Laukaan laulava hevosmies aloitti 30 vuotta kestäneen uransa tyhjästä ja vahingossa – romanina "Raikku" Bollström on tottunut kääntämään vastatuulen myötäiseksi

Rainer Bollström on toisen polven hevosmies, sillä hänen isänsä oli aikoinaan innokas suomenhevosten kasvattaja. Kuva: Petteri Kivimäki

Tanssilavojen kestosuosikki Rainer Bollström ei osaa istua jouten. Silloin kun Laukaan mies ei kuluta kalkkiviivoja, yksi rakkaimmista paikoista löytyy mökiltä.

"Tämä on tällainen loputon työleiri. Tai voisihan sitä heittää vaikka tikkaa, mutta mukavampi sitä on katsella työn jälkeä kuin olla tekemättä mitään. Puusaunan löylytkin maistuvat paremmalta, kun alla on oikeista töistä hankittu hiki", Rainer hymähtää ja raapaisee tulet saunan pesään.

Rainer on aina ollut monen roolin mies. Mies, jolla on ollut halu jättää oman näköisensä saappaan jälki niin tanssikansan sydämiin kuin moniulotteiseen ravimaailmankin. Molemmissa hän on onnistunut, vaikka tie on ollut pitkä ja väliin mahtuu reippaita rapakkomyrskyjäkin.

"Luovuttaminen ei ole käynyt mielessä. Romanina olen tottunut kääntämään vastatuulen myötäiseksi ja yrittämään uudelleen. Sain ihmisiä ja elämää kunnioittavan kotikasvatuksen, jonka tärkein sanoma oli, että polviltaan pääsee aina ylös, jos on tahtoa seisoa sanojensa ja tekojensa takana."

Karjalaistaustaisen Rainerin lapsuus oli liikkuva. Tuupovaarassa seitsemänlapsisen perheen esikoisena syntynyt Rainer matkasi perhekuntansa mukana Joensuun ja Mikkelin kautta Anttolaan, jossa hevosista ja musiikista kiinnostunut Rainer aloitti koulutyönsä.

Perhearki täyttyi työstä ja yhteisöllisyydestä. Isä oli hevosmies ja ajoi puita kouluille. Rainerin äiti toimi vastaavasti keittäjänä.

"Isäni oli myös lahjakas muusikko, joten musiikki näytteli isoa osaa perheemme vapaa-ajasta. Vaikka lapsen mieli ei kaikkia tapahtumia tallentanutkaan, niin muistan kuitenkin hyvin, kun itse Olavi Virta kävi kylässä. Vasta myöhemmin ymmärsin ja osasin nostaa vierailun arvon aivan uudelle tasolle."

Musiikki kulki vahvana myös Rainerin rinnalla, mutta nuoruusvuosien leipätyö lohkesi kuitenkin hevostalleilta.

"Olin sellainen tallin ´yleismies Bollström´. Tein kaikkea ja rooli vaihtui luontevasti lannanluonnista ohjastamiseen. Vuodet tallitöissä antoivat tukevan selkänojan myös musiikkiuraa ajatellen", Rainer luonnehtii.

Koronan takia tyhjentynyt keikkakalenteri saa pikkuhiljaa merkintöjä, kun Rainer osallistuu syksyllä muun muassa Syksyn Sävelen karsintaan. Kuvassa myös Luca-poika. Kuva: Petteri Kivimäki

Kolme vuosikymmentä viihdyttäjänä on matkana pitkä ja täynnä elämän erilaisia käännekohtia.

Rainer sanoo astuneensa iskelmälaulajan saappaisiin täysin vahingossa.

"Olin viettämässä vuonna 1991 uudenvuodenaattoa Mäntymotellissa. Solisti kuitenkin estyi tulemasta paikalle, joten minua pyydettiin tuuraamaan. Siitä se lähti ja vauhdikkaasti lähtikin. Tahti oli parhaimmillaan noin kahdensadan keikan vuosivauhtia."

Edesmennyt Kari Tapio nimesi Rainerin Tuupovaaran Travoltaksi, sillä mies tunnettiin vauhdikkaista ja mukaansa tempaavista kappaleistaan. Ja tunnetaan yhä, sillä Rainer sanoo omaksuneensa frederikmäisen tyylin.

"Tangokin toki taipuu ja kerran osallistuin jopa Seinäjoen Tangomarkkinoille. Karsintojen aikaan sairastuin kuitenkin kurkunpäätulehdukseen. Paula Koivuniemen neuvosta huuhtelin kurkkuani sitruunalla, mutta rohdoista ja vinkeistä huolimatta tangomatka jäi kuitenkin kesken."

Tekevä ja menevä. Näin voidaan luonnehtia Raineria, jolla on riittänyt töitä ilman tangomarkkinoitakin.

"Toki kruunujahtikin olisi ollut kiva kokea, mutta itseoppineena muusikkona olen halunnut kasvattaa sulkani omalla työllä ja omien arvojeni mukaisesti. Yksin ei tässä lajissa kuitenkaan pärjää."

"Talli on aina ollut meidän sukuhaaran kakkoskoti. Hevosten treenaaminen on mukavaa hommaa ja tasapainottaa kivasti myös artistin työtä." Kuva: Petteri Kivimäki

Rainer sanoo saaneensa neuvoista tärkeimmät kahdelta suurmieheltä, Kari Tapiolta sekä Reijo Taipaleelta.

"Varsinkin Klabbin (Kari Tapio) neuvot olivat hyvin maanläheisiä. Hän muistutti, että ensimmäiset 30 vuotta ovat artistin elämän "kivirekitaival", mutta kun oppii seisomaan työnsä takana, niin valvotut yöt alkavat kantaa hedelmää. Klabbi myös varoitti, että menestys ei saa näkyä ihmisten kohtelussa, sillä artisti ei saa koskaan asettua palkanmaksajansa eli yleisön yläpuolelle. Mieleenpainuvimpiin neuvoihin lukeutuu myös, että toimeksiantajalle kannattaa viedä aina tuliaisia, erityisesti vastaleivottua pullaa. Klabbi opetti olemaan ihminen ihmiselle", Rainer sanoo kiitollisena.

Romanitausta on osoittautunut kannattelevimmaksi voimaksi myös tuulisimpina hetkinä.

"Olen luonteeltani herkkä, mutta taustojeni ansiosta kestävä. Kannan ylpeydellä myös romaanikulttuurin ulkoisia kruunuja, pukeudun arvolleni sopivalla tavalla, mutta vaatteet eivät tee sitä, mitä tunnen sydämessäni."

Romaniartistina Rainer sanoo tekevänsä myös omanalaistansa suvaitsevaisuustyötä.

"Yleisön edessä minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Kun on oma itsensä, helposti lähestyttävä ja kaikki ihmiset tasapuolisesti huomioon ottava, niin koen löytäneeni tämän työn hopealangan."

Rainer Bollström on saavuttanut tanssikansan keskuudessa vahvan suosion niin kotimaassa kuin suomituristien suosimassa Espanjassakin. Vaikka korona tyhjensi keikkakalenterin ja suunniteltu 30-vuotisjuhlakiertuekin siirtyi, niin juhannuksesta lähtien Rainerkin on noussut pitkän tauon jälkeen takaisin lavalle.

"Ajat ovat vaikeat, mutta tanssilavoilta illanistujaisiin mennään kysynnän mukaan. Tässä vaiheessa panostan Graniitti-bändini kanssa ensi vuoteen, mutta ensisijainen katse suuntautuu kuitenkin tulevaan syksyyn. Seppo Matintalo löysi laukaalaisen säveltäjän tekemän laulun, jonka työstimme Syksyn Sävelen karsintaan, joten niin tästä kuin uusimmasta uusimmasta singlestäni ´Suloista ja ihanaa´ odotan paljon. Jopa uutta hittiä."

Rainer Bollström on saavuttanut tanssikansan keskuudessa vahvan suosion niin kotimaassa kuin suomituristien suosimassa Espanjassakin. Kuva: Petteri Kivimäki

Rainer Bollström sanoo olevansa toisen polven hevosmies. Myös Rainerin pojista kaksi, Jimi ja Henri ovat isänsä ja ukin tavoin omaksuneet ravimiehen elämäntyylin. Perheen erityinen mielenkiinto kohdistuu suomenhevosiin ja niiden valmentamiseen.

"Talli on aina ollut meidän sukuhaaran kakkoskoti. Hevosten treenaaminen on mukavaa hommaa ja tasapainottaa kivasti myös artistin työtä. Ja yhtäläisyyksiäkin näiltä kahdelta taiteen lajilta löytyy. Kummassakin tarvitaan hyvät hermot ja sopivasti näppituntumaa. Lavalla on hallittava esiintyminen ja radalla hevonen. Maaliin ei päästä ilman hyvää pohjatyötä", Rainer tietää kokemuksesta.

Rainerilla ei ole tällä hetkellä omaa tallia, mutta saavutukset säilyvät. Miehen tunnetuimpia ravureita ovat muun muassa Vilkkaan Virke, Maikan Tyttö sekä Kihin Vilma.

"Valiojuoksija ei synny yhdessä yössä. Tämän neuvon olen antanut pojilleni ja myös sen, että ravimaailma ottaa ja antaa, mutta mitään ei saada ilmaiseksi."

Rainer sanoo olevansa syvästi kiitollinen ja samalla myös ylpeä, että Jimi ja Henri ovat tahoillaan menestyneet kovatasoisessa ravimaailmassa.

"Jimi on ravurinsa Lumi-Ramin kanssa mukana Derbyn karsinnassa ja Henri on saavuttanut omalla työllään paikkansa Suomen raviohjastajien kärkikaartissa. Isänä minulle merkitsi todella paljon, että Henri voitti Lahdessa pidetyissä Kuninkuusraveissa ensimmäisenä romanina ravikuninkuuden."

Rainer sanoo Henrillä olevan vielä paljon annettavaa Suomen ravipiireille.

"Poika tekee valtavasti töitä. Aamuseitsemältä hän lähtee kengittämään ja vasta illansuussa saapuu radalle. Päivät ovat pitkiä ja työntäyteisiä, mutta kelloa tuijottamalla ei synny tuloksia."

Rainer sanoo opastaneen poikiaan monin eri tavoin.

"Isänä tiedän, että mitään ei saavuteta sormia napsauttamalla eikä pelkällä kiitoksella. Luottamus esimerkiksi isompiin talleihin saavutetaan kovalla työllä, päämäärätietoisuudella sekä omalla olemuksella. Ravimaailma kätkee sisälleen lukemattoman määrän riskejä ja myös sellaisia, joita ei voi ennakoida eikä niihin myöskään vaikuttaa. Kaikki on otettava kuitenkin vastaan ja hyväksyttävä. Tiedän kokemuksesta, että huonon päivän jälkeen tulee aina hyvä. Onnistumiset palkitsevat, kantavat eteenpäin ja pitävät mielenkiintoa yllä."

• Ammatti Iskelmälaulaja
• Syntynyt vuonna 1963
• Asuu Laukaassa Vuonteen kylässä
• Perhe avovaimo ja kuusi lasta
• Harrastukset hevoset ja koiran kanssa lenkkeily
• Motto Opettele kiittämään ja olemaan kiitollinen