Voisiko ratsastuksen maajoukkuevalmennus olla stipendipohjainen?

Ratsastajainliiton uusi hallitus palautti torstaina huippu-urheilun johtoryhmän laatimat maajoukkuevalmentajasopimukset takaisin pöydälle. Hallitus katsoi, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei voida sitoutua niin pitkiin ja kalliisiin sopimuksiin.

Ehkä tässä vaiheessa olisikin syytä harkita luopumista kokonaan perinteisestä maajoukkuevalmennustoiminnasta ja suunnitella toiminta täysin uudelleen.

Kyllä, se olisi outoa. Urheiluliittojen yksi perustehtävä on huolehtia lajin parhaasta mahdollisesta valmennuksesta.

Ratsastus on kuitenkin hyvin omanlaisensa laji.

Lajin huiput ovat ensinnäkin levittäytyneet pitkin maailmaa ja rakentaneet oman tapansa kehittää itseään ja toimintaansa. Koska lajissa urheillaan vanhaksi saakka, heillä on usein jo vankka osaaminen. Liiton tuen mahdollistama hyvä valmentautuminen antaisi kuitenkin varmasti myös heille uutta sykettä. Nykyään se saattaa jäädä vähiin aika- ja rahapulan takia.

Maajoukkuevalmennus onkin ollut lähinnä ikäluokkavalmentautumista. Kun ollaan rehellisiä, ikäluokkaratsastajissa korostuvat kuitenkin ne, joilla on parhaiten resurssit valmiiksi kunnossa.

Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että ratsastuskoululaisilta kerätään rahaa, että huomattavasti varakkaampien perheiden jälkikasvu pääsee treenaamaan Ypäjälle kerran kuukaudessa.

Liiton satsaus maajoukkuevalmennuksiin ei myöskään keikauta monenkaan heidän valmentautumistaan puoleen eikä toiseen, koska maajoukkuetreeniä on vain talven ajan kerran kuussa.

Paljon puhutaankin siitä, että kotivalmentajien tulisi olla mukana oppimassa maajoukkuevalmentajilta. Kaunis ajatus, mutta käytännössä se ei onnistu, koska kotivalmentajien pitää viikonloppuisin valmentaa itse saadakseen voita leivän päälle.

Paras ratkaisu olisikin siirtää koko maajoukkuevalmennus ainakin olympialajeissa stipendipohjaiseksi. Olympialajeissa valmennustarjonta on jo valmiiksi laajaa tai oppia haetaan rutiininomaisesti ulkomailta.

Uudessa systeemissä valmennusstipendejä anoisivat ne, jotka katsoisivat niitä tarvitsevansa.

Jos meillä on riittävän hyvät ja ahkerat maajoukkuekapteenit, he pystyvät jakamaan stipendit parhaalla mahdollisella tavalla. Rahaahan oikeastaan on – liiton toiminnantarkastaja Håkan Wahlman totesi loppukesästä, että maajoukkuevalmennukseen käytettävä vuosibudjetti on noin 300 000 euroa. Vaikka siitä leikattaisiin paljonkin, jaettavaakin jäisi.

Maajoukkuekapteenien roolia pitäisi muuttaa niin, että he olisivat selkeämmin ratsastajien puolella ja aidosti auttamassa ratsastajia. Kyllä jokaiselle maajoukkueen ratsastajalle olisi ehdittävä soittaa ainakin joka toinen kuukausi jotta kuultaisiin, miten kenelläkin menee.

Ehkä stipendejä voisi olla kolmenlaisia: lajivalmennusstipendi, kehonhuoltostipendi ja suunnittelustipendi. Näiden avulla ratsastajille voitaisiin ohjata juuri sitä apua, mitä he tarvitsevat.

Kaikki eivät tukea tarvitse, ja heille laitettaisiin kyselemättä liiton lippikset, pikee-paita ja aito kiitos, hymy ja arvostus.

Kilpailuiden joukkueenjohtaja-asiakin pitäisi kirkastaa. Esimerkiksi maailmanmestaruuskilpailuissa Anu Sironen ei valittanut, mutta hän paljasti sivulauseessa itse stressaantuneena järjestelleensä yötä myöten hevosautolleen sähköpaikkaa ja hoitajille huonetta. Eikö juuri tällaiset murheet ole niitä, joita joukkuejohdon pitäisi hoitaa, niin että urheilija saa keskittyä suoritukseen?

Nykyään liitto organisoi maajoukkuetoiminnan lisäksi myös aluevalmennuksia, jotka ovat ratsastajille maajoukkuevalmennuksia kalliimpia. Niihin osallistuu hyvin monen tasoisia ratsastajia, ja periaatteessa aluevalmennuksista on tarkoitus poimia tulevaisuuden kyvyt. Aluevalmennustoiminta tapahtuu nollabudjetilla, tai se voi jopa tuoda rahaa liitolle.

Sen lienee viisasta jatkua.

Sen lisäksi liitto voisi auttaa organisoimaan alueille yhteistyössä eri tekijöiden kanssa yhden tai kaksi vuosittaista korkealaatuista valmennustapahtumaa, joihin myytäisiin myös lippuja katsojille.

Kun siihen vielä lisättäisiin kaikille kilpailuluvan lunastaneille jäsenille avoimet huippuosaajien nettiluennot esimerkiksi eläinten kouluttamisesta, terveydenhuollosta, kilpailukauden rakentamisesta, kilpailupäivän ravinnosta, kehonhuollosta, perusratsastuksesta ja vaikka koululiikkeiden ratsastamisesta, saataisiin koko lajissa iso ja laaja harppaus eteenpäin.

Kirjoittaja on MT:n avustaja ja ratsastuskouluyrittäjä.