Jenna Leskiranta toteutti pitkäaikaisen haaveensa Ruotsissa työskentelystä

Jenna Leskiranta ja 2-vuotias tamma Global Diplomacy. Tamma voitti joulukuun alussa 100 000 kruunun arvoisen ykköspalkinnon Axevallassa. Kuva: Mia Nilsson

Pietarsaaresta lähtöisin oleva Jenna Leskiranta on tehnyt hevosenhoitajan töitä jo yli 10 vuotta. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta Jenna on työskennellyt Johan Untersteinerin tallilla Halmstadissa.

”Olin pitkään miettinyt kokeilla hevosenhoitajan töitä Ruotsin puolella. Kun Tom Eriksson lopetti oman tallin pidon 2019 keväällä, tuli sopiva rako lähteä Ruotsiin”, Jenna kertoo.

Ennen Ruotsiin siirtymistä Jenna ehti työskennellä useammalla suomalaisella ammattivalmentajalla. Ensikosketus hevosiin tuli kuitenkin ratsastuskoulusta. Ensimmäisen hevosensa Jenna hankki 16-vuotiaana.

”Minulla oli lukion ja ammattikorkeakoulun aikana aina pari hevosta työn alla. Omia sekä välillä vieraita hevosia.”

Jennan polku hevosalan ammattilaiseksi ei kulkenut ihan perinteisintä kautta. Käytyään lukion hän suoritti taloushallinnon tradenomin tutkinnon.

"Mietin lukion jälkeen, mistä koulutuksesta olisi eniten hyötyä ja työllisyystilanne olisi myös suotuisa. Vaikka hevoshommat täysipäiväisesti polttelivat takaraivossa koko ajan.”

Taloushallinnon töitä Jenna ei valmistumisensa jälkeen juurikaan ole tehnyt. Ensimmäiset työpaikat hevosenhoitajana olivat ratsutalleilla. Ensimmäinen ravialan työpaikka oli Nina Hansenin luona. Hansenilla vierähti aikaa useampi vuosi.

Seuraava pysähdyspaikka oli Tom Erikssonin valmennustalli Ypäjällä.

”Viihdyin siellä oikein hyvin. Mutta kun Tom siirsi toimintansa Vermoon, en halunnut lähteä Forssan seudulta, ja vaihdoin Tapio Mäki-Tulokkaalle töihin.”

Mäki-Tulokkaan jälkeen Jenna palasi Tom Erikssonille Vermoon pariksi vuodeksi ennen Ruotsiin lähtöään.

”Kaverini tunsi Untersterinerilla toimiston puolella työskentelevän Eija Lehtisen. Hän oli vinkannut avoimesta työpaikasta kaverilleni. Päätin lähteä kokeilemaan Halmstadissa työskentelyä. Sillä tiellä ollaan vieläkin.”

Jenna aloitti alkukesästä Halmstadissa, joka on todella viehättävä kesäkaupunki merenrannalla.

”Ensimmäisenä kesänä ajattelin Halmstadin olevan paratiisi. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja meren läheisyys teki vaikutuksen. Sain lisäksi passikseni silloin kolmevuotiaan Gina Mearasin, joka oli muun muassa neljäs kolmevuotiaiden tammojen Oaksissa. Syksyn ja talven koittaessa satoi lähes päivittäin. Useasti ajattelin, kuinka selviän talven yli”, muistelee Jenna nyt jo nauraen parin vuoden takaisille muistoille.

Kunnon talvea ei Halmstadiin juurikaan tule. Seuraava talvi oli kuitenkin parempi, ja nyt Jenna on jo kolmatta talvea Halmstadissa. Viikko sitten eteläiseen Ruotsiin satoi lähes 40 senttiä lunta, joka tosin on nyt sulamassa pois.

”Hyvin huomasi, etteivät autoilijat ole kovin tottuneita täällä ajamaan talvisissa olosuhteissa. Viime päivinä on lumi tosin sulanut pois suurelta osin.”

Yli 10 vuoden hevosenhoitajan kokemuksella Jennalla on hyvä pohja verrata hevosenhoitajan työn eroja Suomen ja Ruotsin välillä. Kuten lähes aina, Ruotsissa maksettava parempi palkka nousee esiin ensimmäisenä.

"Ei kuitenkaan ole kyse pelkästään paremmasta tilipussista. Vaikka täälläkin saa tehdä reilusti töitä, työt on kuitenkin organisoitu paremmin kuin Suomessa. Perimmäisenä syynä on tietysti isommat taloudelliset resurssit kuin Suomessa.”

Ylipäänsä Jennan mukaan hevosenhoitajan arvostus on korkeammalla Ruotsissa.

”Ruotsissa hyvin useissa lähdöissä hoitajalle annetaan kunniapalkinto. Pieni ele, mutta tällainenkin huomionosoitus tuntuu hyvälle. Ylipäänsä hevosenhoitajan ammatti on tunnustettu ammatti. Työstä saatavalla korvauksella pystyy elämään normaalia arkea työn ulkopuolella.”

Jennan puheesta kuultaa läpi hänen pitkä kokemuksensa raviurheilun parista. Hevosenhoitajan roolin lisäksi Jenna on toiminut valmentajana, omistajana sekä kasvattanut muutaman ravurin.

"Kasvattajaura loppui kyllä lyhyeen. Kasvattieni menestyksestä kaviourilla ei ole paljoa kerrottavaa”, naurahtaa Jenna.

Laajalla kokemuspohjalla Jenna osaa arvostaa ruotsalaisen raviurheilun käytössä olevia resursseja. Oli se sitten hevosenhoitajan näkökulmasta tai vaikkapa maksettujen palkintorahojen suuruus verrattuna Suomeen.

”Minulla on passinani suomalaisomistuksessa kilpaileva Bluehill’s Wind. Sehän on mennyt hyvin tänä vuonna, ja viimeksikin tamma voitti tavallisen V86-lähdön Åbyssa, jossa ykkönen oli kuitenkin 60 000 kruunua. Kyllä täällä hevoset voivat elättää itsensä.”

Jenna nostaa esiin suomalaisen hevosmiestaidon. Vaikka Suomessa ei makseta yhtä suuria palkintoja kuin Ruotsissa, on lähtöjen taso kova.

”En tarkoita, että Ruotsissa olisi helpompi menestyä. Kyllä täällä ansaitsee kolmossijastakin asiallisesti, kun taas Suomessa joka lähdössä on useampi hyvä hevonen mukana. Vaikka teet kovan juoksun, et välttämättä tienaa paljoa siitä.”

Vuodenvaihteessa Johan Untersteinerin hevosmäärä nousee nykyisestä reilusta 100 hevosesta reilusti yli 200 hevosen. Hän ja Peter-isä yhdistävät valmennustoimintansa. Johanista tulee tallin vastuuvalmentaja.

"Heillä on paljon miettimistä kaiken organisoinnissa. Hoitajien arki ei muutu niin paljoa. Olemme nytkin toimineet osittain samoissa tiloissa sekä käyttäneet samaa kuljetuskalustoa raveissa käymiseen. Sekä auttaneet toinen toisiamme ravipaikalla.”

Jenna viihtyy hyvin Halmstadissa, ja paluu Suomeen esimerkiksi hevosenhoitajaksi ei tunnu ajankohtaiselle. Yhtensä viihtyvyystekijänä on tiivis suomalaisyhteisö. Halmstadissa työskentelee iso joukko suomalaisia hevosenhoitajia eri ammattivalmentajilla.

Jenna tunnustaa hevosenhoitajan työn rasittavuuden pitkällä aikavälillä.

"Tätä työtä ei jaksa varmasti eläkeikään asti tehdä. Tradenomin tutkinto on hyvä olemassa taustalla, jos ei joskus enää halua tehdä hevosenhoitajan töitä. Toki raviurheilun parissa voi tehdä muitakin töitä kuin toimia hevosenhoitajana.”