Junabongari on aina askeleen edellä junia – harrastusvälineestä voi olla hyötyä myös junamatkustajalle

Turvaliivi kertoo kuljettajalle, että radan varressa seisova ei aio tehdä ilkivaltaa tai muuta laitonta. Varsinkin muualla kuin rautatieasemalla kuvattaessa turvaliivi on ehdoton varuste. Kuva: Kai Tirkkonen

Tihkusateisella Oulun rautatieaseman välilaiturilla seisoo kolmijalan varassa Canonin digitaalinen HD-videokamera. Vieressä häärii Pietu Tuovinen, joka säätää kameraa ja tarkastelee puhelintaan tasaisin väliajoin.

Tuovinen harrastaa junien bongausta. Puhelimeltaan hän seuraa juliadata.fi-siuvstolta, ovatko aseman raiteilla seisovat junat ilmoittaneet liikenteenohjaukseen lähtövalmiudestaan.

”Aina pitää tarkistaa, ettei tule yllätyksiä.”

Vasemmanpuoleiselta raiteelta on hetken kuluttua lähdössä IC 716 -juna kohti Kuopiota. Arkipäiväinen InterCity-juna ei kuitenkaan ole varsinainen sateessa kärvistelyn syy.

Tuovinen on saapunut kuvaamaan toiselta raiteelta lähtevän radantarkastusvaunu Meerin, joka liikkuu tänään tunnuksella LIV 75199. Digikamera on valmiiksi suunnattuna kohti punaista vaunua. IC-junakin taltioidaan mutta vain kännykän kameralla.

Kameran lisäksi junabongarin varusteisiin kuuluu erottamattomasti älypuhelin. Tuovinen kertoo, että kännykkä toimii paitsi varalaitteena kuvaamisessa myös tärkeänä osana junaliikenteen tarkkailua.

Juliadata.fi – harrastajien piirissä julia – on sivusto, jonne kootaan Fintrafficin Digitraffic-palvelun avoimeen dataan perustuvia junatietoja. Sieltä kuka vain voi seurata junien aikataulu-, kulku- ja kokoonpanotietoja.

Sivusto näyttää rataverkolla liikkuvat junat kartalla reaaliaikaisesti. Junien nopeustietoja ja eri raideosuuksien varauksia voi myös seurata järjestelmästä.

Osa tiedoista vaatii kuitenkin asiantuntevaa tulkintaa.

”Jos nyt katsoo Oulun aseman nelosraidetta juliasta, se on siellä punaisena”, Tuovinen opastaa ja viittaa aseman nelosraiteella seisovaa radantarkastusvaunua kohti.

Hän kertoo tarkastavansa julian ainakin kolme kertaa päivässä. Sivuston ansiosta rautatieharrastajat saavat nykyään helposti ja nopeasti tiedon erikoisista, bongaamisen arvoisista junista.

Tällaisia ovat esimerkiksi nopealla varoitusajalla kulkuun tulevat ei-säännölliset lisätavarajunat, siirtoajossa olevat työkoneet sekä museojunat. Sotilasjunien tiedot eivät sivustolla yleensä näy.

Tuovisen mukaan ennen juliaa ylimääräisten erikoisjunien tietoja ei ollut saatavilla. Silloin niiden bongaaminen oli muiden harrastajien havaintojen ja ilmoitusten varassa.

”Ennen mentiin radan varteen odottelemaan ja parin tunnin jälkeen todettiin, että sepä onkin mennyt tai eipä se tulekaan.”

Kärsivällisyyttä harrastus nykyteknologiasta huolimatta kysyy. Matkustajajunien on kuljettava tarkasti aikataulun mukaan, mutta tavarajunat ja työkoneet saattavat kulkea ennalta-arvaamattomasti.

Lähtöasemaltaan ne saavat liikennetilanteen salliessa lähteä puoli tuntia etuajassa, ja matkan varrella niiden kulku saattaa poiketa suunnitellusta aikataulusta tuntejakin. Bongauspaikoille täytyy siis suunnata hyvissä ajoin, kuten tänään.

”Saa olla lehmän hermot odottamisen kanssa.”

Kuvausarsenaali on syytä virittää valmiiksi jo hyvissä ajoin, sillä työkoneet ja tavarajunat voivat nytkähtää liikkeelle aikataulusta poiketen. Kuva: Kai Tirkkonen

Mikä junissa sitten kiehtoo niin, että rautatieharrastaja kömpii radan varteen vaikka keskellä yötä tai vesisateessa? Tuovinen kertoo, että junat ovat vaikuttavan näköisiä massiivisen ulkomuotonsa vuoksi.

Harrastus on periytyvää sorttia, sillä Tuovisen isä on myös aktiivinen rautatieharrastaja. Sukurasitetta rautatiemaailmaan lisää myös ukin ura vaununtarkastajana Kontiomäen ratapihalla.

Isä on kuljettanut Tuovista mukanaan junia bongaamaan jo tämän lapsuudessa. Liekö alitajuntaan jäänyt muistijälki varhaislapsuuden kokemuksista. Alle kaksivuotiaana hän on jo päässyt käymään veturin hytissäkin.

Tuovinen muistelee myös isänsä tiedonhankintakeinoja ennen julian olemassaoloa.

”Muistan kun isä soitti Vr:n Kontiomäen veturitallin tallipäivystäjälle ja kyseli, onko junat kulussa.”

Tuovinen on harrastanut rautateitä oikeastaan niin kauan kuin jaksaa muistaa. Hän kertoo harrastuksen kuitenkin puhjenneen kukkaan noin lukioikäisenä.

Bongaamisen tuotteet – kuvat ja videot – Tuovinen jakaa rautatieharrastajien vaunut.org-sivustolla ja Youtubessa omalla kanavallaan. Kuvaaminen on iso osa harrastusta, ja Tuovinen tekee sitä omilla ehdoillaan.

Vaikka Youtube-kanavalla on reilu tuhat seuraajaa, hän tekee harrastustaan vain itseään varten. Tuovinen ei seuraajamääriä juuri tarkkaile.

”Siinäpä nousee tai laskee.”

Junabongauksen ideana on kirjata havainnosta ylös paikan ja ajan lisäksi myös kohteen tietoja. Muistiin merkitään junan tunnus, esimerkiksi IC 716 tai LIV 75199.

Lisäksi veturit kirjataan ylös. Veturityyppi on tärkeä tieto, joka esimerkiksi dieselvetureilla on yleensä Dv12 tai Dr16. Tyypin lisäksi yritetään saada talteen myös jokaista veturia yksilöivä sarjanumero, esimerkiksi eräällä Dv12-veturilla 2545.

Osa harrastajista merkitsee myös vaunukaluston tyyppitietoja muistiin. Vaunut.orgissa on valmiit tunnistetietokentät, joihin kuvia ladattaessa on helppo sijoittaa junatiedot muiden harrastajien nähtäväksi.

Tuovisella, kuten monella muullakin rautatieharrastajalla, bongaaminen on iso muttei ainoa osa harrastusta. Tuovinen on mukana Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:n, PoRhan toiminnassa.

Hän kuuluu yhdistyksen mallariporukkaan, eli hän keräilee ja rakentaa pienoisrautateitä ja -junia. Tuovinen on keskittynyt H0-malleihin, joiden mittakaava on 1:87.

Pienoismalleja voi harrastaa monella eri tavalla ja erikoistua vaikkapa tiettyyn mittakaavaan, aikakauteen, maahan tai kalustotyyppiin. Tuovisella ei ole tarkkoja rajoituksia mittakaavan lisäksi, mutta hän tykkää kerätä hieman erikoisempia malleja.

”Erikoisin on etiopialainen sähköveturi.”

Oikeissakin junissa Tuovinen suosii erikoisempia malleja. Hän mainitsee lempiveturikseen Fenniarail-yhtiön Dr18-sarjan dieselveturin, sillä sen väritys ja malli poikkeavat jo tutuista Vr:n vetureista.

Vr:n vetureista Tuovinen kuvaa mieluiten Dr16-dieselvetureita. Hän kertoo, että niitä näkee Oulun seudulla usein, sillä niiden huoltovarikko sijaitsee Oulun Nokelassa, vain kivenheiton päässä sateiselta asemalaiturilta.

Viimein odottelu ja seisoskelu kyseisellä laiturilla palkitaan. Aikataulun mukaisesti IC 716 lähtee kello 10.03 ja seuraavaksi on Meeri-radantarkastusvaunun vuoro.

”Nyt näyttää olevan kulkutie valmiina. Näkee noista vaihteista”, Tuovinen selittää.

On vain ajan kysymys, kun vaunu lähtee kiihdyttämään vauhtiaan, mutta vielä se seisoo paikoillaan, sillä opastimessa kiiluu punainen seis-opaste.

Lue myös:

Hyvinkäällä on viikonloppuna esillä historiallisia vetureita − samalla juhlistetaan Suomen rautateiden 160-vuotista historiaa

Rataverkon silloista osa on kehnossa kunnossa eikä vastaa nykyisiä tarpeita – ”Niiden kanssa eletään vielä pitkään”