Stadin kundista tuli suomenhevosmies: – "Parhaat suomenhevoset nyt paljon urheilullisempia kuin 30 vuotta sitten"

"Olen yrittänyt jalostaa urheilijatyyppisiä hevosia. Rodun parhaat sekä meidänkin varsat näyttävät nyt paljon urheilullisemmilta kuin alussa", Kari-Markku Karjalainen arvioi noin 30 vuoden kehitystä. Kuva: Rinna Tammimetsä

Kari-Markku Karjalainen kasvoi Helsingin Tapanilassa ja kävi nuorena satunnaisesti isänsä tai Hietalahden torin teknisen koulun opiskelukavereidensa kanssa Käpylän raviradalla.

Huomattava suomenhevostekijä mies on ollut jo pitemmän aikaa, 1980-luvulta saakka.

Tällä hetkellä perheen Orimattilan Villin tilalla on kymmenkunta toinen toistaan kovasukuisempaa suomenhevossiitostammaa. Vuosien varrella hän on ollut omistajana seitsemälle Kuninkuusravien pääkilpailujen osallistujalle sekä kasvattanut ravikuningas Villihotin.

”Tottakai tuo kuninkuus oli tunnetasolla iso juttu, varmaankin isoin”, Karjalainen pohtii.

”Mutta moni juttu on vuosien varrella ollut tunteikasta, ja tämähän onkin meille laji-ihmisille enemmän uskonto kuin mitään muuta. Ainakaan tässä ei ole rahasta kyse. Sen tietää jokainen, joka on lajissa sisällä."

Karjalainen toteaa, että häntä itseäänkin yhä edelleen väliin ihmetyttää, miten pienikin voitto tai asia voi olla tunteen tasolla niin iso.

"Esimerkiksi minua säväytti kovasti oman hyvän tammani Hovi-Meerin voitto itsenäisyyspäivänä 1995 Vermossa sinivalkoisen ohjastajan Pekka Korven ajamana. Samana päivänä Martti Ahtisaari oli ylentänyt minut kapteeniksi. Ja onhan suomenhevosilla rooli meidän itsenäisyytemme rakentamisessa. Se kolahti.”

Hovi-Meeri oli yksi Karjalaisen uran keskeisistä hevosista.

”Se oli läheinen. Todella kyvykäs hevonen, jolla oli pitkään Suomen ennätyksiä nimissään. Sen lupaava siitosura jäi kesken. Riipaisevimpia hetkiä hevosmiesurallani on ollut, kun se tapaturmaisesti katkaisi jalkansa laitumella ja jouduin sen itse lopettamaan.”

Alun pitäen Karjalaisesta ei näyttänyt tulevan suomenhevosmiestä. Ensimmäiset hevoset tulivat Teivon huutokaupasta 1980-luvun alussa, ja ne olivat lämminverisiä.

Hän huusi Al Capone -nimisen oriin itselleen, mutta lisänä tuli vielä arpajaisten voitto, jossa palkintona oli toinen lämminverinen, Green Major.

”Lähdin paikalle ihan matkakaverina. Hevoset olivat ensin sukulaisten tallissa, ja pian meidän silloisen tilan latoon rakennettiin sitten neljä karsinaa."

Ajatus oli ostaa suomenhevonenkin, "koska niissä tuntui kivalta se, että harrastaa voisi hyvinkin monta vuotta samalla hevosella".

Niitä ei vain ollut juuri myytävänä. "Oikein kukaan ei halunnut luopua omastaan (perheenjäsenestään). Sitten tuumasin, että noitahan pitää alkaa kasvattaa, niin on ainakin joku, joka myy suomenhevosia.”

Vuosien vieriessä on tosiaankin kasvatettu. Tallin hevosten ja kasvattien joukossa on siis ollut ravikuningas, derbyvoittaja sekä useita siitosoreja. On oltu rakentamassa rodun merkittävimpiä sukulinjoja, kuten Marilynin ja Marillan linjoja, parhaimmillaan jo seitsemännessä polvessa.

”No, on ollut vaiheita. On myös tullut selväksi, että jos niillä suomenhevosilla voikin harrastaa pitempään, kestää myös onnistumisten hakeminen ja tulosten saaminen pitempään eli se on siksi kalliimpaa. Hevosen hankintahintahan on vain murto-osa siitä, mitä ajan mittaan menee."

Karjalaisen mukaan suurin ero johonkin muuhun harrastukseen piilee siinä, että joskus voi hetkittäin tulla rahaa takaisinkin.

"Kuitenkin tämä on harrastus, ja jokaisen, joka tähän lähtee, pitää ymmärtää, että ne ovat harrastukseen laitettuja rahoja. Tulopuolelle ei voi laskea mitään”, hän muistuttaa.

Karjalaisen merkitys suomenhevosrodun kehittäjänä on tänä päivänä siis kiistaton.

”Myyntiin niitä meillä on aina kasvatettu. Tietysti joitain tammoja olen säästänyt suvun jatkumiseksi ja uusia hyviä on yritetty myös pitää silmällä kaviourilla."

"Ainakin silmämääräisesti tässä reilussa kolmessakymmenessä vuodessa jalostus on mennyt hurjasti eteenpäin. Olen yrittänyt jalostaa urheilijatyyppisiä hevosia, ja rodun parhaat sekä meidänkin varsat näyttävät nyt paljon urheilullisemmilta kuin alussa”, hän analysoi.

Kuninkuusravit ovat suomenhevosrodun ylivoimainen huippu, urheilun näyteikkuna ja tapahtuma vailla vertaa.

”Kunkkareissa olemme siis olleet aika monta kertaa. Paras sijoitus omilla hevosilla on ollut viides. Tämä on hyvin tyypillinen hevosihmisen ajatus, mutta paremmasta haaveillaan tietenkin edelleen", hän sanoo.

"Derbyvoitto meille tuli Ventterillä. Täällä meidän tilalla on ollut monta kovaa suomenhevosmiestä yksityisvalmentajana: Pertti Semi, Heikki Torvinen, joka valmensi Ventteriä, Erkki Suhonen, Ville Vepsäläinen ja Aimo Vuorisalo. Itse olen keskittynyt kasvatukseen ja paikkojen kunnossapitoon. En ole istunut kärryillä.”

Karjalainen oli pitkään aktiivinen vaikuttaja myös Lahden raveissa, raviradan hallituksen jäsen.

”Enää en ole moneen aikaan ollut järjestäjärintamalla aktiivinen. Kuitenkin, kun tuli puhetta Kuninkuusravien hevoshuutokaupan järjestämisestä tänä kesänä, kannustin kovasti, että järjestettäisiin tälläkin kerralla. Lupasin ilmoittaa kolme varsaa sinne myyntiin", Karjalainen toteaa.

"Siellä on perjantainakin paikalla jo mukavasti porukkaa, ja tulee ainakin suurelle yleisölle kuva, että kyllä niitä suomenhevosia jostain pääsee ostamaan.”

Uutinen on ilmestynyt Kuninkuusravien erikoisliitteessä, Kunkkarikatalookissa (MT 3.7.).