”Kun aika on” – kirje hevoseltasi

”Yritän puhua sinulle kielellä, jota me molemmat pystymme ymmärtämään, kun tunnemme toisemme riittävän hyvin.” Kuva: Elina Paavola

Anteeksi, etten ole aina helppo käsiteltävä. Olen pahoillani siitä, etten aina pysty suorittamaan parhaalla mahdollisella tavalla. En ole ehkä aina helpoimmasta päästä, mutta en tee sitä tahallani. En osaa puhua sinun kielelläsi, vaikka yritän kovasti ymmärtää. Pyydän, että myös sinä yrittäisit kuunnella ja ymmärtää minua.

Ennen kuin hankit minut, mieti, pystytkö tarjoamaan minulle sen, mitä elääkseni tarvitsen. En haluaisi olla vaativa, mutta on monta asiaa, jotka tarvitsen elääkseni onnellisen hevosen elämää. Sen lisäksi, että tarvitsen hyvät elinolosuhteet, lajitovereita, kengityksen, ruokaa ja juomaa, tarvitsen sinua.

Minun vaatimukseni saattavat kuulostaa jonkun korvaan raskailta toteuttaa. Mutta olen todella etuoikeutetussa asemassa, kun jaksat tehdä kovasti töitä minun eteeni. Sinä heräät aamuisin vuokseni ja vietät päiväsi kanssani sekä asioitani hoitaessa. Siksi pyydänkin, että yrittäisit kuunnella erityisen tarkkaan, kun minulla on sinulle kerrottavaa.

En halua sinulle pahaa. En olisi halunnut puraista sinua, enkä jarruttaa startissa kesken loppukirin jääden ensimmäiseksi ilman rahaa. En olisi halunnut kääntää sinulle selkääni, kun tulit hakemaan minua tarhasta.

Yritän puhua sinulle kielellä, jota me molemmat pystymme ymmärtämään, kun tunnemme toisemme riittävän hyvin.

Nautin hetkistä, jolloin näen sinun olevan minusta erittäin ylpeä. Tunnistan iloisuutesi ja ymmärrän, kun olen tehnyt jotain oikein. En välttämättä edes tiedä, mitä se jokin on, mutta minulle riittää, kun tunnen sinun olevan onnellinen. Muista kertoa minulle, kun teen jotain hyvin, jos en sitä muuten huomaa.

Minulla on sinulle vielä yksi pyyntö. Kun kavioliittomme ja yhteinen tiemme alkaa tulla päätökseen, muistathan ensimmäisenä minun hyvinvointini? Pyydän tätä vaikka tiedän, että tunteesi minua kohtaan ovat suuria. Minä en sure elämätöntä elämääni, sillä minä nautin elämästä sinun kanssasi tässä hetkessä.

Kun minun on aika mennä, kunnioita minua ja anna minun mennä. Vaikka et ehkä minua näe, olen sinun kanssasi. En lähde luotasi, vaan seuraan sinua tuulena poskellasi. Olen kiilto uusien hevosystäviesi karvapeitteessä, olen kavionkopseena mukana lenkilläsi. Olen paikalla silloin, kun et edes vielä ehtinyt nähdä minun lähteneen.

Kiitos, että annat minulle arvokkaan ja rakkauden täyteisen elämän.

Kirjoittaja Seidi Koivusalo on työskennellyt hevosenhoitajana ja pitää nykyisin Lähtö hyväksytty -blogia, joka löytyy myös Instagramista.

Lue myös aiemmat blogit:

Oletko joskus miettinyt, onko tekemisessäsi mitään järkeä?

Mitä tuli kommentoitua?

Seidin tarina kuntouttajasta kuntoutettavaksi: "Ensin tuntui, että yhtäkkiä viedään kaikki. Sitten huomasin, että se jäikin vain tauolle"