Ryskypäiville voi matkustaa rattoisasti yli 60-vuotiaan lättähatun kyydissä

MTK-Niittylakeuden sekä Pohjois-Suomen rautatieharrastajien aktiivi Jaakko Pehkonen on järjestänyt museojunakyydin Ryskypäiville. Hän toimii junassa tähystäjänä. Kuva: Timo Heikkala

Plyysipenkki on muhkea ja mukava. Vaunu henkii 1950-luvun tunnelmaa.

Ylivieskan Ryskypäiville on mahdollista matkustaa niin sanotun lättähatun eli museojunan kyydissä.

Kolme paikallista MTK-yhdistystä, Niittylakeus, Lumijoki ja Rannikko, ovat tilanneet kyydin Pohjois-Suomen rautatieharrastajilta (Porha).

Puuhamiehenä on sekä tuottajayhdistyksessä että rautatieharrastajissa toimiva Jaakko Pehkonen, joka viljelee kasvinviljelytilaa Limingan Ala-Temmeksellä.

Lättähattu lähtee lauantaiaamuna Oulusta ja palaa iltapäivällä takaisin. Matka Ylivieskaan kestää reilu kaksi tuntia. Juna pysähtyy Limingan, Hirvinevan, Ruukin ja Vihannin asemilla.

”Kyyti on tarkoitettu erityisesti kolmen paikallisyhdistyksen jäsenille, mutta muutkin saavat hypätä kyytiin”, Pehkonen sanoo.

Meno-paluulippu maksaa jäseniltä 10 ja muilta 20 euroa. Lapset matkustavat puoleen hintaan.

”Perillä Ylivieskassa juna saapuu sivuraiteelle, lähelle tapahtumakenttää”, Pehkonen kertoo.

Moottorivaunuja voi ohjata molemmista päistä, mutta yleensä niitä ohjataan melun välttämiseksi siinä päässä, missä ei ole moottoria. Kuva: Timo Heikkala

Lättähattu on dieselmoottorilla kulkeva kiskobussi. Niitä käytettiin 1950-luvulta 80-luvulle Suomen rautateiden paikallisliikenteessä.

”Nimi on tullut siitä, kun nuoriso kulki aikoinaan lättähatut päässä. Tämä on vähän saman muotoinen”, Pehkonen kuvailee. 1950-luvulla järjestettiin myös nimikilpailu, jossa voittajaksi selvisi Sinikko. Lättähattu on kuitenkin jäänyt käyttöön.

Porhalla on kolme ajokuntoista vaunua. Kaksi niistä on moottorivaunuja, joita pystyy ohjaamaan molemmista päistä, ja kolmas on liitevaunu, joka kulkee moottorivaunujen välissä.

Matkustamopaikkoja kolmen vaunun yhdistelmässä on yhteensä 148.

Lättähattu lähtee liikkeelle Oulun Nokelassa sijaitsevasta veturitallistaan 15–25 kertaa vuodessa. Varmuuden vuoksi mukana on aina molemmat moottorivaunut.

Jaakko Pehkonen juttelee Porhan aktiivien Markku Tynjälän ja Henri Korpelan kanssa. Tynjälä on eläkkeellä oleva ja Korpela nykyinen veturinkuljettaja. Kuva: Timo Heikkala

Porhaan kuuluu noin 250 jäsentä, mutta aktiiveja on vain 10–15.

Pehkonen on tullut mukaan vasta hiljattain, mutta yhdistyksessä pidempään toimineet Markku Tynjälä ja Henri Korpela kehuvat hänen tuoneen mukanaan uutta energiaa.

Pehkonen kuvailee itseään yleismiesjantuseksi. Hän muun muassa suunnittelee aikatauluja. Junamatkoilla hän toimii tähystäjänä, sillä lättähattujunissa ei ole automaattista kulunvalvontaa.

”Talkoolaiseksi mahtuu mukaan”, Pehkonen kutsuu.

Talkoohommia riittää muun muassa museokaluston kunnossapidossa. Pehkonen voitelee puskimen nipan rasvaprässillä. Kuva: Timo Heikkala

Veturitallilla hommia riittää kaluston kunnossapidosta ja huollosta siivoukseen ja miehistön hommaamiseen retkille.

Museojunien lisäksi osa Porhan jäsenistä harrastaa pienoismallien tekemistä ja junien valokuvausta.

Lättähattujen kuljettajista osa on vanhoja tai nykyisiä VR:läisiä, mutta kuljettajaksi voi kouluttautua muuallakin. Kuljettajan pätevyyteen kuuluvat muun muassa säännölliset terveystarkastukset.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna yhdistys järjestää 25-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi jäsenille ja yleisölle retken Oulusta Vaasaan.

Lättähattu on tuttu näky rautateillä myös heinäkuun alussa, kun Oulaisissa järjestetään Weteraanikonepäivät.