Hevoset

Kyra Kyrklund kulki pitkän tien kuusiin olympialaisiin – "Sohvan pohjalta ei ponnisteta huipulle, vaan pitää näyttää, että on valmis tekemään enemmän kuin muut"

Kansainvälisesti arvostettu valmentaja kannustaa Suomea hakemaan mallia Ruotsista ratsastusurheilun järjestämiseen.
Richard White
Kyra Kyrklund ja Richard White valmentavat ratsastajia ja hevosia Coolhamissa Länsi-Sussexin maakunnassa Lontoosta etelään. Kuvassa Kyrklund on seuranaan Morris-koira ja Emma-kana.

Kouluratsastus on vastannut pitkälti ratsastusurheilun arvokilpailumenestyksestä Suomen Ratsastajainliiton satavuotisen historian aikana. Kouluratsastuksen ehdoton johtotähti on maailmancupin finaalin kultamitalisti ja MM-hopeamitalisti, professori Kyra Kyrklund.

Nykyään Isossa-Britanniassa Coolhamissa asuva Kyrklund on kuusinkertainen olympiaedustaja. Niiden lisäksi häneltä jäivät kahdet olympialaiset väliin hevosten loukkaantumisen ja sairastumisen vuoksi. Kolmesti Kyrklund sijoittui olympialaissa viidenneksi ja kerran kahdeksanneksi. Kyrklundin johdolla Suomen joukkue sijoittui Soulissa vuonna 1988 kuudenneksi.

”Kouluratsastus on lajina menestynyt osittain sen takia, että siinä oikeanlaisella, hyvällä valmennuksella ja ratsastuksella pystyy nousemaan ainakin maailman 50 parhaan joukkoon, jos ei kuitenkaan mitaleille, aika normaalillakin hevosella. Esteratsastuksessa se ei onnistu, jos hevonen ei pysty hyppäämään 160-ratoja.”

Valmentajana Kyrklund on luonut Suomessa systeemin, jonka hedelmiä nautitaan nyt jo toisessa ja kolmannessa sukupolvessa. Vuonna 2000 Kyrklundille myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitali kullatuin ristein ja vuonna 2015 opetus- ja kulttuuriministeriön Pro Urheilu –tunnustuspalkinto.

Kyrklundin oppeja arvostetaan myös Ruotsissa, jossa hänet nimitettiin Uppsalan maataloustieteiden yliopiston (Sveriges Lantbruksuniversitet, SLU) apulaisprofessoriksi vuonna 2011.

”Jos vertaamme itseämme Ruotsiin, heillä oli sotien jälkeen melkoinen taakka vanhoista armeijan traditioista ja siitä, miten oli ”aina” toimittu. Sotien jälkeen heillä oli kuitenkin puolueettomina hevoskanta jäljellä, ne eivät olleet kaatuneet tai niitä ei oltu syöty. Siksi ruotsalaiset menestyivät nopeasti olympialaissa.”

”Meillä Hertta Upari kävi kerran Aachenissa, jossa hän kisasi pyhää yrjöä ja interiä. Myös Mauno Roiha kilpaili GP-tasolla.”

Uransa alkupistettä, Ruskeasuon tallia Helsingissä, Kyrklund kuvailee sen aikaisena pienenä yliopistona. Sen omistaja Maire Andersson-Blondyx haki oppia sekä Strömsholmasta Ruotsista että Warendorfista Saksasta. Hän toi Suomeen ulkomaisia valmentajia ja lähetti oppilaitaan Strömsholmaan ratsastuksenopettajakoulutukseen.

Suomessa ratsastuksenopettajien koulutus alkoi Ypäjän maatalousoppilaitoksessa 1970-luvulla. Andersson-Blondyx myös kannusti ja auttoi hevoshankinnoillaan oppilaitaan nostamaan tasoaan.

”Rusa oli fantastinen ratsastuskoulu. Maire on tehnyt suuren työn Suomen ratsastusurheilun eteen. Rusalta ovat lähtöisin esimerkiksi Magnus Lillkvist, Kristina ”Jepa” Idman, Ulla Lindgren, Silja ”Silli” Pursiainen, Tom Gordin, Kenneth Wrede, Tom Biaudet ja Christopher Wegelius.”

Ratsastuskoulujen merkitys nuorten liikuttajana ja kilpaurheilun kivijalkana on edelleen merkittävä. Harrastuksena muiden lajien joukossa sitä pidetään kalliina. Ratsastustunnit maksavat keskimäärin 25–30 euroa, kalleimmillaan jopa 60 euroa.

”Ratsastuskoulujen pitäisi saada enemmän valtion tukea. Ruotsissa kunnat rakennuttavat talleja ja ratsastusmaneeseja ja vuoraavat niitä yrittäjille. Osittain siksi ratsastus on Ruotsissa suosittu harrastus. Mieti, jos jalkapallossa ja jääkiekossa vanhempien pitäisi maksaa kentistä ja jäähalleista. Ratsastuksessa nuoria opettavat koulutetut ammattilaiset, monessa muussa lajissa vanhemmat ja amatöörit.”

Myös Kyrklund haki Andersson-Blondyxin tapaan oppinsa ensin Strömsholmasta, ratsastuksenopettaja, ja sitten käytännön oppinsa Saksasta. Ensin Walther Christensenin luona Neumünsterissä ja sitten Herbert Rehbeinin luona Grönwohldhofissa.

”Strömsholmasta sain hyvän teoriaopin ja Saksassa taas tehtiin. Suomessa ei ollut silloin mitään selvää traditiota, joten kokeilin ja loin oman systeemin. Saksasta otin mallia Kilpatallin järjestelyyn ja johtoon, mutta opetuksessa loin välimuodon ruotsalaisen ja saksalaisen välillä.”

Kyrklund perusti Kilpatallin, johon tuli pian oppilaita ympäri Suomea. Vallitsi tekemisen meininki ja palo eteenpäin. Perheet jopa muuttivat Helsinkiin lapsensa valmennuksen perässä.

”Nuoret ratsastivat aina silmän alla. Näin he eivät pystyneet vahvistamaan heikkouksiaan vääränlaisella harjoittelulla. Kun nuorilla oli koulukiireitä, ratsastin heidän hevosiaan. Se oli malli, jonka sain Saksasta.”

”Olen aina urallani halunnut kilpailla. Alusta lähtien olen myös valmentanut ja ottanut hevosia valmennukseen, jotta olen pystynyt pitämään kisahevosia. Mitä enemmän olen valmentanut, sitä kiinnostuneempi olen siitä ollut. Myös mentaalipuoli kiinnostaa yhä enemmän.”

Urakehitys vei Kyrklundin Ruskeasuolta Flyingen orikeskukseen Ruotsiin vuonna 1991 ja edelleen Britanniaan vuonna 1998. Nyt Kyrklund valmentaa kilparatsastajia ympäri maailman yhdessä puolisonsa Richard Whiten kanssa. Valmentajan hän on osallistunut Lontoon ja Rion olympialaisiin. Eli hän on tähän mennessä kymmenen olympiadin urheilija.

”Toivottavasti olen jollekin inspiraationa. Tulin pienestä tuntemattomasta maasta, eivätkä vanhempani ratsastaneet. Alalla pystyy pärjäämään, jos on intohimoa ja halua.”

Isabell [Werth] kasvoi maatilalla ja pääsi ratsastamaan naapurinsa hevosia. Charlotte Dujardin meni alkujaan tallitöihin harjoittelijaksi Carl Hesterin talliin. Carl itse syntyi jollain kaukaisella pienellä saarella”, Kyrklund kuvaa muutamien tämän hetken menestyjien lähtökohtia.

”Maailman huipuilla on hyvin usein hevostaustaa. Tietylle tasolle asti pystyy ostamaan hevosia ja menestystä. Mutta kun kilpailu on tarpeeksi kovaa, se, joka ratsastaa ja valmentautuu parhaiten, pärjää.”

”Voi sanoa, että jollain on onnea. Mutta sitä onnea ei ole, jos makaa kotona television ääressä. Pitää liikkua ihmisten joukossa, näyttää, että on valmis tekemään enemmän kuin muut. Kun elämässä tulee eteen mahdollisuuksia, pitää olla valmis ottamaan riski.”

Kyra Kyrklundin kotisivut

Lue Kati Hurmeen tekemiä ratsastusmaailman uutisia tältä vuodelta

Suomen Ratsastajainliitto ry (SRL) 100 vuotta

  • Vuonna 1920 perustettu Ratsastajainliitto on maamme ratsastusurheilun keskusjärjestö.
  • Se edistää ratsastusta urheilu- ja liikuntakasvatusmuotona, järjestää ratsastuskilpailuja ja kehittää maamme ratsastuksenopetusta ja valmennusta.
  • Ratsastajainliitto on kaikkien ratsastuksen harrastajien etujärjestö, joka ajaa sekä huippu-urheilun että kuntoharrastajien asiaa.
  • Ratsastajainliiton keskeisiä tehtäviä on turvata hevosen hyvinvointi kaikessa urheilu- ja harrastetoiminnassa.
  • Lue myös SRL:n juhlaseminaarista:

Lue lisää

Onni suosii rohkean sijaan ahkeraa, uskoo kouluratsastaja-valmentaja Ville Vaurio - "Ihmiset auttavat ja tukevat mielellään, kunhan oma asenne on sata!”

Hyppy huippu-urheilijasta tavikseksi oli Joona Puhakalle henkisesti raskas, vaikka taskussa oli tutkinto ja töitäkin löytyi – "Viisi vuotta meni, että löysin paikkani ja arvoni"

Idea, joka ei jättänyt Joona Puhakkaa rauhaan: Ex-uimahyppääjän yritys sitoo hiilipäästöt vähintään sadaksi vuodeksi puihin

Kyra Kyrklund pitää vastaamista lisääntyneeseen keskusteluun eläimistä tärkeänä: "Hevosten hyvinvointi on nykyään paljon parempi kuin ennen"