Ihmiset & kulttuuri

Kirja-arvio: Olli Lindholm rakentaa Yön menestystä määrätietoisesti: "Asetan tavoitteeni korkealle"

Ihmiset & kulttuuri 12.11.2017

Osoitus Lindholmin määrätietoisesta johtamistyylistä saatiin joulukuussa 2016, kun hän erotti yhtyeestä kaksi muusikkoa, toisen tekstiviestitse.


Olli Lindholm haaveilee, että Yö esiintyy vuonna 2021 Olympiastadionilla.

Olli Lindholm on Yö-yhtyeen keulahahmo, joka jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Uutuus­teoksessa Yhden miehen varietee helsinkiläinen filosofian opettaja ja kolumnisti Arno Kotro pyrkii selvittämään pintaa syvemmältä, millainen mies The Voice of Finlandin tähtivalmentajanakin tutuksi tullut Lindholm oikein on.

Kotro on haastattelut Ollia esimerkiksi tämän kotona, ennen keikkaa ja kahvilassa.

Lindholmilla riittää sanottavaa etenkin entisestä Yö-­kollegasta Jussi Hakulisesta, jonka kynästä ovat lähtöisin tunnetuimmat Yön kappaleet Joutsenlaulu ja Rakkaus on lumivalkoinen.

Vaikka Hakulinen ei olekaan enää pitkään aikaan ollut bändin jäsen, hänen ja Lindholmin välinen jännite näyttää yhä vaivaavan Yön nykyistä nokkamiestä.

Ehkä miesten pitäisi silti puhua. Lindholm nimittäin paljastaa teoksessa odottavansa Jussi Hakulisen puhelinsoittoa.

"Soita mulle sitten kun siltä tuntuu, istutaan päistikkaa ja lyödään kättä päälle. Ja tehdään yhdessä hieno biisi."

Lindholm myöntää kirjassa, ettei hän ole ollut koskaan niin hyvä lauluntekijä kuin hänen entinen bändikaverinsa. Tästä huolimatta hän on onnistunut tekemään levyjä, jotka ovat saavuttaneet kultaa ja moninkertaista platinaa.

"Olen määrätietoinen kaveri. Asetan tavoitteeni korkealle. Haluan tehdä töitä tavoitteiden eteen ja haluan, että muutkin tekevät töitä niin, että kaikki onnistuu", Lindholm kuvailee.

Osoitus Lindholmin määrätietoisesta johtamistyylistä saatiin joulukuussa 2016, kun hän erotti yhtyeestä sekä kitaristi Daffy Terävän että basisti Jukka Lewisin Yön 35-vuotista uraa juhlistavan kiertueen päätteeksi. Jälkimmäinen sai kuulla potkuistaan tekstiviestillä.

Suomalaisista yhtyeistä Yötä enemmän levyjä on myynyt vain Eppu Normaali.

Lindholmin ja Hakulisen välirikko on kirjan pääteemoja, mutta muidenkaan suomirock-­legendojen kanssa Lindholmilla eivät kemiat ole joka kerta kohdanneet. Hän muun muassa tulkitsee Eppujen Martti Syrjän suhtautuneen häneen aina nuivasti.

Onko kyseessä sitten paljastuskirja?

Varsinaisesti siitä ei ole kyse.

Alkoholismin kanssa kamppaillut ja sittemmin raitistunut Arno Kotro kohtaa kirjassa kohtalotoverinsa Lindholmin, joka niin ikään laittoi korkin kiinni jo parikymmentä vuotta sitten.

Nimekäs kirjailija saa empaattisilla kysymyksillään ehkä hieman juron oloisen vokalistin avautumaan elämänsä kipu­kohdista, oli kyseessä sitten vaikea isäsuhde tai taannoinen avioero.

Mikään synkistelijä melankolisten laulujen tulkitsijana tunnettu Lindholm ei silti ole.

Entinen punkkari luottaa perusarvoihin ja iloitsee poikansa varusmies­palvelusta. Helsingin taiteilija­kuplan sijasta hän viihtyy Tampereen kotinsa takapihan askareissa.

Yö-yhtye on Lindholmille ylpeyden aihe ja työpaikka. Lukijana tuntuu silti, että suomirockin kiintotähti kaipaa toisinaan aikoja, jolloin takahuoneissa nautittiin muutakin kuin mustaa kahvia ja vissyvettä.

Yhden miehen varietee edustaa varsinkin artistielämäkerroissa yleistynyttä haastattelu­formaattia.

Haastatteluteoksista ehkä eniten huomiota on saanut parin vuoden takainen Antti Heikkisen kirjoittama Juice-elämäkerta Risainen elämä ja jatkoa on seurannut: Dave Lindholm, Jussi Raittinen, Jaakko Teppo, Popeda ja nyt Olli Lindholm.

Haastattelukirjat ovat suhteellisen helppolukuisia ja viihdyttäviäkin. Teoksista puuttuu silti väkisinkin objektiivinen tarkastelu, jotta niitä voitaisiin pitää täysin uskottavina tietolähteinä. Kirjoissahan kuullaan lähinnä vain kohteen itsensä näkemys siitä, miten asiat oikein menivät. Tulevaisuuden tutkijoilla tuleekin olemaan haasteellinen tehtävä kirjoittaessaan viime vuosisadan lopun ja 2000-­luvun alkupuolen suomalaisen populaari­musiikin historiaa.

Arno Kotro, Olli Lindholm: Olli - yhden miehen varietee. 204 sivua. Docendo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit