Pompano Parkin legendaarinen ravirata hautaan pääsiäissunnuntaina - Pekka Korpi muistelee: ”Ehkä ensi elämässä”

Aikoinaan Pekka Korpi vaikutti Floridan taivaan alla. Tänä pääsiäisenä hänen Amerikan talviensa kotirata Pompano Park lopettaa toimintansa. Kuva: Ilkka Lukka

Pekka Korpi muiden kovien nimien muassa valmensi kolme talvea hevosia Pompano Parkin radalla ja sen läheisyydessä -80-90-lukujen vaihteessa. Monet suomalaiset ravituristit ovat vuosien varrella vierailleet radalla, jonka vierellä kasino on ruksuttanut rahaa lähinnä omistajilleen ja raveillekin. Nyt tontille on uusia suunnitelmia, ja sunnuntaina tapahtuu Etelä-Floridan ravi- ja kärryurheilun raamatullinen ylösnousemus.

Korven aika oli myös radan suuruuden aikaa. Tuohon aikaan Floridan 5/8-mailin (N. 1000 metriä) radan vuoden päätapahtuma oli Van Lennep Memorial. Allekirjoittanut sai vierailla paikan päällä tuona suurkilpailupäivänä 1989, jolloin Go Get Lost (speedy Somolli) vei voiton Mack Lobellin (mystic Park) ja muun muassa Korven tallin Friendly Facen (Speedy Somolli) turpien edestä. Esa Lahtinen ohjasti Friendly Facea Korven vieraillessa Suomessa kyseiseen aikaan.

Pompanon hulppea pääkatsomo oli uudehko. Isossa ravintolassa oli valkoiset liinat, täyttä ja Hollywoodin glamouria ainakin suomalaispojan silmin. Viimeisen kerran 2019 maaliskuussa paikalla käydessä pääkatsomo oli suljettu käytöstä rapistuneena ja vaarallisena. Loppulaskenta taisi olla jo pitkällä. Ulkoalueilla oli putkikatsomo ja totomyyntiä matkailuvaunuista. Kourallisen yleisöä joukosta löytyi yllättävän monta suomalaista.

Entä miten Pekka Korpi muistaa aikansa Pohjois-Amerikassa ja talvensa Floridassa? Kesät ja suurkilpailukauden hän vietti, kuten muutkin merkittävät nimet pohjoisempana New Jerseyssä.

”Hienoa ja opettavaista aikaa se oli”, Korpi muistelee hieman haikeana.

”Floridassa oli hyvä treenata hevosia talvella, joskin lämpötilavaihtelut olivat isoja. Tammikuussa joskus aamulla auton ikkunat olivat huurussa ja toisaalta vähän aiemmin oli niin kuuma, että hevoset oli treenattava melkein aamuyöstä. Muistan että moni talli meni kiinni jo puolilta päivin, kun oli aloitettu aikaisin. Minä jäin melkein yksin tallille iltapäivän puolelle kengittelemään hevosia tai muuten hoitamaan niitä tai asioita. Aikaa oli vielä perheelle ja harrastuksillekin silloin. Lapset olivat pieniä siinä vaiheessa.”

”Pompanossa oli oikein kansainvälinen meininki siihen aikaan. Oli ruotsalaisia, italialaisia, saksalaisia, norjalaisia, meitä suomalaisia ja vaikka minkämaalaista väkeä. Tietysti jenkkilegendat päälle. Paljon tuli ajettua kilpaa Pompanon radalla ja joskus pärjättyäkin, vaikka parhaat hevoset tähtäsivät tietysti pohjoisen isoihin kisoihin stakeseihin. Sitten tuli -90-luvun alun lama ja toisaalta haluttiin tuoda meidän lapset Suomeen kouluun, ja Amerikka jäi.”

”Meillä oli joitain tosi hyviä hevosia, kuten Crown’s Invitation (Speedy Crown), tamma Soulful Heart (Super Bowl), Friendly Face ja Slybowl Hanover (Super Bowl). Olin oppinut vähän kieltäkin ja talliin oli tullut amerikkalaisia hevosenomistajia ja lisää oli tulossa, joten vähän kesken se loppui, mutta en kaipaa takaisin. Ehkä ensi elämässä sitten!”

”Osa niistä hyvistä myytiin Sohlbergien ja Lahtisen Esan kanssa, yleensä Eurooppaan. Esimerkiksi Crown’s Invitation, joka teki mahtavan uran Euroopassa, ja Soulful Heart, joka oli kova kilpatamma ja onnistui siitoksessa sen jälkeen, menivät italialaisille. Jos olisi halunnut tehdä uraa Amerikassa, sellaiset olisi ilman muuta pitänyt pitää omassa tallissa, mutta meidän köyhien suomalaispoikien oli oltava nöyriä ja sitten tuli se lamakin.”

Floridan kärryurheilun ystävät ovat koostaneet hienon videon (Youtubeen) Pompanon muisteloista. Sillä legendaariset Hall of Fame -nimet, kuten Wally Hennessey, William Popfinger ja Mickey McNichol sekä monet muut käyvä läpi muistojaan Floridan raviurheilun sydämestä, joka on lakannut sykkimästä. Voit katsoa sen alta.