”Pitää luopua silloin kun se on eläimelle paras”
Hevosenomistajalla on vastuu ja velvollisuus.
Anniina Paalanen ja Pähkinänsärkijä eli Päde. Kuva: Emma Vähä-Pesola”Väistämätön”, luki Yliopiston Hevossairaalan eläinlääkärin kirjoittamassa lopetustodistuksessa. Espoolaisen Anniina Paalasen hevosystävä Pähkinänsärkijä eli Päde oli lopetettu vaikean vatsalaukun impaktion takia 15-vuotiaana Viikissä joulun aatonaattona.
Paalanen ajoi kotiin vereslihalla, mutta tietäen toimineensa oikein.
”Kun otat lemmikin, teet sen itseäsi varten. Lähtökohtaisesti halu ottaa eläin on itsekäs, mutta ihmisen pitää ymmärtää, että kun luopumisen hetki tulee, ei eläintä saa pitää itsekkäistä syistä hengissä”, hän sanoo rauhallisella äänellä.
Suomenhevosruuna Päde oli Paalasen toinen oma hevonen, jonka kuolemasta hän teki päätöksen. Päde tuhkattiin, ja sen tuhkapussi odottaa kisakaapissa pääsyä perheen kotitontin multiin. Tontin, jonne Päde eräällä maastolenkillä vuosia sitten määrätietoisesti suuntasi.
”Ajattelin, että tämän eläimen ei tarvitse kärsiä, vaikka minä kärsin.”
Anniina Paalanen kertoo jo ajat sitten miettineensä rajat sille, missä vaiheessa hevosen elämä ei enää ole oikeaa hevosen elämää. Päden kohdalla raja tuli vastaan, kun se ei voinut enää normaalisti syödä heinää.
”Se oli kauheaa, mutta olin luvannut asian itselleni ja hevoselleni. Kaverini muistutti minulle surun keskellä, että hevonen ei tunne aikaa.”
Paalanen kertoo uskovansa, että Päde oli onnellinen, kun näki hänet loppuun asti.
”Päden viimeiset hetket letittelin sen harjaa ja höpöttelin sille, että nyt ei olla kisoihin lähdössä.”
Hän toteaa, että hevosenomistajalla on vastuu ja velvollisuus.
”Pitää luopua silloin kun se on eläimelle paras. Ihmiselle se ei ole mahdollista. Ajattelin, että tämän eläimen ei tarvitse kärsiä, vaikka minä kärsin.”
Paalanen kuvaa yhdeksää vuotta peruspositiivisen ruunansa kanssa auringonpaisteen ajaksi. Tarinan alussa paistoi aurinko. Niin myös lopussa, kun hän kantoi hevosensa tuhkia autoon räntäsateessa, joka muuttui viimeisellä yhteisellä kotimatkalla auringonpaisteeksi.
Ehkä jonain aurinkoisena päivänä on uuden hevosystävän aika, mutta ei vielä. Paalasen perhe keskittyy kotinsa viimeistelytöihin, ja suosittua Ruuhkavuosiratsastaja-sivua Facebookissa pitävä äiti jatkaa huulenheittoa seuraajiensa iloksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
