Heimaloiden yhteinen intohimo tuottaa hedelmää: Tämä Varoitus kannattaa pistää mieleen

Varoitus (oik.) ja Lennätsie viettivät kovimpana pakkaspäivänä huilia. Heimaloilta eteenpäin riittää mukavaa mäkistä maastoa kuusi kilometriä. "Kun viimeiseen pitkään nousuunkin hevonen ottaa vauhtia ja pitää itsensä ryhdissä niin, ettei korvat häviä näkyvistä, tietää, että voi ilmoittaa starttiin", Jouni Heimala valottaa. Kuva: Hanna Koikkalainen

Suomenhevosissa on sopivasti haastetta varsinkin, kun niiden kanssa työskennellään varsasta asti. Kiinnostus kuuluu ja näkyy Lappeenrannan Rasalassa tallia pitävistä Jouni ja Merja Heimalasta.

Kymmenestä hevosesta suurin osa on nuoria. Pariskunta opettaa varsat yhdessä, ja niitä myös ajetaan pareittain alusta asti.

"Niillä on toisistaan selvä henkinen tuki. Arempi varsa huomaa, että ei se vastaantuleva auto `hyökkääkään päälle´", Merja kuvaa.

Nuorten hevosten tottuessa ajoon voi herätellä pikkuhiljaa myös kilpailuviettiä. "Vaihdetaan paikkoja ja otetaan pyrähdyksiä. Muutamat kohdat sallivat myös ajaa rinnan", Jouni kertoo.

Yhdessä tekeminen on hitsannut myös pariskuntaa yhteen. "Kumpikin tekee tätä samanlaisella intohimolla", Jouni sanoo.

"Hevosten kanssa toimiminen vaatii niin paljon sitoutumista ja aikaa, että yksin tehden sama ei onnistuisi mitenkään", Merja täydentää.

Tila sijaitsee sopivan kumpuilevassa maastossa, jossa rasitusta tulee luonnostaan. Talvella ajetaan lisäksi pellolla ja pienellä Karhusjärvellä, jolle Jouni pohjustaa lumitilanteen salliessa traktorilla hyvän alustan.

Pertti Snellmanin kasvattama 3-vuotias Riutan Fredi (Fiiling – Riutan Rilla) on yksi Jouni ja Merja Heimalan nuorista hevosista. Se aloitti uransa tänä kesänä. Kuva: Hanna Koikkalainen

Vaikka hevosten kanssa toimiminen on vakava harrastus, ollaan maatilalla, jossa on satakunta hehtaaria peltoa. Tilan päätuotantosuuntana on ollut lihasikojen kasvatus. Maatilayhtymään kuuluvat Jouni Heimalan vanhemmat Jukka ja Sirpa Heimala.

Jounin kasvukausi kuluu traktorissa. Merja Heimala käy töissä läheisellä puutarhalla helmikuusta loka–marraskuuhun.

"Mummin apu on meille korvaamaton lasten kanssa ja hän on se, joka käy aina aamutallin", Merja kiittää.

Työhaasteista johtuen vieraita hevosia ei ole juuri otettu, vaan kaikki paitsi yksi ovat omia tai kimppojen, joissa ollaan itsekin mukana.

Oma kasvatti Varoitus (isä Apassi – M.A.Juju – Erovisku) voitti ykköskaartin tammat kolmellatonnilla Killerillä marraskuussa. Kyselyjä Forssan kuningatarkisasta on sen jälkeen riittänyt.

"Ajoitus tässä on tärkein. Kykyjä sillä on. Mutta pitäisi vielä petrata yksi pykälä lisää ennen ensi kesää", Jouni Heimala tuumaa maltillisesti.

Tamma ilmoitettiin jo mukaan Seinäjoelle "jos jäisi valitsijoille nimi mieleen" - periaatteesta. Aiemmat kokemukset ovat silti opettaneet, kuinka pitkällistä sitoutumista raviurheilu vaatii.

Onnistumisen hetkiä koettiin toistakymmentä vuotta sitten M.A.Mikulla (i. Mikker). Sen kanssa päästiin tasolle ja kuntoon, jossa pohdittiin ilmoittamista Forssan kuninkuuskisaan. "Sitten tuumittiin, että katsotaan vasta ensi vuonna. Sitä vuotta ja samaa virettä ei sitten tullut", Jouni kertaa.

Helmikuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun 6-vuotias lupaus Aparaatti (isä Apassi) otti kolmannen voiton putkeen. Se alkoi juuri ymmärtää mistä lajista on kysymys.

"Seuraavana aamuna lähdettiin ähkyoireiden vuoksi Viikkiin, ja sille tielle ori jäi", Merja muistelee.

"Siitä jäi pitkäksi aikaa käsittämättömän ikävä fiilis. Pahinta oli menettää työkaveri. Ori oli kuin ihmisen mieli. Siinä oppi, että hevosten kanssa pitää olla murehtimatta liikaa ja keskittyä tekemään työt niin hyvin kuin itse voi."

"Matka aallon harjalta pohjalle on käsittämättömän lyhyt. Iloita kannattaa aina silloin, kun iloitsemisen aihetta on", Jouni jatkaa.

Menestyjillä on yhteys: Aparaatin emä M.A.Vinksu oli Varoituksen emän M.A.Jujun täyssisko. M.A. Mikun oli Vinksun ja Jujun veli.

Ajo-opetuksessa oleva 2-vuotias Viimatuuli (edessä) ja kesällinen Nevan Nopsajalka viihtyvät yhdessä. Kuva: Hanna Koikkalainen

Perheen perintö tarttui Jouniin väkisin. Isä ja hänen kolme veljeään ovat kaikki ohjastaneet raveissa. Isoisä Erkki Heimala oli hyvin aktiivinen hevosharrastaja. Hänellä ja Toini-vaimolla oli myös lämminverisiä taliissaan.

"Kun Taata ei enää kyennyt yksin kengittämään ja ajamaan, niin hän tarvitsi minut avuksi. Siitä se oikeastaan lähti lukioiässä", Jouni Heimala muistelee.

Toini-mamman ja Sirpa-äidin voittamilla totorahoilla hankittiin mukavasti pärjännyt lämminverinen.

Ravien seuraaminen kuuluu isän ja setien ohjelmaan edelleen. "Aina kun meillä on hevonen startissa, tulee soittoja. Sitten he menevät kioskille pelaamaan", Jouni naurahtaa.

Oman tammalinjan Eiteri paineli 1980-luvun lopulla ennätyksekseen 26,9. Sen tyttärentytär Tuutsie jätti kolme varsaa. Niistä 8-vuotias Lennätsie (isä I.P. Lento) on toinen tämän hetken starttihevosista. 4-vuotiaaksi kääntyvä Korjaus (i. Välähdys) valmistautuu radalle.

Varoituksen suhteen edetään maltilla mutta toiveikkaasti. Forssa siintää tähtäimessä, jos kevät sujuu terveenä ja treenin suhteen hyvin. Kuva: Hanna Koikkalainen

Perinteet jatkuvat: sekä Jounin sisko että Merjan sisarukset ovat kimpoissa mukana. Tallin ainoa lämminverinen, Stoneisle Vanessa (i. The Bosses Lindy), on Jounin ja hänen veljensä yhteinen.

"Paljon tehdään porukalla yhdessä. Ravireissujen ajaksi löytyy lähipiiristä helposti apua ja kesällä talkoilla korjataan heinät", Merja Heimala kertoo.

Pariskunnan kolmesta lapsesta kukaan ei ole toistaiseksi esittänyt erityistä innostusta hevosiin, eivätä vanhemmat näe järkeväksi pakottaa.

Hevoset ovat silti tässä perheessä enemmän kuin hevosia. "Kun niiden kanssa tekee töitä varsasta asti, niihin kehittyy vahva suhde. Kyllä ne ovat perheenjäseniä", Jouni Heimala summaa.