Hevoset

Suomenhevosten rakennetuomari ja yli 40 varsan kasvattaja Katja Kannisto neuvoo tutkimaan tammalinjat jalostusorien takana – ”Olemme vastuussa kansallisrotumme tulevaisuudesta”

Ratsu, juoksija, työhevonen ja pienhevonen. Suomenhevosen neljä eri jalostuslinjaa tekevät ominaisuuksien jalostamisesta mielenkiintoista ja kiehtovaa. Haasteitakaan ei puutu.
Katja Kannisto
Viime kesänä Kannistojen tilalle syntyi kaksi varsaa, vasemmalla Tulipilvi (Kujanpään Jyräys – Virin Viiri – Vokkerilla) ja Tulisydän (Costello – Taftin Laina – Liising).

Hattulalainen Katja Kannisto (45) on ollut hevosten kanssa tekemisissä seitsemänvuotiaasta lähtien. Jo varhaisteininä hän lähti mukaan järjestötoimintaan ja on siinä vuosikymmenet pysynyt. Kanniston hevoskasvatteja on syntynyt yli 40, joista suuri osa kantaa Tuli-etuliitettä. Myös lämminverisiä juoksijoita on perheen kasvateiksi syntynyt.

Suomenhevonen ja rodun tulevaisuus on Katja Kannistolle ”se juttu”.

”Suomenhevosen kanssa ei ole odotettavissa yllätyksiä seuraavaan sataan vuoteen, jos osaamme valita jalostukseen soveltuvia, terveitä yksilöitä. Rodun taustat ja sukulinjat tunnetaan ja rotu on pääsääntöisesti terve – tästä syntyy kansallisrodun tulevaisuus.”

Kannisto toivoo, että jokainen suomenhevosen omistaja ja kasvattaja osaisi olla ylpeä rotuvalinnastaan näinäkin aikoina, kun hevoskasvattamisen tukia on poistettu. Hän toteaa, että suomenhevosen tulevaisuus on kasvattajien käsissä.

”Panostetaan hevosten koulutukseen ja esilletuomiseen näyttelyissä ja kilpailuissa. Vaikka kaikki eivät olekaan jalostuseläimiä, tuovat hyvin koulutetut hevoset rodulle pr-arvoa.”

Kannisto on Hämeen Hippoksen ja Suomen pienhevosyhdistyksen puheenjohtaja sekä mukana Suomenhevosliiton ja Hämeen hevosjalostusliiton johtokunnissa. Lisäksi hän tuomaroi näyttelyissä ja on aktiivisesti mukana järjestämässä suomenhevosten ratsastuskilpailuja. Hän iloitsee siitä, että ratsastusurheilu suomenhevosilla on kasvanut viime vuosina ja kilpailumahdollisuudet ovat hyvät.

Intohimo ja halu kasvattamiseen – ne ovat Katja Kanniston mielestä tarpeen, kun tammanomistaja lähtee miettimään, olisiko ideaa varsottaa omaa tammaa. Jalostukseen valittavia yksilöitä kannattaa tarkastella useammasta näkökulmasta.

”Ensinnä näkisin, että tulevan varsan vanhempien on syytä olla testattuja, jotta niiden käyttöarvo, luonne ja terveysominaisuudet on todennettu. Itse tarkastelen aika kriittisesti sitä, että kunkin jalostussuunnan yksilöllä olisi rakenne- ja liiketyyppi kohdallaan.”

Kannisto kiinnittää aina huomiota hevosen liikemekaniikkaan; onko se juoksijalle vai ratsulle tyypillinen.

”Jalkarakennetta pidän todella tärkeänä. Mikäli hevonen jättää jalkojen heikkouksia, seuraavaa varsaa ei siitä meille tule.”

Kanniston mukaan tietyt jalkojen rakenneheikkoudet ovat valitettavasti lisääntymään päin, ja tämän kehityssuunnan hän haluaisi pysäyttää. ”Huono jalkarakenne korreloi aina hevosen kestävyyteen.”

Kimmo Haimi
Kannisto panostaa paljon varsojen käsittelyyn. Pienhevosori Tulipuhuri lähti viime kesänä mallikelpoisesti uimaan veneen perässä Hämeen hevosjalostusliiton varsalaitumelle saareen.

Orien lausuntoja ei pitäisi Kanniston mielestä lukea kuin Raamattua. Itse hän on aina käynyt katsomassa paikan päällä kaikki tammoilleen käyttämänsä orit. Isäehdokasta hän seuraa tarkasti.

”Millainen on orin katse, miten se suhtautuu ihmiseen, millaista luonnetta näyttää ja miten kantaa itsensä? Mietin, miten ori täydentäisi tammaani.”

Kannisto muistuttaa, että hevosjalostus on kuitenkin aina tuuripeliä.

”Vaikka laitat yhteen kaksi huippuyksilöä, ei tulos välttämättä ole toivottu. Ja välillä keskinkertaisista vanhemmista voi syntyä huippuyksilöitä.”

Emätammoihin pitäisi Kanniston mielestä kiinnittää paljon enemmän huomiota ja tutkia myös tammalinjat orien taustalla.

”Se on aina plussaa, kun orien emälinjoista on tullut jalostusoreja. Näyttely- ja kilpailutulosten lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, ovatko sukutaulun tammat olleet hedelmällisiä ja tehneet useita jälkeläisiä.”

Anette Löytömäki
Näyttelyihin harjoitellaan kotikentällä. Kuvassa Virin Viiri ja Tulipuhuri (isä Hopeamyrsky), joka on siis nykyisin 2-vuotias.

Pitkäikäinen, hyväkuntoinen emätamma on Kanniston tavoite ja ylpeydenaihe. Hän korostaa, että siitostammankin on pysyttävä kunnossa, saatava liikuntaa ja yksilöllistä hoitoa. Siitosuralle valitun tamman rakenteella on suuri merkitys sen kestävyydelle.

”Pitkäselkäinen, huonojalkainen tamma alkaa painua kasaan jo parin varsomisen jälkeen. Olen korrektin rakenteen kannattaja, mutta pitää muistaa, ettei täydellistä hevosta ole vielä syntynytkään.”

Kannisto näyttää videon, jossa kiteytyy kasvattajan onnen hetki. Siinä lihaksikas ja kiiltävä Taftin Laina liitelee varsansa Tulisydämen kanssa. Kasvattajan sanoin videolla ”emätamma lähtee varsansa kanssa liikkeelle uhkuen äitiyttä ja hyvän hevosen leimaa”.

Katja Kannisto on hevosihminen juuriaan myöten. Kotitilallaan Hattulan Pekolassa hän pyörittää hevostoimintaa suomenhevosilla ja shetlanninponeilla. Perheen omistuksessa on ollut myös lämminveriravureita.

Vaikka Kanniston sydän sulaakin suomenhevoselle, korostaa hän hevosihmisten yhteisöllisyyttä omassa ajattelussaan.

”Arvostan jokaista hevosenomistajaa, rodusta riippumatta!”

Camilla Sipponen
Kasvatti toisessa polvessa, Tulilahja (s. 2014, Valon Veikka – Tulilija – Portteri) ja Katja Kannisto laiduntunnelmissa.

Videolla 27,5-ennätyksen ravannut Taftin Laina ottaa vauhteja viime kesänä varsansa Tulisydämen (isä Costello) kanssa. (Video: Katja Kannisto)

MT Hevoset
Lue lisää

"Vedin lipun salkoon, kun sitä tammaa lähdettiin hakemaan meille kotiin" – Paula ja Pekka Lähteiselle hevosten kasvattaminen on elämäntapa

Valjaat ja kärryt on tilattu

Hevoset palasivat vahvasti Henna Virkkusen elämään – bloggaa Maaseudun Tulevaisuudessa hevosista ja raviurheilusta

Suomenhevosoreja jalostusarvosteltiin 15 – yksi ykköspalkinto ja viisi hyväksyttiin ilman palkintoa

MT Hevoset