Painija Elmer Mattila harjoittelee olympialaisiin päätoimisesti 2 000 euron vuosittaisen stipendin turvin – "Aika kädestä suuhun saa elää"

Tamperelainen Koovee kuuluu maan kärkiseuroihin painissa. SM-kärkeen kuuluvat Elmer Mattila (vas.) ja Artem Shapovalov harjoittelevat säännöllisesti yhdessä, mikä tarjoaa erityisesti sarjaa alempana painivalle Mattilalle motiivin tehdä kotisalillakin harjoitukset täysillä. Kuva: Sanne Katainen

Tamperelainen painija Elmer Mattila keskittyy urheiluun päätoimisesti.

"Siihen pystyy pelkästään sen vuoksi, että on tarpeeksi varakas seura, että se maksaa kilpailulisenssin, leirit ja kisareissut. Toiseksi myös vanhemmat ja isovanhemmat auttavat taloudellisesti", hän toteaa.

Harjoittelu käy työstä: kaksi parin tunnin treeniä joka arkipäivä ja viikonloppuisin yksi treeni päivään vievät valmistautumisineen suuren osan päivästä. Lisäksi tarvitaan aikaa ruokailuihin, huoltoon ja palautumiseen.

Tänä viikonloppuna Bulgariasta olympiapaikkaa tavoitteleva Mattila on kilpaillut huipulla useamman vuoden: ensin nuorten sarjoissa ja nyt sekä aikuisten että alle 23-vuotiaiden kilpailuissa. Kisoja ja leirejä on varsin tasaisesti ympäri vuoden.

Useammalta eri säätiöltä hän saa vuodessa stipendirahaa noin 2 000 euroa. "Aika kädestä suuhun saa elää. Sillä pitäisi sitten syödä vuosi ja tankata autoa", hän toteaa sarkastisesti.

"Onneksi olen ollut lapsesta asti säästeliäs. Rippi- ja yo-juhlien lahjarahoja ja kesätyörahoja on ollut onneksi säästössä."

Mattila asuu vuokralla vanhemmillaan ja saa maksaa vain edullisen vuokran. Isovanhemmat tukevat puolestaan rahoittamalla auton kuluja kuten huollot.

Jos osuu vastoinkäymisiä eikä tärkeissä kilpailuissa tule onnistumista, stipendiraha putoaa vielä pienemmäksi.

Toive urheilijatuesta on selvä. "Olisi hyvä, jos jonkunlainen tuki pystyttäisiin maksamaan niille, jotka yltävät maajoukkuetasolle asti. Pienikin summa auttaisi."

Liikunnallinen Elmer pettyi lapsena sirkuskouluun, kun siellä ei päässytkään heti tekemään puolivoltteja ja voltteja. Painikoulussa akrobatia tuli nopeammin mukaan – "ja se oli menoa", nuorimies sanoo 14 vuotta myöhemmin. Kuva: Sanne Katainen

Mattila huomauttaa, että painin tavoin monissa yksilölajeissa urheilijat eivät pysty keskittymään urheiluun ja joutuvat tekemään töitä. "Se on eri kuin monilla kilpakumppaneilla maailmalla. Siellä maksetaan palkkaa joka leiristä. Se on iso etu meihin verrattuna."

Kovimmat kilpakumppanit tulevat sieltä, mistä he ovat painissa pitkään tulleet – Itä-Euroopasta.

Onko painijoilla ja seuroilla omia sponsorisopimuksia?

"Sellaisia olisi kyllä kivaa löytää. Tuntuu, että pienemmillä paikkakunnilla löytyy paremmin henkilökohtaisiakin tukijoita", Elmer toteaa viitaten painin keskittymään Etelä-Pohjanmaalla.

Toisaalta moni kotimainen painija joutuu silti käymään työssä elääkseen ja harjoitellakseen.

Hän painottaa olevansa onnekas. Kotiseura Koovee on yksi maan suurimmista monilajiseuroista ja taloudeltaan vahva.

"Kooveella on painin iso jaosto. Monessa muussa seurassa joutuu maksamaan ison osan leireistä ja kisareissuista. Jos olisi köyhempi seura, mun olisi pakko hakea työtä sivuun."

Kiitos kuuluu myös valmentajalle, olympiavoittaja Pertti Ukkolalle.

Jos valmentaja lähtisi mukaan leireille tai kisamatkoille ulkomaille, ne pitäisi maksaa omasta pussista. Niinpä Ukkola on ollut Mattilan tukena vain kerran kaksi vuotta sitten alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, kun ne pidettiin Tallinnassa.

Kooveella on myös käytössään hyvät harjoittelusalit Nääshallin liikuntahallissa.

Korona-aikanakin kaupunki ymmärsi urheilijoiden tarpeet. Harjoittelu on jatkunut viime kevään muutaman viikon täyttä sulkua lukuun ottamatta pienennetyin ryhmin.

"Kun leireillä on saanut tehtyä pisteitä montaa mitalistia vastaan, se ei tunnu mahdottomalta. Se lisää motivaatiota, kun tietää lähestyvänsä maailman huippua", toteaa Elmer Mattila tavoitteestaan arvokisamitalista. Kuva: Sanne Katainen

22-vuotias Elmer Mattila kilpailee kreikkalaisroomalaisen painin 67 kilon sarjassa. Vaikka korona on rajoittanut leirejä ja kilpailemista, Mattilalle löytyy omasta seurasta harjoituskavereita.

Sami Arrasvuori, Artem Shapovalov, Roni ja Sakke Purolainen kilpailevat SM-kärjen tasolla sarjaa ja kahta ylempää.

"Kaikki pitää antaa joka treenissä. Kovaa saa vääntää", Mattila myöntää mutta äänestä kuulee, että vääntö on sopivalla tavalla vaativaa.

Koronan siirrettyä viime vuoden olympialaiset ja myös muita arvokisoja on mitattu motivaatiota.

"On ollut pelkästään perusharjoittelua. Nyt kun on ollut puolen viime vuoden aikana myös muutamia kisoja, on ollut mielekkäämpää myös treenata kotisalilla."

Painin Mattila aloitti 8-vuotiaana. Mutta oman lajinsa hän kokee silti löytäneensä pitkän kaavan kautta.

Molempien vanhempien esimerkin innoittamana hän pelasi ensin jalkapalloa ja se jatkui myös aluksi painin rinnalla. Kokeiltu on myös hiihtoa, sählyä – ja sirkuskoulu.

"Halusin tehdä temppuja ja voltteja. Kun olin vielä kuitenkin niin junnu, niitä ei päässyt harjoittelemaan heti. Into lopahti", hän kuvailee.

Isän kanssa selattiin sitten nettiä ja löytyi tieto, että Kooveen painikoulussa voi harjoitella myös akrobatiaa. Puolivoltti ja voltti olivatkin pian hallussa.

"Sitten tuli hurahdus. Aika ylivoimaisesti tämä veti mukanaan ja vähitellen jäi jalkapallokin."

Suurin hyöty liikunnallisuudesta lapsuudesta on Elmerin arvion mukaan siinä, että puuhaamisen kautta tottui näkemään vaivaa. "Olen kestänyt harjoittelun säännöllisyyttä. Treenausmäärät eivät tulleet shokkina."

Kehonhuoltoa painijat tekevät oman tuntemuksensa mukaan. "Minun on ainakin pakko päivittäin tehdä jonkun sortin liikkuvuutta tai venyttelyä. Ennen ja jälkeen joka treenin lämmittelyn ja loppuverkan yhteydessä", Elmer kuvaa. Kuva: Sanne Katainen

Bulgariassa on viimeinen mahdollisuus antaa näyttö olympialaisiin.

"Jos kaikki on kohdillaan, on se olympiapaikkakin mahdollinen. Se vaatii kuitenkin ensin pääsyn finaaliin", painija kuvaa.

"Varsinkin pystypainissa pystyn haastamaan lähes ketä vain. Mattopaini on ollut kehityksen alla pitkään. Toivottavasti se on kehittynyt tämän talven harjoittelussa tarpeeksi."

Valmistautumisessa on tunnettava vastustajan tyyliä. Kaikkia vastaan ei voi lähteä samalla taktiikalla.

"Käytännössä silti lähes kuka tahansa voi voittaa ja itse voi voittaa kenet tahansa. Tuntuu aina hienolta, kun voittaa jotain kovia kavereita."

Painissa tuurillakin on aina osansa. Siitä riippuu, kuinka kokeneita vastustajia osuu vastaan heti alussa.

Mattilalla on onnistuneita kohtaamisia sarjansa EM- ja MM-voittajien kanssa. Yksi voittokin on plakkarissa antamassa itseluottamusta.

Maaliskuun lopun kilpailu Unkarissa oli hyvä esimerkki. "Voitin Euroopan mestarin toisessa matsissa, mutta hävisin lopulta pronssiottelun. Oli silti hyvä turnaus."

Olympialaisiin pitää ensin lunastaa sarjakohtainen maapaikka.

"Meitä painijoita on Suomessa huipulla sen verran vähän. Kun Arvi Savolainen otti 97 kilon sarjaan maapaikan Unkarista, on aika varmaa, että hän myös Tokioon lähtee – ellei tule esimerkiksi loukkaantumisia", Mattila arvelee.

Elmer Mattilan päiväohjelmaan Nääshallissa kuuluu normaalisti aamuisin lyhyempi paini seurakavereiden kanssa, päälle kuntopiiriä ja/tai voimaharjoittelua. Artem Shapovalov sai tuta Mattilan taidot pystypainissa. Kuva: Sanne Katainen

Olympialaisten ja karsintojen siirryttyä painissa on suurkisoja tänä vuonna ruuhkaksi asti, jos ne kaikki vain päästään pandemiasta huolimatta järjestämään.

Alle 23-vuotiaiden Euroopan mestaruus on jo kaksi viikkoa Bulgarian karsinnan jälkeen.

Irtosi paikka Tokioon tai ei, syksyllä on myös lähekkäin miesten ja alle 23-vuotiaiden MM-kilpailut. Kaikki ovat tavoitteissa.

"En ole ikinä näin nopeasti pudottanut kahta kertaa peräkkäin", painija kertoo.

Bulgarian painonpudotus oli haastattelua tehtäessä vapun alla jo menossa. Elmerin normaali paino on 5–6 kiloa sarjan 67:ää ylempänä.

"Kisojen jälkeen paino jää noin 3 kiloon yli. Uskon, että jälkimmäinen pudotus on sitten helpompi."

Opiskeluakin Elmer Mattila on harkinnut, mutta tarpeeksi mielenkiintoista alaa ei ole löytynyt. Tavoite urheilussa on korkealla ja se kiinnostaa enemmän.

"Olen varautunut, että vielä kymmenen vuotta saan painaa täysiä. Olympiakisat ovat päätavoite. Arvokisamitali olisi hieno napata jossain kohtaa."

"Kun leireillä on saanut tehtyä pisteitä montaa mitalistia vastaan, se ei tunnu mahdottomalta. Se lisää motivaatiota, kun tietää lähestyvänsä maailman huippua."

Lue myös:

Nurmon Jymyn painijamörssäri Rami Hietaniemi päättää uransa, kertoo Yle – loukkaantumisten jälkeen paini yhdellä kädellä maailman huipulla

Petra Ollin sisäinen polte urheiluun sammui – ura loppuu ennen olympiakarsintoja

Petra Ollin maailmanmestaruuden takana on pitkä ja määrätietoinen työ – välillä roskakoritkin ovat lentäneet

Painiura katkesi loukkaantumisiin, mutta Timo Tuuri ei jäänyt mattoon makaamaan – nyt yrittäjän kuntosaleja on jo kahdeksassa kaupungissa

• Tamperelainen 22-vuotias Elmer Mattila kilpailee kreikkalais-roomalaisen painin toiseksi alimmassa olympiasarjassa enintään 67-kiloisissa.
• Parhaat sijoitukset nuorissa Pohjoismaiden ja Baltian mestaruus ja MM-kisojen 7. sija, Suomen mestaruus aikuisissa 2019 ja 2020, tämän vuoden SM-kisat ovat vasta syksyllä.
• Aikuisten EM-kisassa viime vuonna hänelle tuli niukka tappio pronssiotteluun asti kulkeneelle vastustajalle, tuloksena 17. sija.
• Tämän vuoden tavoitteina on osallistuminen olympialaisiin sekä alle 23-vuotiaiden EM- ja MM-kisoihin sekä aikuisten MM-kisoihin.
• Harrastukset: kelloihin perehtyminen keräilyn ja korjailun kautta, maalaaminen, kitaran soitto.
• Tämän viikonlopun Bulgarian olympiakarsinnan tulokset verkossa