Seija Myllyharjun ihana yllätys: "Tämä on minulle kuin elämäntyöpalkinto", montéohjastaja Ravigaalan kunniamaininnastaan

Seija Myllyharju sai Ravigaalassa Ravitoimittajien kunniamaininnan menestykkäästä kaudesta 2021 ja pitkästä montéohjastajan urasta. Kuva: ILKKA LUKKA / Suomen Hippos

Kuningatarkisan kandidaattinakin ennakkoon pidetty Layla vei Seija Myllyharjun ohjastamana montén Suomenmestaruuden suvereenisti Seinäjoen Kuninkuusraveissa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Vuoden 2021 parhaita ravureita ja raviurheilijoita palkittiin lauantaina. Jokainen palkinto on ansaittu, mutta erityisen onnellinen omastaan oli porilainen Seija Myllyharju.

Hän sai Ravitoimittajien kunniamaininnan ansioistaan montéohjastajana. Viime vuonna Myllyharju voitti suomenhevosten Suomen mestaruuden Laylalla ja oman Barack la Marcin hän ohjasti SM-kakkoseksi.

"Olen niin otettu. Koen tämän ihan elämäntyöpalkinnoksi", hän pohdiskeli miehensä Jouni Myllyharjun kanssa gaalan jälkeen.

Ravikortin Seija hankki 19-vuotiaana vuonna 1986 ja on heti alusta asti myös kilpaillut montéssa. Hän on siten lajissa pitkäaikaisimpia, ellei pitkäaikaisin yhtajaksoisesti ohjastanut.

Sinä aikana lajissa on muuttunut lähes kaikki: "Alussa mentiin normisatulalla ja pitkin jalustinhihnoin. Hevoset ovat kehittyneet tosi paljon."

Varsinkin viime vuosina lajia on vienyt eteenpäin se, että kutakuinkin kaikki ykköstason ravivalmentajat ovat myös ilmoittaneet ravureitaan montélähtöihin.

"Itselle oli esimerkiksi huippujuttu, kun sain muutama viikko sitten Vermossa ohjastaa avoimessa lähdössä Harri Koivusen He is Felixiä. Kiitokset vaan vieläkin Harrille luottamuksesta."

Myllyharju on ohjastanut paljon naapureidensa hyviä suomenhevosia. Jouni Miettinen ja Laylan valmentaja Kari Mahlamäki pitävät kumpikin talliaan Myllyharjujen tavoin Porin Pinomäessä.

Laylan kilpailusuunnitelmista Myllyharjulla on lyhyt vastaus: "Valmentaja päättää."

Tamma starttasi montéssa viimeksi tammikuun lopussa.

Pariskunnassa molemmille raviurheilu on pitkäaikainen harrastus, joka on entisestään tiivistynyt, kun yhteinen taival alkoi viitisen vuotta sitten.

Jouni naurattikin vaimoaan tunnustuspalkinnon jälkeen, että nyt sitten alkaa tulla paine tehdä kaikista omista valmennettavista vain montéhevosia.

Hevosten määrää ei ole tarkoitus kuitenkaan nostaa. "Meillä on kummallakin työ ja tämä on vain tärkeä harrastus", Seija sanoo.

Hän tekee itse vanhusten hoitotyötä ja pääasiassa yövuoroja.

Neljää omaa pariskunta treenaa kotona jarrukärryistä ajaen. Seija ratsastaa omiakin hevosia lähinnä vain kilpailuissa ja väliin hiitillä Porin radalla.

Heillä on lisäksi kaksi viimekesäistä varsaa, joista toinen on vieraan. Ne vielä tarhaavat.

Yllätyksiäkin tulee eteen.

"Paavo meni kotona kärryistä hyvin. Radalle kun mentiin kärryjen kanssa, se meni pelkkää laukkaa", Jouni kertoo.

Selvisi siis, miksi Barack la Marcilla oli ajettu aiemmin Ruotsissakin vain montéta. Ruuna tuli Myllyharjuille viime talvena ja sillä ehdittiin starta yhdeksän kertaa. Laukamerkintöjä ei ratsain kertynyt uralle yhtään.

Paavo jouduttiin kuitenkin lopettamaan lokakuussa juuri ennen PM-finaalia jalkavaivojen uusittua vain 8-vuotiaana.

Mieli on luonnollisesti haikea. Paavo oli paitsi sitkeä myös nopea, ennätys 11,4a – siis montésta juostuna.

Uuteen kauteen lähdetään silti toiveikkain mutta realistisin mielin Redhot Tap Dancerilla.

Kimon värinsä vuoksi "Harmaaksi" kutsuttu ruuna on Jounin sanoin nopea muttei yhtä kestävä kuin edesmennyt kaverinsa. Se myös kulkee kärryn kanssakin mutta nyt aiotaan keskittyä montéseen.

"Keskiviikkona Vermossa koetetaan maililla. Lähtörata on huono, mutta katsotaan, miten pärjätään", Seija tuumii.

Tähtäimessä Harmaalla ovat avoimen tason montélähdöt. Montéta aloitellaan myös toisen oman hevosen Francky des Mollesin kanssa.

"Meillä on tosi hevosystävällinen seutu. Naapurustossa otetaan hevoset tosi hyvin vastaan", Myllyharjut kiittelevät.

Alueen tallilla on yhteinen harjoituslenkki, jonka pohjat saatiin hyvään kuntoon Porin kaupungin "Rakkaudella porilaisille" -hyvinvointirahalla. Saatu 5 000 euroa oli Seijan mukaan tosi tärkeä.

Iloa lajiin pitää myös kilpaileminen. Seija Myllyharju vitsailee ohjastavansa nuorempien joukossa vähän kiusallakin.

"Monté on vain niin kivaa. Lopetan sitten, kun en enää tykkää tehdä tätä."

Kovin montaa 54-vuotiasta ei Suomen kaviourilla ole kuitenkaan nähty montékuskina. Ainoa iän tuoma rasite on, että täysin jockeytyyliin hän ei kykene. "Polvet eivät kestä".

Myllyharju ei myöskään erityisesti treenaa montéta varten. Tallityöt ja lenkit koiran kanssa riittävät.

Lisäksi hoitotyö on fyysistä ja vuoron aikana kertyy paljon askelia. "Olen muutenkin aika liikkuvaista sorttia", hän tuumii.

Lue myös:

Ravigaala oli yhteisöllisyyden juhlaa – Parvelan Retu ja Pekka Korpi kokosivat eniten palkintoja

Antti Teivaista juhlittiin raviurheilijan kultaisen ansiomerkin saajana – lue pitkästä jutusta summausta ohjastajamaestron yhä jatkuvasta urasta

Vuoden voittoisin ohjastaja on jalostunut epäonnistumisten käsittelyyn: "Pitää itse sisäistää, miten asiat ovat menneet – ja jättää vellominen sikseen"

”On löytynyt ihania ihmisiä omaan elämääni” – Ville Kallen kasvattaja Eija Kärkkäinen seuraa kasvattejaan suurella tunteella