Huput silmillä -asenne haittaa hevosurheilun kehitystä
SIPOO (MT)
Ravivalmentaja Tuomas Korvenojaa huolestuttaa Suomen suunta eristäytyä pikkuhiljaa muusta maailmasta samaan aikaan, kun suomalaiset matkustavat maailmalla enemmän kuin koskaan.
”Me vaan laitetaan rajoja kiinni ja sulkeudutaan tänne keskenämme”, hän kummeksuu niin talouden pitkittynyttä taantumaa kuin poliittista ilmapiiriä.
Raviurheilulle kielteinen kierre uhkaa käydä kohtalokkaaksi.
”Urheilun taso laskee meillä koko ajan – jos nyt ei puhuta muutamista yksittäisistä huipuista. Kynnys lähteä kilpailemaan ulkomaille kasvaa sen myötä.”
”Tämä on välineurheilua. Turpiin tulee, kun ei ole värkeissä varaa. Se on kuin suomalaisessa miesten murtomaahiihdossa.”
Korvenoja tarttui kansainvälistymisen mahdollisuuksiin jo ennen EU-aikaa. Nykyisin varsojen kasvatus on ulkoistettu yhteistyökumppanille Tanskaan. Nuoret hevoset opetetaan Ranskassa, ja kilpailutus tapahtuu pääasiassa Suomessa ja Ruotsissa.
Kaikkialla toimitaan suomalaisen yrityksen nimiin kotimaasta palkatulla työvoimalla. Tänä vuonna Korvenoja kuitenkin hakee Ruotsiin valmennuslisenssiä, minkä jälkeen sinne perustetaan tytäryhtiö.
Ranskassakin mies viihtyy, vaikka pysyvä pääsy sisään ravipiirien ytimeen on lähes mahdotonta.
”Mutta jos sulla on hyvä hevonen, sinne vaan kilpailemaan. Palkinnot ovat kunnossa”, Korvenoja kannustaa.
Ruotsiin painottuva suomalaisten kansainvälistyminen ei johdu pelkästään suomalaisista. Lajin säännöt ovat edelleen pitkälle kansallisia.
Korvenoja katsoo silti, että verkostoitumista tarvittaisiin enemmän.
”Kun asutaan täällä syrjässä, tarvitaan aktiivisuutta liikkua siellä, missä muut ovat. Pitää tuntea pelikenttä, jottei tarvitse mennä maailmalle huput silmillä. Asiat hoituvat viime kädessä ihmisten kesken.”
Ruotsin paremmat palkinnot ovat houkuttaneet viime vuosina naapuriin yhä useampia suomalaisia raviammattilaisia. Myös Korvenoja siirsi osan kilpailuikäisistä hevosista Tukholman pohjoispuolelle Märstaan viime keväänä, ja sinne suunnataan jälleen maalis–huhtikuussa.
”Alan syöksy on ollut täällä kotimaassa huimaa. Voi olla, että jatkossa Ruotsista tulee pääpaikka riippuen siitä, miten laji yleensä säilyy hengissä.”
Ensi vuodesta alkaen 2–4-vuotiaille Ruotsissa syntyneille maksetaan voitoista korotettu 20 prosentin kasvattajapalkkio. Suomessa kasvattajalle maksetaan kauden lopussa 10 prosenttia hänen kasvattiensa radoilla tienaamasta summasta.
Talvikaudella Korvenojalla on kaksi valmennustiimiä.
Sipoon Söderkullassa vajaata 30:tä hevosta hoitaa kuusi työntekijää. Normandiassa Saint-Pierre-sur-Dives’ssä kolmen hengen tiimillä on ajossa parikymmentä hevosta, joista enemmistö on yksivuotiaita.
Hajautetun mallin tavoitteena on tarjota parhaat mahdolliset olosuhteet varsojen turvalliseen kasvuun, jotta ne kehittyvät kilpailemaan nuoresta asti.
”Kaikki lähtee hevosesta. Elämä järjestetään aina sen mukaan, että hevosella on kaikki hyvin.”
Hän myöntää, että malli on vaativa työntekijöille: ”Osalle on sopinut matkata hevosen mukana maasta toiseen vuosiakin, osa taas haluaa työskennellä enemmän yhdessä maassa.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
