Analyysi: Raju onnettomuus pakottaa Kuninkuusravit peilin eteen

Evartin ja Vixelin kolari kuninkuuskisan loppumetreillä jää ikiajoiksi ravihistoriaan. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

MT Hevoset|Ravit

11.8.202309:30

Analyysi

Ville Toivonen

Viime viikonloppuna Kouvolassa ajetut Kuninkuusravit saivat kauhistuttavan käänteen, kun oriiden kuninkuuskilpailun viimeinen osamatka päättyi rajuun onnettomuuteen.

Kolmen edellisen vuoden ravikuningas ja myös Kouvolassa kaksi ensimmäistä osamatkaa voittanut Evartti katkesi viimeisen matkan loppusuoralla kakkossijalta niin tyystin, että oriin vauhti hiljeni käytännössä kävelyksi.

Takaa tulleen kilpakumppanin Vixelin ohjastaja Tapio Perttunen ei ehtinyt huomata yllättävää tilannetta, ja Vixeli törmäsi vauhdilla päin Evarttia ja Santtu Raitalaa.

Tilanteessa Vixeli sotkeentui etujaloistaan Evartin kärryihin ja jäi niihin kiinni. Onnettomuuden synty oli epäonninen, mutta tilanteessa oli myös paljon onnea. Rytäkästä selvittiin ilman vakavia loukkaantumisia.

Kuninkuusravien viehätys perustuu kilpailukonseptin armottomuuteen. Sekä oriiden kuninkuuskisassa että tammojen kuningatarkisassa ajetaan kahden päivän aikana kolme osamatkaa, ja kolmen kisan yhteisajat ratkaisevat kokonaiskisassa.

Kilpaa ajetaan 6 809 metriä.

Kilpailu on kärryurheilumaailman brutaalein. Kuninkuusraveissa hevoset viedään suorituskykynsä äärirajoille, mikä on samalla kisan hienoin ja huonoin puoli.

Viikonlopun kuninkuuskilpailussa asian molemmat puolet realisoituivat harvinaisen näkyvästi.

Kuninkuuskisan päätös löi kilpailumuodon rajuuden kaikkien silmille tavalla, jota ei pääse pakoon. Jalat altaan juosseen ravikuninkaan kolari yli 20 000 katsojan edessä oli raviurheilun aikakirjoihin jäävä tapahtuma.

Kolari oli epäonninen, mutta ainekset olivat hirvittävästi pahempaankin. Molemmat oriit olivat niin fiksuja – ja väsyneitä – että ne antoivat auttajiensa purkaa rysän rauhassa. Jos oriit olisivat ryhtyneet taistelemaan keskenään, jälki olisi voinut olla kammottavaa sekä hevosten että ihmisten suhteen.

Viikonloppu oli muutenkin raju. Kuninkuuskisan kahdestatoista oriista vain seitsemän sai tuloksen kokonaiskilpailussa. Määrä on vuoden 2012 Mikkelin kisojen kanssa nykyajan kuninkuusravihistorian pienin.

Päätösmatka oli liikaa kisan kärjessä kahden lähdön jälkeen olleille Evartille sekä H.V. Tuurille, jonka ravi mureni päätöskierroksella täysin. On perusteltua kysyä, mentiinkö hevosten rasittamisessa liian pitkälle.

Kuninkuusravit ovat suomalaisen raviurheilun suuri urheilujuhla ja kansanjuhla, jolla laji saa paljon näkyvyyttä.

Kuninkuusraveilla sitoutetaan isäntäratojen kotikaupunkeja ja maakuntia raviurheilun taakse, samoin Kuninkuusravit ovat alueen hevosväelle yleensä suuri yhdistävä ponnistus.

Suomenhevoselle Kuninkuusravit ovat elintärkeä näyteikkuna.

Kuninkuusravien oikeudet omistaa keskusjärjestö Suomen Hippos, ja järjestäjäradoille Kuninkuusravit ovat yleensä taloudellisen nousun paikka ja ainakin mahdollisuus kasvojen ja profiilin kohottamiseen.

Lukemattomien muiden tavoin pidän Kuninkuusraveja maailman parhaana ravitapahtumana ja kisan konseptia timanttisena. Yksittäinen kolari ei tätä asiaa muuta, mutta se muistuttaa, että Kuninkuusravejakin pitää voida arvioida myös kriittisesti.

Asioista on pystyttävä keskustelemaan lajin sisällä avoimesti, jotta keskustelu ulospäin on uskottavaa.

Ei riitä, että puhutaan hevosten hyvinvoinnin olevan keskiössä, jos toiminta arjessa ei todista samaa.

Moni sanoo, että Kuninkuusraveja ei saa muuttaa piiruakaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ensi vuonna sata vuotta täyttävän kilpailun historia on täynnä muutoksia säännöissä ja käytännöissä.

Jos muutokset katsotaan aiheellisiksi, ne on myös voitava tehdä, eikä jäädä historian vangiksi. Tämä ei tarkoita, että koko konseptia pitäisi alkaa lyödä palasiksi, mutta hyvääkin voi parantaa.

Voi vaikka pohtia, pitäisikö pääosan esittäjille olla osamatkojen välissä erillinen eläinlääkärin tarkastus matkaratsastuksen tai kenttäratsastuksen tapaan.

Tai olisiko hevosten kannalta parempi, jos pääsarjojen hevosille annettaisiin kuninkuusraviviikonloppuna poikkeuslupa nesteytykseen ja mahalääkkeiden käyttöön nykyisen nollatoleranssin sijaan?

Kuninkuusravit ovat raviurheilun kilpi, joka ei kaipaa lommoja. Kuninkuussarjojen osallistujat ovat suomenhevosten parhaita. Ne ovat hyvin hoidettuja, valmennettuja ja hyvinvoivia huippu-urheilijoita.

Silti ne kuitenkin ovat eläviä eläimiä eivätkä ralliautoja, joiden pellit voidaan paukutella suoriksi ulosajojen jälkeen.

Kirjoittaja on MT:n hevostoimittaja.