Sorretun Voima on Mari Koikkalaisen elämän hevonen. Kuva: Antti Savolainen
Kaveria ei jätetä kilpauran jälkeen – ”Hevosista ei koskaan pääse irti, kun niiden pariin on päätynyt”
Mari Koikkalaisella on toiveissa palata työskentelemään hevosten pariin muutaman vuoden tauon jälkeen.
Sorretun Voima ravasi urallaan yhteensä 22 voittoa. Tässä rattailla Tapio Perttunen, joka ohjasti valtaosan ruunan ykkösistä. Kuva: Terhi Piispa-HelistenKomeasti nimetty suomenhevosruuna Sorretun Voima oli vuonna 2020 Suomen vuoden voitokkain ravihevonen 15 voitollaan. Ruunan valmentaja oli Mari Koikkalainen, joka oli jo useamman vuoden ajan liisannut ruunan kilpailuoikeuden itselleen.
Pari vuotta sitten Koikkalainen pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen toiveensa ja Sorretun Voima siirtyi kokonaan hänen omistukseensa. Nyt 12-vuotias ruuna on edelleen Koikkalaisen valmennuslistalla, mutta sitä ei ole nähty kilparadoilla viime vuoden kesäkuun jälkeen.
Urallaan 22 kertaa voittaneen Sorretun Voiman kilpailu-ura onkin lopullisesti ohitse, vaikka se edelleen valmennuslistalla onkin.
”Vielä viimeiseksi jääneen Riihimäen startin jälkeen elättelin toivetta hevosen palaavan radoille. Sillä on kuitenkin ongelmaa etukavioiden sädeluissa, ja raviuran voi unohtaa”, Mari Koikkalainen kertoo.
Vaikka raviura on taakse jäänyttä elämää, Sorretun Voimalla on edelleen iso merkitys Koikkalaisen elämässä. Vastatessaan puhelimeen kotinsa keittiössä, näkee omistaja suojattinsa keittiön ikkunasta.
”Sorretun Voimalla tulee olemaan aina paikka elämässäni, vaikka siitä ei koskaan tulekaan mitään rauhallista tätiratsua, kun se on sen verran meneväinen. Yhden hevosen merkitystä ihmiselle voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole koskaan toiminut hevosten kanssa”, Koikkalainen kuvailee.
Paitsi Sorretun Voimalla, myös Mari Koikkalaisella aktiivisin raviura on takana. Pitkään hevostenhoitajana ravitalleilla työskennellyt Koikkalainen vaihtoi alaa muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen työt purkualan yrityksessä ovat vieneet häntä ympäri Suomea.
Koti kuitenkin on edelleen Asikkalassa, missä myös Sorretun Voima siis asuu. Ruunalla on paikka vuokratallissa, jonka pihapiiristä Koikkalainenkin asuu.
Sorretun Voiman tallikavereina asuvien hevosten omistajat saavat Koikkalaiselta kiitosta.
”Meillä on todella hyvä hevosenomistajaporukka, jossa autamme toisiamme tarpeen mukaan. Ei minunkaan hevosenpidostani tulisi mitään ilman toimivaa tukiverkkoa.”
Polte hevosalan töihin olisi muutaman vuoden tauon jälkeen Koikkalaisen mukaan kova. Viimeksi Elina Laakkosella hevosenhoitajana työskennellyt Koikkalainen kuitenkin tiedostaa, ettei hänen fysiikkansa enää kestäisi täysipainoista tallilla työskentelyä.
”Minulle on vuosien aikana sattunut muutama vakava loukkaantuminen, jotka ovat jättäneet jälkensä. Eniten kaipaan tallialueen ilmapiiriä ravipäivinä.”
Jos asiat menevät suunnitellusti, hevosilla saattaa kuitenkin olla Koikkalaisen elämässä jatkossa nykyistä suurempikin rooli. Hän on työnteon ohessa opiskellut hevoshierojaksi Ylä-Savon Ammattiopiston Hingunniemen yksikössä Kiuruvedellä, ja valmistuminen on enää muutaman kurssin ja näyttökokeen suorittamisen päässä.
Iso osa opinnoista on suoritettu etäopiskeluna, mutta Mari Koikkalainen kiittää nykyisen työnantajansa hyvää suhtautumista hänen opintoihinsa.
”Töiden ja opintojen yhdistäminen ei välttämättä ole aina helppoa, mutta työnantaja on ollut todella joustava”, hän kiittelee. ”Olen päässyt hyvin käymään lähiopetusjaksoilla ja saanut muutenkin suoritettua opintoja hyvin.”
Koikkalainen ei aio heti hevoshierojaksi valmistuttuaan hypätä täysipäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi. Hänen asuinpaikkansa Asikkalan ympäristössä on kuitenkin paljon hevosia ja pitkä työhistoria hevosten parissa lienee eduksi hevoshierojan uralla.
”Nykyinen säännöllinen palkkatyö luo taloudellisen perustan, mutta katsotaan kuinka hieronta-asiakkaita sitten alkaa löytyä. Hoidettavia hevosia pitäisi kyllä löytyä sekä tästä lähialueelta että vanhojen tuttujen kautta erityisesti Itä-Suomesta”, Koikkalainen olettaa.
”Hevosia hieroessa on hienoa nähdä kuinka niitä pystyy auttamaan.”
”Hevosenhoitajana ja toki myös nykyisessä työssäni on oppinut tekemään töitä oikealla asenteella, ja sillä ajatuksella toivottavasti löytyy myös hieronta-asiakkaita.”
Määrätietoisena ihmisenä Mari Koikkalainen ei aio tyytyä hevoshierojan tutkintoon. Hän haluaa opiskella lisää hevosten anatomiasta ja toivoo sitä kautta pystyvänsä auttamaan hevosia entistä paremmin.
”Minua kiinnosti jo hevosenhoitajana hevosen anatomia ja fysiologia äärimmäisen paljon. Hevosia hieroessa on hienoa nähdä kuinka niitä pystyy auttamaan. Samalla saan työskennellä minulle äärimmäisen rakkaiden hevosten parissa. Raviurheilusta ja hevosista ei koskaan pääse irti, kun niiden pariin on päätynyt.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
