakuinkin kaksinkertaistunut EU-ajan alusta.

Ravipuolella vastaavia muutoksia ei ole näkyvissä.

Kun suomalaisilta hevosalan ammattilaisilta kysyy EU:n tuomia hyötyjä, ensimmäisenä nousee esiin vapaa liikkuvuus.

Varsinkin nuoria suomalaisia hevosenhoitajia työskentelee monilla Euroopan parhaisiin kuuluvilla ravi- ja ratsutalleilla.

”Suomalaisilla ja yleensä pohjoismaisilla hevosenhoitajilla on hyvä maine”, kuvaa Ranskassa ja Ruotsissa valmentava Tuomas Korvenoja.

”Ja niin ikävää kuin se on, Euroopassa saa varmasti mielekkäämpää työtä ja myös parempaa palkkaa kuin kotimaassa.”

EU:n yhteisen hevospassin toivottiin tuovan sujuvuutta kilpailumatkoihin ja hevoskauppaan. Tietyillä reiteillä kuljetukset sujuvatkin hyvin.

”Maittain vaihtelevat tulkinnat muun muassa eläinkuljetusluvasta ja kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyysvaatimuksesta ovat osaltaan jopa vaikeuttaneet kuljetuksia”, Hippolis ry:n projektipäällikkö Anne Laitinen kertoo.

Myös yrittäjältä vaaditaan oma-aloitteisuutta verkostoitua ja hakea oppia kansainvälisesti pysyäkseen omassa alassaan kiinni. Sitä on tuettu monin hankkein.

”Verkostoitumisen kokonaishyötyjä on vaikea mitata, koska tulokset näkyvät hitaasti. Mutta olemme varmasti yksi kärkitoimialoista yhteistyössä ja siinä, kuinka olemme hyödyntäneet toistemme toimintamalleja”, Anne Laitinen arvioi.

Työtä liiketalousosaamisen ja yrittäjien jaksamisen sekä hevosen hyvinvoinnin ja ympäristöasioiden puolesta tarvitaan edelleen, sillä hevostalouden kannattavuus on heikko.

Myös alan rooli yhteiskunnassa kaipaa edelleen vahvistusta. Laitisen mukaan hevosyrittäjien tuore kuntakierros on osoittanut, että ala nähdään lähinnä liikuntaharrastusten tuottajana tai rakennus-, ympäristö- ja maankäytön suunnittelun näkökulmasta.

”Kunnissa ei ole välttämättä tiedostettu, kuinka runsaasti tarttumapintaa hevosalan yrityksillä on sosiaali- ja terveyspuolelle.”

Suomi sai EU-jäsenyyden alussa hevoskasvatuksen tukia, jollaisia ottivat sen jälkeen käyttöön ainakin vahvat hevosmaat Ruotsi ja Saksa.

”Alkuvuosien kansallinen tuki pönkitti merkittävästi kotimaista kasvatusta. Se osui hyvään saumaan laman jälkeen”, MTK:n hevosasiamies Maarit Hollmén toteaa.

Sittemmin tuki on ajettu lähestulkoon alas. Kansainvälisillä markkinoilla kotimaisesta kasvatuksesta on tullut ketjun heikoin lenkki. Hollménin mukaan vähän samanlainen on alkutuottajan rooli ruuantuotannossa. ”Molemmissa tuonnin paine on sama. Se laskee varsojen hintaa.”

Heiskanen Hevostietokeskuksesta painottaa suomenhevosen merkitystä. Kansallisrodusta on jalostettu monipuoliseen käyttöön soveltuva rotu. Myös ratsastuskoulut ja niiden asiakkaat arvostavat suomenhevosta tunti- ja harrastekäytössä.

”Muita rotuja voidaan tuoda, kansallisrotuamme ei. Viime kädessä kotimaisen vaihtoehdon menestymisen ratkaisee kuluttajan valinta – kuten ruuassakin”, Hollmén lisää.

KAIJALEENA RUNSTEN

Avaa artikkelin PDF