Hevosten rooli Mielivaellus-sarjassa on voimaannuttaa. Kuva: YLE
Hevosnaisten nuotiopiiri puhuu elämästä hevostilalla
”Mun toive on, että ne naiset uskaltaa alkaa nauttia elämästä yhtä paljon kuin tää pieni”, sanoo psykoterapeutti Henriika Maikku Ylen tositv-sarja Mielivaelluksen aluksi kuukauden ikäinen varsa kainalossaan.
Suomalaisessa tositelevisiosarjassa neljä nelikymppistä naista etsii elämälleen suuntaa. Kuva: YLESuomalaiset ovat tositelevisiotarjonnasta päätelleen julkiseen avautumiseen taipuvaista kansaa, eikä Ylen uutuussarja Mielivaellus tee tästä poikkeusta. Tässä hevosnaisten realityssä ei kuitenkaan kuvata suhde- ja kännisekoiluja, vaan neljä nelikymppistä naista on valittu viikoksi saarijärveläiselle hevostilalle puhumaan. Elämästään ja itsestään.
”Pitäis vaan luottaa siihen, että mä oon tällainen ja mä haluun sanoo näin ja se on ihan ok, kunhan en loukkaa ketään”, päättelee avioeron kokenut Ansti.
Hetken kuluttua hän itkee liikuttuneena katsoessaan, kun Purola Farmin talliyrittäjä Pipsa Wagner juoksuttaa Dísa-tammaa ja sen kuukauden ikäistä varsaa. Varsa juoksee luottavaisena emänsä kyljessä samalla kun Ansti kertoo kokeneensa avioeron epäonnistumisena, jonka seurauksena hänen lapsensa eivät saaneetkaan elää ehjässä perheessä.
”Mitä sun lapset sanoisi sulle tähän”, Henriika Maikku kysyy.
”Varmaan että sä oot äiti ihan ookoo”, Ansti vastaa nauraen kyynelten virratessa.
Ylen tuottaja Helena Ruohotien ideasta syntynyt ja hänen ohjaamansa Mielivaellus-sarja kokoaa neljä naista hevosten äärelle puhumaan vaikeuksistaan ja etsimään ratkaisuja niihin. Ronski rekkanainen, katastrofialueilla työskennellyt anestesialääkäri, kieltenopettaja ja HR-assistentti kokevat sarjan ensimmäisen jakson alussa yhtä aikaa jännitystä, ahdistusta ja odotusta.
Rintasyöpä, avioero, koulukiusaaminen ja oman hyvinvoinnin unohtaminen kiireisessä työelämässä ovat osa teemoja, joita sarjassa käsitellään. Kelpaamattomuus ja ankaruus itseä kohtaan vaivaavat keski-iän kynnyksellä olevia naisia. Jokainen toivoo löytävänsä itsensä ja paikkansa elämässä, joka tuntuisi omalta.
Hevosten rooli ohjelmassa jää sarjan kahden ensimmäisen jakson perusteella hieman hämäräksi, vaikka hevosavusteisia harjoituksia tehdäänkin ja metsässä vaelletaan hevosen selässä. Mutta hevoset ovatkin erinomaisia eläimiä ihmisen voimaannuttamisessa.
Fiksujen ja hauskojenkin naisten keskustelujen seuraaminen on viihdyttävää, kuin istuisi iltanuotiolla hyvien kavereidensa kanssa. Epäilemättä samaistumiskohteita sarjan naisista löytyy. He ovat taitavia sanoittamaan tuntemuksiaan.
Ensimmäisten jaksojen ainoan naurunpyrskähdyksen tarjoaa Pipsa-yrittäjä, joka ensimmäisenä päivänä hevosia jakaessaan perustelee rekkakuski Tiialle valitsemaansa hevosta.
”Sóldís käy Tiialle, kun se ei välitä, vaikka selästä kuuluisi vähän kovempaakin ääntä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
