Kotiseudun ylpeys: Pikkuori Masan pää on vain keppihevosen kokoinen – katso video

Masa ei ole tullut lainkaan rauhalliseen Rosie-emäänsä. Kuva: Johannes Tervo

Kuva: Johannes Tervo

Kuva: Johannes Tervo

"Masa syntyi lumen keskelle Ylläksen kupeeseen huhtikuussa. Sillä piti olla takkeja päällä, kun silloin oli niin kylmä.

Syntyessään Masa oli vain 44 senttiä korkea ja painoi alle 5 kiloa, sellainen onneton. Itse en ollut niin pientä varsaa elämässäni nähnyt. Emäkin on säkäkorkeudeltaan vain 75 senttiä.

Nyt Masa painaa jo 15 kiloa ja on kasvanut korkeutta. Kun pistää etusormen ja peukalon yhteen ja tekee ympyrän, kavio on sen kokoinen. Ei se ainakaan isompi ole. Kengittäjä joskus arvioi, että jos näille pitäisi kenkiä laittaa, uudenvuoden tinakenkä olisi emän kavion koko.

Masan pää on suurin piirtein pienen keppihevosen kokoinen. Riimuja ja päitsiä ei meinaa löytyä millään. Kun kaverin tytär lopetti keppihevostelun, me saatiin häneltä keppihevosen riimu, jota Masa nyt käyttää.

Nimi tuli siitä, kun Masa syntyi samana päivänä, kun isäni Matti täytti 85 vuotta. Isäntä leikillään sanoi, että no niin, Masahan siitä sitten tuli. Masaksi se sitten vääntyi kaikkien suussa.

Luonteeltaan Masa on ihan äärettömän rohkea ja äärettömän villi, mutta silti kiltti. Se juoksee kuin höyrypää ja pukittelee mennessään eikä anna aina ottaa kiinni. Jos tämä olisi iso hevonen, pitäisi jo pistää aisoihin, ja on sitä pistettykin.

Ei se silti ihmisille mitään tee, ei pure eikä potki. Masa on kuitenkin niin pieni, että sen pystyy ottamaan kainaloon ja sen saa rauhoitettua sillä tavalla. Olen ihmetellyt, että keneen se on tullut, koska sen vanhemmat ovat tosi rauhallisia.

Kun Masa oli kuukauden ikäinen, kengittäjä tuli vuolemaan emän kaviot. Silloin se hyökkäsi sisälle varastotiloihin ja pyöri ympyrää siellä. Kuului hirveä kolina ja räminä. Masa juoksi kengittäjän isot rautavasarat suussa ulos. Kengittäjä sanoi, että huh huh, onneksi tämä on näin pieni. Jos sinulla olisi tässä suomenhevosori, olisit lirissä.

Pihalla kun toiset kävelevät ruohonkorsi suussa, niin Masalla on aina joku iso keppi, jota se kantaa. Se on vissiin ollut vähän liikaa meidän noutajien kanssa. Se toi minun työrukkasen yksi päivä, että ei se mikään turha jätkä ole.

Teemme amerikanminiatyyrihevostemme kanssa kesäisin keikkoja lasten ja aikuisten juhlilla ihan rivitalojen pihallakin. Nämä ovat koiran kokoisia, joten näiden kanssa pystyy menemään mihin vaan. Luonteelta nämä ovat hevosia, eivät poneja. Nämä eivät ole tuittupäisiä, vaan kauhean nöyriä ihmisille.

Masallakin on ensimmäinen keikka tulossa kahden viikon päästä. Se on jo ollut esiteltävänä lasten keskellä, maannut kyljellään nurmikolla, ja lapset ovat taputelleet sitä. Ei se pelkää mitään. Nämä ovat rotuna hirveän luottavaisia ja näiltä puuttuu pakovietti tyystin, ainakin meidän hevosilta.

Masa jää toistaiseksi meille. Jos isän kanssa tulisivat toimeen, niin saisi isä pistää sitä vähän ojennukseen, kun tuo emä on niin kauhean kiltti."