Kirja-arvio: Suomenhevosen kannoilla kurkistetaan itsenäisen Suomen alkuvaiheisiin
Suomenhevosharrastajat ovat tehneet merkittävän kulttuuriteon kokoamalla tarinoita ensimmäisistä kantakirjatuista hevosista.
110 kertomusta suomenhevosesta -kirjan kannessa vetää työhevossuunnalle kantakirjattu ori Esu, joka on toiminut juhlavuoden maskottina. Kuva: KiRJAN KUVITUSTänä vuonna on kulunut 110 vuotta siitä, kun aloitettiin suomenhevosen kantakirjaaminen.
Vaikka rotu on tosiasiassa jalostunut vuosisatojen kuluessa, tietokirja ”110 kertomusta suomenhevosesta” esittelee nykyisen suomenhevosen kannalta tärkeitä kantaoriita ja -tammoja. Yksilöt ovat kaikki syntyneet 1800- ja 1900-lukujen kahta puolen.
Kertomukset on koottu vanhoista lehtiartikkeleista. Tietojen haku on ollut mahdollista, sillä suomalaiset sanomalehdet vuosilta 1771–1920 on viety sähköiseen muotoon Kansalliskirjastoon.
Silti artikkeleiden, hevosten kuvien ja niiden sukutaulujen selvittämisessä on vaadittu melkoinen määrä kärsivällistä myyräntyötä. Siitä kuuluu kiitos toimituksesta ja taitosta vastanneelle rantasalmelaiselle Terhi Piispa- Helistenille sekä neljälle muulle Sukuposti-palvelun ylläpitäjälle. Kertomuksia on ollut metsästämässä muitakin suomenhevosharrastajia.
Tekijät ovat lisäksi arvioineet kunkin hevosen polveutumista ja merkitystä nykysuvuissa.
Kirja on myös kurkistus Suomen itsenäisyyden alkuvuosiin. Lehtiartikkelien kieli on täynnä herkullisia vertauskuvia, jotka osoittavat, kuinka tärkeä hevonen oli silloisessa yhteiskunnassa.
Hevosten nimet ja sukutaulut herättävät hilpeyttä. Tamma nimeltä Tapio ja ori nimeltä Mirkku pistävät miettimään, onko varsaa nimettäessä katsottu ensinkään eläintä jalkojen väliin.
Kuvat kertovat omaa kieltään sadan vuoden takaisista hevosvarusteista. Moniko on esimerkiksi ennen nähnyt kilpareen?
Silmiin pistävän hienoa on, kuinka vähän suomenhevosen rakenne on sadassa vuodessa muuttunut. Se kertoo jalostajien eli yksittäisten hevosenomistajien terveistä valintaperusteista.
Hevosta on jo 110 vuoden ajan jalostettu sen ominaisuuksien ja luonteen, ei sen ulkonäön perusteella. Tämä suunta jatkukoon.
Teos on merkittävä kulttuuriteko niiden monien kirjojen ja tapahtumien joukossa, joita itsenäisyyden juhlavuosi tuottaa.
Keskiviikkona 6. syyskuuta vietettiin kantakirjan hyväksymisen merkiksi suomenhevosen päivää, joka on vuosittainen liputuspäivä. Eri puolilla maata järjestetään tällä viikolla hevostapahtumia.
Terhi Piispa-Helisten (toim.): 110 kertomusta suomenhevosesta. Equito Ky / Sukuposti.net. 271 sivua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

