Ihmiset & kulttuuri

Ilmari Schepel innostui luomusta jo 1970-luvulla – "Nyt on upeaa viettää eläkepäiviä kainuulaisena korpiviljelijänä"

Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, mutta myös Savossa ja Pohjois-Karjalassa Ilmari Schepel on pitänyt lukemattomia luomuneuvontakursseja.
Hannu Huttu
50 vuotta sitten Ilmari Schepel muutti Suomeen. Hän perusti Heinävedelle suuren mittakaavan luomutilan, joka oli ensimmäisiä Suomessa. Agronomina hän teki aktiivisen uran luomun neuvontaketjussa.

Suomussalmella, Vuokin Lupingin tilalla ruhonleikkurin pärinä rikkoo kesäillan hiljaisuuden.

Mansikkapellon kimpussa häärii kaksimetrinen jätti, jota mäkäräparvi seuraa herkeämättä. Se ei näy isoa miestä haittaavan.

Koko olemuksesta paistaa esiin tyytyväisyys elämään.

Ilmari Schepel tuli ensimmäisen kerran äitinsä kotimaahan 8-vuotiaana Bore II -laivalla vuonna 1959.

Jo silloin hän päätti muuttaa joskus Hollannista pysyvästi Suomeen.

Lapsena tehty päätös toteutui vuonna 1970. Silloin Schepel aloitti opinnot Harjun maatalousoppilaitoksessa.

Kiinnostus luomuviljelyyn alkoi. ”1970-luvulla puhuimme vielä biologisesta viljelystä”, hän sanoo. “Luomu” sana on mikkeliläisen Hannu Kovasen onnistunut keksintö 1980-luvun loppupuolelta.

Schepel toimi vuosina 1974–1975 Viittakiven opiston puutarhurina. Vuodesta 1977 hän vuokrasi Uuden Valamon maatilan Heinävedellä.

Siitä tuli Suomen ensimmäisiä suuren mittakaavan luomutiloja.

Vuonna 1987 Schepel valmistui agronomiksi.

Samana vuonna Kainuun Maatalouskeskus etsi sopivasti päätoimista luomuneuvonta-agronomia. Toimialueena olisi koko Pohjois-Suomi. Siitä lähtien hän on ollut yksi aktiivilenkki luomun neuvontaketjussa.

Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, mutta myös Savossa ja Pohjois-Karjalassa Ilmari Schepel on pitänyt lukemattomia kursseja.

”Luomu sopii erityisen hyvin karjatiloille ja juuri siinä sen näyttö on vahva”.

Hän seuraa hollantilaista maataloutta hyvinkin tarkkaan.

”Rohkenin 1990-luvulla julkisesti ehdottaa, että Suomen kannattaisi taktisista syistä siirtyä luomuun”.

Kun Luomu-Suomen ehdotus ei saanut tuulta siipien alle, Schepel ei jäänyt sitä suremaan.

Hän ryhtyi luomuneuvonnan ohella myös lähialueneuvontaan. Itäraja oli sopivan lähellä ja venäjän kielikin alkoi sujua jo viittä kieltä puhuvalta Schepeliltä.

Alkuvaiheessa neuvontakäynnit ulottuivat lähinnä Karjalan tasavaltaan. Erityisesti Vienan Karjala tuli hyvinkin tutuksi.

Myöhemmin alue ja tehtävät laajenivat koko Luoteis-Venäjään, maatalousvaltaisesta Vologdan läänistä aina Murmanskiin saakka.

Venäjällä Schepel oli taas tavanomaisen viljelyn neuvoja.

Silti hän painotti myös biologisen typensidonnan merkitystä vaikean taloustilanteen aikana.

Noista 1990-luvun alun ajoista Schepelillä on hauska muisto.

”Työkaverini kanssa haimme 6-veto Uralilla Aunuksesta 15 tonnia ammoniumnitraattia, jota jaettiin Karjalan farmareille. Heille oli usein annettu ikivanhat nurmet. Otin tavarasta näytteen ja lähetin sen silloiselle Valtion maatalouskemian laitokselle.”

Parin viikon päästä sieltä tulikin piristävä vastaus:

”Lähettämänne näyte on puhdasta ammoniumnitraattia, jonka typpipitoisuus on peräti 34,4 prosenttia. Typpipitoisuus on niin suuri, että kyseinen aine luokitellaan Suomessa jo sellaisenaan räjähdysaineeksi”.

Vuonna 2020 kuultiin sitten, ihan Beirutista asti, että tämä “Selitra” voi räjähtää itsestään.

Vuosina 1990–2005 Ilmari Schapel huomasi, että Venäjän maatalous ei ollut Moskovan erityisessä suosiossa.

Jopa 45 miljoonaa peltohehtaaria oli ilman isäntää ja emäntää. Vasta Krimin liittämisen jälkeiset vastapakotteet, jotka koskivat myös Suomen elintarvikevientiä, saivat Kremlin heräämään.

Alkutuotantoon on satsattu lujasti vuodesta 2014 lähtien. Venäjän peltopotentiaali on uskomaton: peräti 120 miljoonaa hehtaaria soveltuu viljelyyn.

Vertailun vuoksi EU:n johtava elintarvikeviejä Hollanti käyttää viljelyyn 1,75 miljoonaa hehtaaria ja Suomi 2,3.

Vuonna 2018 Venäjä ohitti Yhdysvallat maailman suurimpana viljan viejänä ja vuonna 2019 Venäjän vientitulot maataloustuotteista olivat jo 23,5 miljardia euroa; enemmän kuin maan vientitulot aseista.

Vuodelle 2024 hallitus on asettanut elintarvikeviennille 41,4 miljardin euron tavoitteen. Vuoden 2014 alkuvaikeuksien jälkeen maan oma alkutuotanto on ottanut ripeitä askeleita.

Heti alussa kannustettiin lihan tuotannon tehostamiseen. Vuonna 2013 maan omavaraisuus sianlihan osalta oli 73 prosenttia. Tällä hetkellä se on jo 91 prosenttia.

Kananmunissa ja broilerinlihassa maa on jo omavarainen ja samaa kasvutahtia on puutarhatuotteissa.

Liikenne Venäjällä on tunnetusti riskitekijä.

”Oma kiinnostukseni Venäjän maatalouteen sai kohtuullisen kolauksen, kun jouduin syyttömänä nokkakolariin vuonna 2004”.

Ilmari Scepel valittiin vuonna 2005 Suomussalmen kunnan maaseutusihteeriksi, josta hän siirtyi eläkkeelle 2016.

On suorastaan etuoikeus asua näin hienolla seudulla. Kyllä, 8-vuotias teki aikoinaan viisaan päätöksen.

”Nyt on upeaa viettää eläkepäiviä kainuulaisena korpiviljelijänä”

Hän viljelee vaimonsa kanssa mansikkaa Lupingin tilalla Suomussalmen Vuokissa.

Lue lisää

Sri Lanka siirsi koko maan luomuviljelyyn "yhdessä yössä": Näin presidentin päätöksestä tuli kaaos, joka voi uhata jo viljelijöiden elantoa ja ruokaturvaa

Luomuviljely onnistuu ilman kotieläimiäkin – kasvinvuorotus, viherlannoitus ja muilta tiloilta saatu lanta sekä uudet lajikkeet varmistavat onnistuneen sadon

Koneviesti: Tulella rikkakasveja torjumaan – liekityslaite on luomuporkkanaa viljelevälle tärkeä työkalu

Raivioiden tukikelpoisuus on nostattanut myrskyn MTK:n sisällä – kolme tuottajaliiton puheenjohtajaa ottaa kantaa tilanteeseen