Tunnista hevosen lämpöhalvaus – toimi heti!

Hevosten hyvinvoinnin sanansaattaja, englantilaistohtori David Marlin neuvoo, miten hevosen lämpöhalvaus hoidetaan tehokkaasti. Jos kotikonstit eivät paranna hevosen oloa, pitää kutsua eläinlääkäri nesteyttämään hevosta. Kuva: David Marlinin albumi

Terve, säännöllisessä valmennuksessa oleva hyväkuntoinen hevonen kestää kuumuutta kohtuullisen hyvin, mutta silti sen viilennyksestä sekä neste- ja elektrolyyttitasapainosta pitää huolehtia hyvin. Hyvin nuoret tai vanhat ja sairaat hevoset sen sijaan voivat saada lämpöhalvauksen ilman mitään rasitusta.

Lämpöhalvauksen riskiryhmää ovat erityisesti PPID- eli cushing-hevoset sekä ähkyherkät hevoset. Myös astma ja sydänsairaus altistavat lämpöhalvaukselle. Tummat, isokokoiset ja ylipainoiset hevoset kestävät hellettä myös huonommin kuin kevytrakenteiset ja vaaleat hevoset.

Hevosten hyvinvoinnin asianajajana profiloitunut englantilainen tohtori David Marlin on juuri julkaissut laajaan, vapaaseen levitykseen toivomansa englanninkielisen julisteen. Siinä kerrotaan lämpöhalvauksen oireet ja ohjeet hevoselle pahimmillaan hengenvaarallisen tilan hoitamiseen.

Marlinin tarkistuslista lämpöhalvauksen toteamiseen on yksinkertaisuudessaan seuraava:

”Tarkista, tuntuuko hevonen koskettaessa kuumalta, onko se hien peittämä ja ovatko sen verisuonet pinnalla näkyvissä. Hengittääkö se raskaasti pumppaamalla ja ovatko sen sieraimet laajentuneet? Onko se vaisun ja masentuneen tai ylikiihtyneen oloinen? Onko hevonen ataksinen, eli onko sen vaikea hallita jalkojaan”, listaa Marlin oireita.

Hän toteaa, että mikäli vastaus yhteenkään kohtaan on kyllä, on hevonen välittömän viilennyksen tarpeessa. Hevosen lämpötila pitää mitata peräsuolesta. Mikäli hevosen lämpötila nousee lähelle 40 astetta, on lämpöhalvaus lähellä.

Hevonen on Marlinin mukaan vietävä auringosta välittömästi joko sisään viileään tai vähintäänkin varjoon ja aloitettava viilennys ulkoisesti vedellä. Viilennykseen käytettävän veden on oltava alle 15-asteista ja sitä täytyy joko laskea letkusta tai kaataa ämpäristä hevosen päälle runsaasti.

Marlin korostaa, että viilennysvesi on jätettävä hevosen pinnalle. Vesi viilentää vielä karvan pinnalta haihtuessaan.

Mitä viileämpää vesi on, sitä nopeammin hevosen lämpötila jatkuu. Joka tapauksessa viilennystä pitää jatkaa useita minuutteja ja toistaa tarvittaessa. Marlinin mukaan myös kylmäpakkausten painaminen hevosen kaulan suuria verisuonia vasten on toimiva tapa viilentää sitä, mikäli vettä ei ole saatavilla.

Hevosta ei saa laittaa takaisin kuumalle laitumelle, ennen kuin se on saanut kunnolla toipua lämpöhalvauksesta. Mikäli hevonen ei virkisty ja ala syödä sekä juoda normaalisti, tarvitaan eläinlääkäri antamaan nesteytystä. Vakavasta lämpöhalvauksesta kärsivä hevonen ei useinkaan suostu juomaan itse.

Laitumella pitäisi olla mahdollisuus päästä paahteelta suojaan, mikäli hevosia laidunnetaan hellepäivinä. Lisäksi helteillä juomaveteen kannattaa sekoittaa elektrolyyttivalmistetta.

Lämpöhalvauksen torjunnassa toimii myös hevosen viilentäminen vedellä ennakoivasti, erityisesti, mikäli hevonen on loimitettu ötökkä- tai ihottumaloimeen. David Marlin kertoo Facebook-julkaisussaan, että häneltä on tiedusteltu usein, minkä värinen ötökkäloimi olisi paras.

”Yksinkertainen vastaus on, että mitä vaaleampi on loimen väri, sen parempi. Valkoinen on paras, koska se heijastaa parhaiten auringonsäteitä”, Marlin vastaa.

Hän toteaa, että ötökkäloimitetun hevosen oloa pystyy jonkin verran helpottamaan noin tunniksi auringonpaisteessa, kun kastelee hevosen loimineen viileällä vedellä.