Timo Tuomisen hevosura oli lähellä katketa 22 vuotta sitten: "Vasta pudotessa taaksepäin tajusin, että ori oli potkaissut"
Tuominen käy tiheään harjoitusraveissa, jotta valmennettavat saavat "hiekkaa silmille".
2-vuotiaan Villivisan emä Amiksiiri jätti ensin Timo Tuomisella neljä jälkeläistä. 7-vuotias sisko Sokru kilpailee Tuomisen ohjastuksessa ja Sipsiiri on jo siitoksessa. Liisingiläinen ruuna itse on sen sijaan syntynyt Kari-Markku Karjalaisella. Kuva: Rinna TammimetsäSalpausselän etulaidalla Kuivannon aukealla tuulee. Marraskuussa se tietää ravimiehelle huolellista pukeutumista.
Silti väliin veto juilii niskaa, orimattilalainen Timo Tuominen myöntää.
"Puolensa kaikella. Kesällä meidän hevoset eivät kärsi itikoista."
Hän peri isältään noin kymmenen peltohehtaarin pientilan ja innostuksen valmentamiseen.
"En minä ole muissa töissä sitten ollutkaan."
Innostusta suomenhevoseen on riittänyt. Varsinkin nuorten hevosten opettaminen innostaa 35 vuoden jälkeenkin.
Raviurheilua ajatellen sijainti on hyvä. Jokimaalle on 35, Kouvolaan 50 ja Vermoon vajaa 120 kilometriä. Paikallisraveissa Tuominen on kesällä tuttu näky Loviisassa, Kausalassa sekä tietenkin Orimattilan omalla kaviouralla.
Hevosia on yhdeksän, joukossa kaksi siitostammaa ja kesällinen varsa. Noin puolet on kokonaan tai osaksi omia.
Tuomisen puoliso Anne Isosomppi on muualla ansiotyössä, mutta auttaa miestään hevosten ruokinnassa ja hoidossa.
"Omalla porukalla on pärjätty. Apuna on myös eläkkeellä oleva anoppini", Tuominen toteaa.
"Kymmenkunta hevosta on siksi se määrä, mikä tässä on koko ajan ollut. Jos laajentaisi, tarvitsisi ulkopuolista työvoimaa. Ja riittäisikö niitä asiakkaitakaan?"
Veli käy joskus kaverina ajamassa. Valtaosin ajaminen on kuitenkin yksinäistä puuhaa. Tilaa kiertävä 1,5 kilometrin lenkki on tullut tutuksi.
"Usein tulee käytyä harjoituslähdöissä lähiradoilla, jotta hevoset tottuvat siihen, että sitä hiekkaa lentää silmille."
Vaikka eläinten kanssa on kotona yksinkin tehden sujunut haavereitta, oli Tuomisen hevosmiesura hilkulla kertaalleen katketa radalle.
22 vuotta sitten kaksi päivää ennen joulua mies oli hiitillä tutun kanssa Jokimaalla. Ajokkina oli silloin valmennuksessa ollut 5-vuotias ori, jolla oli taipumus jäädä odottelemaan kaveria. Varsinkin jos kaverina oli tamma kuten sillä kertaa.
Hiitti oli ajettu normaalisti. Ori toimi hyvin kuten ennenkin.
Molemmat hevoset käännettiin ajosuunnasta vastapäivään aikomuksena palautella rinnan. Timo käänsi ajokkinsa lyhyempää reittiä, ja tamma ohjastajineen jäi hetkeksi vähän taaemmas.
"Se meni niin äkkiä. Ihan varoittamatta. Vasta pudotessa taaksepäin tajusin, että ori oli potkaissut."
Oikeammin se oli kunnon mielenilmaus: molemmat takakaviot ilmaan.
Tuomisen vasen käsi murtui ranteen yläpuolelta, oikea juuri kyynärpään alta. Ne leikattiin saman tien ja palautuivat toimimaan moitteetta. Oikeaa kyynärvartta tosin varmistavat palat rautaa lopun elämää.
Henkisiä arpia ei jäänyt. Sitä orittakin Tuominen ajoi vielä monta kertaa. Muutama ensimmäinen ajo meni kyllä vähän odotellessa, sattuuko taas jotain. Koskaan ei takapää heilunut, edes varoituksen merkiksi.
No, tuliko siitä hevosesta ravuri?
"Kyllä se juoksi ihan kohtuullisen uran. Se meni parhaimmillaan putken kakkosia. Voittajaa siitä ei vaan tullut, koska sen piti katsella sitä vieressä olevaa kaveria."
Timo Tuomisen silmää suomenhevosille todistavat kaupat toisen orimattilalaisen Kari-Markku Karjalaisen kanssa.
Hyviä siitostammoja arvostava Karjalainen on ostanut Tuomiselta sekä tällä menestyneet Madridin (ennätys 24,8a) että Amiksiirin (24,2a).
Viime mainittu jätti ensin Tuomisella neljä jälkeläistä. 7-vuotias Sokru kilpailee edelleen, ja vanhempi sisko Sipsiiri on jo siirtynyt siitokseen. Tallin kuopus, juuri vieroitettu Keissiiri, on siis toisen polven oma kasvatti. Sipsiiri kantaa Keisarista uudelleen.
Tuominen epäilee hirtehisesti saaneensa jostain saarnamiehen ominaisuuksia.
"Hevosenpidossa pitää olla idea, jossa pysytään. Jos on siitostamma, niin sitten sitä myös varsotetaan."
Sokrun ja Sipsiirin isä on Sipori. Se valikoitui hyväluontoisuutensa ja ravivarmuutensa puolesta sulhaseksi Amiksiirille, jonka emä Eliksiiri oli kovaluontoinen ja isä nopea, mutta laukkaherkkä Aatami.
"Ajattelin, että se olisi sopiva sekoitus. Sokrun kohdalla se osuikin. Sipsiirissä ei ihan niin hyvin."
Yhdistelmästä syntyi vielä kolmaskin tamma. Sipasu päädyttiin kuitenkin lopettamaan. Sen kaviovamma olisi voinut haitata siitosuraa, vaikkei vaiva ollutkaan periytyvä.
Tuominen on puolestaan ostanut Karjalaiselta "takaisin" jälkeläiset myymistään tammoista. Nyt harjoitteluvaiheessa olevat 2-vuotias Villivisa on Amiksiiristä (isä Liising) ja vuotias Villitaika Madridista (i. Säihkeen Säpinä).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

