Tukeeko lisenssijärjestelmä raviurheilijan polkua?

Tukeeko lisenssijärjestelmä parhaalla tavalla tietä raviammattilaisuuteen, pohtii Anna-Mari Mattila. Kuva: Ville Toivonen

Suomessa ravivalmentajalla tai ohjastajalla tulee olla kilpailulisenssi. Suomen Hippos Ry ylläpitää lisenssijärjestelmää ja lisenssimääräyksiä.

Hippoksen kotisivujen mukaan ”raviurheilun lisenssijärjestelmän tavoitteena on pitää sisääntulokynnys alalle matalana, ohjata alan toimijat omiin luokkiinsa, kantaa vastuuta yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä ja olla rakenteellisesti selkeä”.

Olen lukenut useita kertoja ravivalmentajien lisenssijärjestelmää koskettavia määräyksiä ja muutama kohta ihmetyttää, kun peilaan määräyksiä junioriammattilaisen opinpolkuun tai aloittavaan yrittäjään, joka tähtää elinkeinoa itselleen ravivalmennuksesta.

Kun aloitetaan alaa, aloitetaan lisenssillä C (harrastaja) tai E (kokelas), joissa molemmissa hevosten valmennusta ja alalla tienaamista koskettaa samat määräykset. Kokelaslisenssin haltija on määräysten mukaan henkilö, joka toimii vakituisessa työsuhteessa ravivalmennusta ammatikseen harjoittavan yrityksen palveluksessa.

Tässä yksi suora lainaus harrastajia/ kokelaita koskettavista määräyksistä (Suomen Hippos Ry, lisenssimääräykset 2023): "Harrastajalisenssin haltija on hevosten valmentamista ja/tai ohjastamista harrastusluontoisesti harjoittava henkilö. Harrastusluontoisuus tarkoittaa sitä, että henkilö ei valmenna tai ohjasta päätoimisesti eikä hän saa harrastamisesta kulukorvausten lisäksi merkittävää palkkaa tai palkkiota."

Mitä tarkoittaa merkittävä? Onko se 500 euroa tuloja kuukaudessa vai vähemmän vai enemmän? Ja toisaalta millä lisenssillä uraa voi aloittaa niin, että toiminnalla saa elättää itsensä?

C/E-lisenssin haltijalla saa kilpailuttaa maksimissaan neljää muiden omistamaa hevosta vuoden aikana. Mahtaako tällä määrällä hevosia päästä harjoittelemaan kannattavaa liiketoimintaa? Todennäköisesti ei, mutta ei ilmeisesti tarvitsekaan, koska määräykset rajoittavat merkittävän palkan tai palkkion saamista.

B-lisenssin (kilpailija, se seuraava askel polulla) saamisen edellytyksenä ovat jo merkittävästi kovemmat. B-lisenssin saamiseksi vaaditaan muun muassa Hippoksen arvioima riittävä kokemus ravivalmentamisesta ja/tai ohjastamisesta, selvitys hakijan harjoittamasta pitkäaikaisesta (vähintään viisi vuotta) tai selvitys riittävästä taloushallinnon tietämyksen tasosta, joka pitää perustella esimerkiksi suoritetuilla opinnoilla.

Hieman kivinen polku. Yrität samaan aikaan hankkia riittävää kokemusta ravivalmentamisesta ja/tai ohjastamisesta ja pitää yrityksen viisi vuotta pystyssä niin, että et saa kuitenkaan tienata valmennustoiminnalla merkittävää palkkaa tai palkkiota. Ja itse pitäisi vielä tulla toimeen taloudellisesti siinä sivussa. Ja toisaalta rakentaa uskottavuutta ja asiakaskuntaa, jotta toiminta lähtisi seuraavalla lisenssitasolla lentoon.

Laskin vuonna 2022 vähintään 200 000 euroa palkintorahoja valmentaneiden ravivalmentajien iän mediaanin ja keskiarvon, lähteinäni Suomen Hippoksen tilastot. Mediaani on viisikymmentäviisi (55) vuotta. Puolet näistä valmentajista ovat siis yli 55-vuotiaita ja puolet sen alle. Näiden valmentajien iän keskiarvo on viisikymmentäkolme (53) vuotta.

Jos tilastoa analysoi vähän eri kulmalla, esimerkiksi starttien määrällä, tulee lukuihin vähän variaatiota, mutta viesti on sama. Nojaamalla liikaa vanhoihin konkareihin saamme lajiin ehkä pikavoittoja, mutta menetämme tulevaisuutta.

Olen itse ajatellut, että kokelaat ennustaisivat tulevien ammattilaisten määrän kehitystä. Näin se osittain onkin. Kokelaita on vähän, Hippoksen tilaston mukaan 47 kappaletta koko Suomessa. Näistä kaikki eivät kuitenkaan valitettavasti ole alan uusia tulokkaita, edes iältään. Uusia tulokkaita on tällä hetkellä hyvin vähän ja olisi erittäin tärkeää tukea heidän mahdollisuuksiaan alalla.

On todella hienoa, että osa nykyisistä ravivalmennustalleista jatkuu sukupolven vaihdoksen myötä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan itsessään vielä luo uutta markkinaa, ja sitä laji kaipaisi nyt kipeästi. Tarvitaan siis tukea, näkyvyyttä ja määräysten luomaa mahdollisuutta uusille alalle tuleville, muillekin, kuin ravitalleihin syntyneille.

Miten olisi, jos vanhemmat konkarit rupeaisivat nyt mentoreiksi alaa aloittaville? Luotaisiin opinpolkua nyt ihan konkreettisesti ja annettaisiin omaa vahvaa nimeä, brändiä, samalla käyttöön tuomaan uskottavuutta, tukea ja turvaa.

Samaan aikaan uskallan ehdottaa, että kehitetään myös lisenssijärjestelmää niin, että se tukee aloittavia alan ammattilaisia ja osaamisen siirtoa entistä paremmin. Muotoillaan mentorointimalli ja katsotaan miten lisenssijärjestelmä voisi siihen taipua. Yritetään luoda mahdollisimman hyvät edellytykset hienon lajin jatkumiselle.

Se onnistuu ihan varmasti yhdessä, ottamalla mallia myös kuplan ulkopuolelta.

Kirjoittaja on digitalisaation kehittämisestä innostunut IT-ammattilainen, joka on uppoutunut raviurheiluun alalta ammattia itselleen hakevan lapsensa kautta.