Erikoinen marjavuosi ei syntynyt sattumalta – taustalla hyvää säätä, korona-aikaa ja kasvavaa kiinnostusta luonnonantimiin - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Erikoinen marjavuosi ei syntynyt sattumalta – taustalla hyvää säätä, korona-aikaa ja kasvavaa kiinnostusta luonnonantimiin

Keväällä korona vähensi ulkomaanmatkailua radikaalisti, ja suomalaiset lähtivät metsiin. Kesällä suomalaiset innostuivat poimimaan omien metsiensä antimia.
Jarkko Sirkiä
1990-luvulta alkaen suomalaisten metsien kaupallinen marjanpoiminta on ollut muiden kuin suomalaisten käsissä. Ulkomaalaiset poimijat keräsivät vuonna 2019 myyntiin päätyneistä marjoista yli 90 prosenttia. Tänä vuonna keskustelua herätti, kuka Suomen marjat poimii, jos Thaimaa ei päästä poimijoita maahan.

Tästä vuodesta ei tullut vuosituhannen toistaiseksi erikoisinta marja- ja sienivuotta sattumalta, kertoo Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen. Taustalla ovat paitsi suotuisat kasvuolot myös koronan kiihdyttämä kiinnostus metsän antimiin.

Arktiset Aromit on luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö. Partasen mukaan suomalaisten kiinnostus luonnonantimiin alkoi kasvaa 2010-luvulla. Mielenkiinto liittyy terveyteen, käyttämiemme tuotteiden alkuperään sekä kemikaalien ja lisäaineiden määrään ja turvallisuuteen.

"Tänä vuonna luonnosta saatavaan ruokaan liittyvä kiinnostuskäyrä onkin sitten huitaissut jyrkästi yläviistoon", Partanen kertoo.

Vuosien 2018 ja 2019 kesät olivat suuressa osassa maata sen verran kuivia, että metsän satoa sai vain tietyiltä alueilta. Tänä vuonna sää on suosinut metsämarjojen ja -sienten kasvua.

Keväällä koronapandemia sulki valtioiden rajoja, ja Suomessa alkoi poikkeustila. Erilaiset palvelut laittoivat ovensa kiinni ja tapahtumat peruttiin. Sen sijaan kansallispuistoissa alettiin mitata moninkertaisia kävijämääriä edeltävän vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

Kesällä kotimaanmatkailussa mitattiin ennätyslukemia. Osansa innostuksesta saivat keväältä tuttuun tapaan myös erilaiset luontokohteet.

"Ei koronaa kukaan maailmaan toivonut, mutta nyt kun se on riesanamme, ilo on pitänyt löytää läheltä. Nykypäivän ihmisellä on tavallisesti niin paljon aikataulutettua aktiviteettia, ettei luonnossa ole ehditty käydä. Jos koronasta jotain myönteistä pitää etsiä, niin onhan moni nyt löytänyt lähiluontoon ja huomannut, että luonto tekee hyvää", Partanen kertoo.

Kun tänä vuonna on keskusteltu marjoista, samassa yhteydessä on todennäköisesti puhuttu myös marjojen poimijoista. Mansikat uhkasivat mädäntyä marjatiloille ilman ukrainalaisia poimijoita. Luonnonmarjojen kohdalla jännitettiin, päästääkö Thaimaa poimijoita matkaan.

Keskustelu tiivistyy siihen, poimivatko suomalaiset itse omat marjansa vai olemmeko tuontimarjojen varassa jo ennen vuodenvaihdetta.

Luonnonmarjoja kypsyy satovuodesta riippuen keskimäärin 500 miljoonaa kiloa, ja sadosta poimitaan talteen eri arvioiden mukaan 5–10 prosenttia.

Luonnonvarakeskus (Luke) ennustaa vuosittaisia marjasatoja koealaverkoston avulla. Parillasadalla metsiköllä ja suolla on kussakin viisi neliömetrin suuruista koealaa, joilta lasketaan marjojen kukat, raakileet ja kypsät marjat. Jo keväällä alkoi näyttää siltä, että tästä voisi tulla hyvä marjavuosi. Ja niinhän tästä tuli.

Hyvänä satovuonna kotitaloudet poimivat marjoja omaan käyttöön noin 50 miljoonaa kiloa. Myyntiin päätyy noin 20 miljoonaa kiloa.

1990-luvulta alkaen suomalaisten metsien kaupallinen marjanpoiminta on ollut muiden kuin suomalaisten käsissä (Yle 18.8.2019). Ensin tulivat venäläiset poimijat, 2000-luvun alkupuolella thaimaalaiset.

Ulkomaiset poimijat keräsivät vuonna 2019 myyntiin päätyneistä marjoista yli 90 prosenttia. Mutta kuka marjat poimisi tänä vuonna? Jo alkukesällä oli epävarmaa, pääsevätkö thaimaalaiset poimijat Suomeen.

Suomalaisten keväinen luontoinnostus jatkui myös kesällä – tällä kertaa ämpärien kanssa. Heinäkuussa sosiaaliseen mediaan alkoi putkahdella kuvia oranssin kirjomilta hillasoilta ja tattien täplittämistä metsistä.

Arktisten Aromien Partasen arvion mukaan suomalaisilla on ollut viime vuosina jonkinlaista patoutunutta intoa luonnontuotteiden kaupalliseen keräämiseen.

"Sanoisin, että on ollut intoa kerätä mutta ei tietoa, minne myydä. Monella on nyt ongelmana lähinnä se, että ei pysty keräämään viidessä paikassa yhtä aikaa."

Vuosikymmeniä sitten oli tavallista, että kaikenikäiset hakivat lisätienestiä myymällä itse poimimiaan marjoja lukuisiin myyntipisteisiin.

Tänä vuonna marjanostopisteet ovat tehneet paluun markettien pihoille. Heinäkuun puolenvälin jälkeen sotkamolainen marja- ja sieniyritys Arctic International avasi marjanostopisteitä ympäri maata. Marjanostopisteitä on avannut myös esimerkiksi 4H-järjestö.

Luonnonsienten poimintaan koronavuosi vaikuttaa vähemmän kuin marjojen. Suomen metsistä poimitaan vuosittain kotitalouksiin 5–10 miljoonaa kiloa ja myyntiin noin 1,5 miljoonaa kiloa metsäsieniä. Sienet poimitaan lähes pelkästään kotimaisin voimin.

Jarkko Sirkiä
Hyvänä satovuonna kotitaloudet poimivat marjoja omaan käyttöön noin 50 miljoonaa kiloa. Myyntiin päätyy noin 20 miljoonaa kiloa.

Kun puhutaan marjojen poimimisesta tai oikeastaan poimimattomuudesta, syyttävä sormi osoittaa usein nuoriin sukupolviin.

Biologian ja maantieteen opettajien liiton ympäristökasvatuksen asiantuntija, biologian ja maantieteen opettaja Pinja Sipari kehottaa armollisuuteen ja rehelliseen pohdintaan: vaikka nuoret poimivat vuosikymmeniä sitten enemmän marjoja kuin nykynuoret, monet olivat metsässä vanhempien tai koulun vaatimuksesta.

”Marjanpoimintainnostus voi olla enemmän ikä- kuin ikäpolvikysymys. Jos 15-vuotiaana ei marjanpoiminta kiinnosta, se ei tarkoita, etteikö 35-vuotiaana voisi haksahtaa marjastamiseen ja lähteä metsään ämpäri viuhuen”, Sipari huomauttaa ja lisää, että viittaa myös omaan kokemukseensa.

Metsän kannalta on yhdentekevää, päätyvätkö marjat ihmisen vai eläimen suuhun vai jäävätkö ne metsään, Sipari huomauttaa.

”Kun puhutaan marjojen mätänemisestä metsään, pitää muistaa, että siinä on kyseessä pelkästään ihmisen näkökulma. Marjan kannalta ihminen ei ole hyödyllinen, sillä ihminen ei levitä marjojen siemeniä.”

Kellään ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä määrin Suomen peruskouluista käydään nykyään sienestämässä ja marjastamassa. Paljon riippuu esimerkiksi siitä, miten helposti koulusta pääsee metsään: joissain kouluissa se vaatii aina bussireissun, toisilla metsä on koulun vieressä.

Vuosikymmeniä sitten koulusta on saatettu käydä keräämässä ämpärikaupalla marjaa syötäväksi, mutta nykyään kyseessä voi olla enemmänkin luontosuhteen vahvistaminen ja luontokasvatus.

”Marjojen maistelu voi olla osa sitä, mutta ei niitä todennäköisesti litroittain koulussa kerätä", Sipari kertoo.

Luontokasvatus on osa ympäristökasvatusta. Ympäristökasvatukseen liittyvät myös yhteiskunnalliset taidot, kuten ruokaan ja liikkumiseen liittyvät valinnat.

Ympäristökasvatus tarjoaa mahdollisuuden oppiainerajat ylittävään yhteistyöhön. Sipari kertoo, että joissain kouluissa saatetaan esimerkiksi opetella erilaisten marjojen tunnistamista biologian tunnilla, kerätä niitä liikunnan tunnilla ja tehdä niistä marjapiirakka kotitalouden tunnilla.

Jutussa käytetty lähteenä myös Maa- ja metsätalousministeriön Luonnontuotealan toimialaraporttia 2019 ja Ruokaviraston Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärätutkimusta (Marsi-raporttia) 2019.

Jarkko Sirkiä
Kellään ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä määrin Suomen peruskouluista käydään nykyään sienestämässä ja marjastamassa.

Lue lisää

Innostus metsän antimiin leviää kursseilla ja sosiaalisessa mediassa – "Totta kai intoa lisää se, että tänä vuonna marjaa löytyy lähestulkoon varmasti"

Älä vie marjasankoa vielä varastoon: Pian kypsyvästä metsävadelman sadosta tulossa runsas

Maaseudun Tulevaisuuden nettikysely keräsi viikon aikana 16 938 vastausta – lähes 90 prosenttia vastanneista aikoo suunnata tänä vuonna marjametsään.

Lähde mukaan marjatalkoisiin ja pelasta alan yritykset: "Nyt on suomalaisilla tilaisuus näyttää, onko meistä marjanpoimijoiksi"