Kirja-arvostelu: Kulttuuriteko ja informaatioähkyn aiheuttaja – Jämsän hevoshistoria on kirjattu suorastaan hämmentävällä tarkkuudella

Jämsän hevoshistoria on dokumentoitu järkälemäiseen muotoon. 

Jämsän seudun hevoshistoriaan tarttuessa päällimmäinen tunne on hämmennys. 972 sivua on hurja laajuus mille tahansa painotuotteelle, ja varsinkin varsin rajatusta aiheesta laajuus on poikkeuksellinen.

Poikkeuksellista on sekin, millaisena Rahtihevosista ravikuningattariin, Jämsän hevosten jäljillä halki vuosisatojen -kirja on päädytty julkaisemaan. Kokonaisuus on jaettu kahdeksi niteeksi, vaikka kyse on yhdestä kirjasta. Sivunumerointi jatkuu kakkosniteessä siitä mihin ykkönen loppuu, ja kaikki lähdeviitteet ovat kakkosniteen lopussa.

Pelkästään lähdeviitteitä on 21 sivua, mistä voi päätellä millainen työ kirjan eteen on nähty. Kirjan kirjoittaja Anna Karhila toteaa esipuheessa pyrkineensä käymään läpi koko pitkän aikajanan ja samalla kaikki hevoselämän eri puolet mitään tai ketään unohtamatta, ja tässä pyrkimyksessään hän on kiistatta onnistunut. On kyse 1600-luvulla sotaan lähetetyistä jämsäläisistä, 1800-luvulla paikallisia hevosia vaivanneista taudeista, Jämsän maatalousnäyttelyssä 1953 esillä olleista hevosista tai vuoden 1995 Jämsän ravien sponsoreista, asiat käydään läpi perusteellisen yksityiskohtaisesti.

Lukijalle vyörytetään niin paljon nippelitietoa, että tietoähky uhkaa jo alkumatkasta. Itse siirryin rivi riviltä lukemisesta selailemalla etenemiseen jo reilusti ennen kuin sivulla 210 oltiin vuodessa 1918, ja kirjaparin lukeminen kannesta kanteen vaatiikin melkoista kiinnostusta jämsäläistä paikallishistoriaa kohtaan.

Kirjaan on onneksi miellyttävä tutustua myös pintapuolisemmin. Sisältö on jaoteltu fiksusti riittävän pieniin osiin, ja kun sisällysluettelon tukena ovat myös henkilö- ja hevoshakemistot, kirja toimii pätevänä hakuteoksena. Jos jotakin haluaa tietää Jämsän seudun hevoshistoriasta, sen kyllä löytää kirjasta.

Anna Karhilan teksti on perussujuvaa, taittoa ei ole ahdettu ja kuvitus on etenkin vanhojen kuvien osalta erityisen ansiokasta. Julkaisu perustelisi olemassaolonsa jo pelkästään hienoilla arkistokuvilla.

Tuoreempi kuvitus ei joitakin arkistohelmiä lukuun ottamatta nouse samalle tasolle, ja se on ainoa puoli kirjasta, josta yllättäen tulee myös jonkinlainen kiireen tuntu. Ilmeisin esimerkki on I.P. Vipotiinasta kolmella peräkkäisellä aukeamalla oleva kuva täsmälleen samasta tilanteesta.

Kuvissa olevia ihmisiä olisi myös suonut nimettävän enemmänkin, esimerkiksi I.P. Vipotiinan kanssa kaikissa kolmessa kuvassa oleva ohjastajavalmentaja Pertti Puikkosen puoliso Satu Lehtonen jää nimettömäksi. Muutenkin nimeämättä jää ihmisiä, joiden ei tarvitsisi jäädä sellaisiksi. Puute on kokonaisuutta arvioitaessa mikroskooppisen pieni, mutta kun yksityiskohtia selvästi on muuten käyty läpi kaikella maailman vaivalla, näissä kohdissa puhti tuntuu loppuneen.

Kirjaa ja sen arvioimista voi lähestyä kahdella tavalla. Puhtaasti paikallishistorian dokumentaationa Rahtihevosista ravikuningattariin on kiistattoman ansiokas kulttuuriteko. Kirja on tehty vaivoja säästämättä ja siihen on varmasti taltioitu kaikki, mitä aiheesta on kerrottavissa.

Kääntöpuoli on hurjan perusteellinen yksityiskohtaisuus, joka saa lukijan pohtimaan, onko tämän kaiken kertominen olennaista. Kirjoittaminen on pohjimmiltaan valintojen tekemistä, mutta Jämsän hevoshistorian kohdalla valinnat tuntuvat jätetyn lukijan tehtäväksi.

Anna Karhila: Rahtihevosista ravikuningattariin, Jämsän hevosten jäljillä halki vuosisatojen. Jämsän Ravi ry. Kaksi nidettä, yhteensä 972 sivua.

60 euroa maksava kirjapari on saatavilla Mäen Huopaa ja Lankaa -liikkeestä (Koskentie 1, 42100 Jämsä). Liikkeen aukioloaikojen ulkopuolella teosta voi tiedustella jamsanraviry@gmail.com tai Heli Rantanen 040 0837625.