Oi aikoja, oi tapoja

Tuomo Pekosen valinta Hippoksen kilpailupäälliköksi oli osittain odotettua, mutta sittenkin osittain yllätys. Ainakin se on kertomus siitä, että ihminen voi kehittyä vielä vanhemmallakin iällä.

Jos kymmenen vuotta sitten olisi pitänyt arvata, olisin pitänyt Tuomo Pekosen valintaa Suomen Hippoksen kilpailupäälliköksi yhtä todennäköisenä kuin alpakkaväen ja natsien kinastelua töölöläisen torin käytöstä.

Ei siksi, etteikö Tuomo Pekosella olisi pitkä ja kattava kokemus ja näkemys esimerkiksi sarja- ja kilpailutarjontaan liittyen. Pekonen aloitti jo 1970-luvulla Lahden raviradan kilpailusihteerinä ja oli lyhyemmän rupeaman myös Hippoksen handikaapparina. Tuomo Pekonen on aina tunnettu erittäin älykkäänä ja raveista suuresti innostuneena henkilönä.

Ja aikaisemmin myös täysin sietämättömänä kuumakallena. Olemme Pekosen kanssa eri sukupolvea, ja olen paljon kuulopuheen varassa, mutta itsekin olen sentään elänyt Pekosen toimittaman Vermon Varmat -vihjelehden ajat. Aviisi oli sinänsä viihdyttävää luettavaa, mutta erilaisine Ö-hevosrankingeineen ja muine raivokkaine purkauksineen sen kirjoittajalla ei olisi uskonut olevan mitään tekemistä raviurheilun keskusjärjestön johtotehtävien kanssa.

Pekonen saa kiittää paljosta Suomen Ravivalmentajien yhdistystä, jonka vetäjänä hän on viime vuodet toiminut. Tuomo Toisinajattelija oli uhkaavasti tippumassa työurallaan väliinputoajaksi, mutta löysi itselleen sopivan ruudun ravivalmentajien toiminnanjohtajana.

Kärkäs tyyli pilkahtelee yhdistyksen jäsentiedotteissa hetkittäin, mutta kaikkiaan Pekonen on hoitanut hommaansa ansiokkaasti - ja osoittanut kypsyneensä ihmisenäkin, sanotaanko sillä viimeisellä hetkellä. Muutaman vuoden pesti ravivalmentajien toiminnanjohtajana ei ole Pekosen työuralla kaikkein merkityksekkäin, paitsi niin, että ilman sitä olisi vaikea kuvitella hänen päätyneen 61-vuotiaana Hippoksen johtotehtäviin.

Kilpailupäälliköksi oli reilut parikymmentä hakijaa, joista Hippoksen toimitusjohtaja Vesa Mäkinen haastatteli seitsemän. Haastateltujen taustat olivat moninaiset, mutta kaikki olivat lajin "kovasta ytimestä", joukossa mm. pari entistä tai nykyistä raviratajohtajaa.

Tuomo Pekonen oli koko ajan mukana kilpailujohtajaspekulaatioissa, mutta kuitenkin hänen valintansa oli pieni yllätys. Hippoksen toimitusjohtaja ja kilpailupäällikkö ovat parivaljakko, jonka ominaisuuksien voisi toivoa täydentävän toisiaan. Vesa Mäkinen ja Tuomo Pekonen ovat vanhoina pelipappoina ravialan kovia osaajia ja ikiaikaisia tuttuja keskenään. Heidän keskinäinen kemiansa epäilemättä toimii, mutta heillä on myös keskenään pitkälti samanlaiset vahvuudet ja heikkoudet. Loppusuoralla olisi ollut myös ravimaailmaa akateemisemmin ja kansainvälisemmin katsovia hakijoita.

Luotetaan joka tapauksessa Mäkisen ja Hippoksen hallituksen tietävän mitä tekee rekrytoinneissaan. Toimitusjohtaja hoiti aikaisemmin itse pääosaa aiemmin ja nyt taas uudelleen kilpailupäällikölle kuuluvista tehtävistä. Moni ihmetteli ratkaisua jo alun perin, ja Mäkinen on nyt itsekin myöntänyt sen olleen hänelle virhearvio. Ilmeisesti Mäkinen ei vain hahmottanut esimerkiksi sitä, kuinka paljon yhteydenottoja kilpailupäällikkö päivässä saa. Monesti aika pieniäkin asioita koskevat puhelinsoitot katkaisevat arkea kummasti ja vievät aikaa niiltä tärkeämmiltä asioilta, joita Suomen Hippoksen toimitusjohtajalla kuuluu olla pöydällään.

Nyt Hippoksen johdossa on pitkälti "Mäkisen tiimi". Reilun vuoden sisään järjestössä on vaihtunut operatiiviselta puolelta toimitusjohtaja, kilpailupäällikkö, viestintäpäällikkö ja talouspäällikkö (jollainen Sanna Heinosta siis lopulta tehtiin rekrytointisekoilun päätteeksi ). Samaan aikaan myös puheenjohtaja on vaihtunut, joten toivotaan, että keskusjärjestön toiminta on jatkossa entistä särmämpää. Mäkisen tiimiltä odotetaan tuloksia.