Kalevi Vilppola on seurannut aitiopaikalta turvetuotannon nousua ja hiipumista – turve ja Fiatit työllistivät nuoria Paavolassa

Kalevi Vilppola Fiat-rivistönsä edessä.  Kuva: Eemeli Linna

Kalevi Vilppola on ollut vahvasti mukana suomalaisen turvetuotannon nousussa 1980-luvulta aivan viime vuosiin saakka. Vilppolan tarina on kuin läpileikkaus, miten perinteinen maatila, koneurakointi ja konekanta ovat sopeutuneet muutoksiin ja antaneet työtä paikallisille nuorille.

Kalevin koneurakointi sai alkunsa vuonna 1980, kun hän veti ensimmäiset palat palaturvetta vain 15-vuotiaana. Alku oli pienimuotoista: työt tehtiin kotitilan mailla, ja turvetta nostettiin maatilan sivuelinkeinona. Ensimmäiset koneet olivat takavetoinen Fiat 880 nelisylinterisellä moottorilla ja Suokoneen pikku ykkönen PK1A. Turvetuotannon noususuhdanne vaikutti myös taustalla.

Katso Fiat 880 -tiedot Konedatasta.

Turvetuotannossa käytettiin apukoneina Fordin 5000-malliin pohjautuvia Countyja. Kalevin Isällä ja sedällä oli yhteensä neljä Ford Countya, joilla oli ajettu tietyömailla ympäri Suomea. Aiemmin käytössä oli ollut myös pieniä Fordson Major Manueleita, mutta ne olivat jo väistyneet turvetuotannon alkaessa.

1980-luvun lopulla toiminta laajeni. Palaturve ei koskaan noussut odotettuun kysyntään, joten 1990-luvun alussa siirryttiin jyrsinturpeen tuotantoon. Tämä moninkertaisti volyymin, sillä jyrsinturvetta saatiin huomattavasti enemmän samalta pinta-alalta.

”Jyrsimellä otettiin pieni kerros kerrallaan kuivumaan, käänneltiin ja karhotettiin, kunnes kerättiin aumaan,” Vilppola kuvailee.

Traktorikalustona oli tässä vaiheessa pääosin Fiatit. Yksi Fiat 1580, joitakin 160-90 ja yksi 180-90 sekä pienempiä 100-90. 160-90 ja 180-90 malleissa on sama 8,1 litran moottori tietyin virityseroin.

Fiatien perusrakenne oli yksinkertainen ja osiin pääsi käsiksi helposti, mikä sopi Vilppolan kaltaisille koneiden huoltajille.

”Ei niihin ollut suuria pääomia sitoutuneena, ja osia sai helposti,” kertoo Kalevi. Osa traktoreista hankittiin käytettynä Ruotsista, välillä jopa suoraan turvesoilta.

Turvetuotannossa oli enimmillään kymmenkunta omaa traktoria ja tuotannossa jopa 400 hehtaaria. Työllistävä vaikutus oli merkittävä – parhaimmillaan palkkalistoilla oli parikymmentä nuorta kylän poikaa kahdessa vuorossa. Aliurakoitsijoita käytettiin alkuvaiheessa, mutta sittemmin pärjättiin omalla konekannalla ja työvoimalla.

2000-luvulle tultaessa sekä tuotantoalaa että aktiivisia koneita oli vähemmän. Turvetuotannon hiipumiseen vaikutti muun muassa ympäristölupien tiukentuminen ja markkinoiden kaventuminen. Viimeinen aktiivinen turpeennostokesä oli vuonna 2023.

Yksi syy kehitykselle oli Pohjois-Pohjanmaan happamien sulfaattimaiden aiheuttama riski – uusia lupia ei enää herunut. ”Oulun seutu on niin hiilineutraali ja lupien saaminen on käytännössä loppunut,” Kalevi toteaa.

Vilppolan strategia oli ajaa traktoreilla niin kauan kuin ne toimivat. Vain pahasti vaurioituneet päätyivät varaosiksi. ”Vielä ei ole yhtään joutunut täysin hylkäämään,” hän toteaa. Paljonhan Fiat-traktoreita on viety pois Suomesta kansainvälisille markkinoille, mutta Vilppolan tilalla niillä ajeltiin vielä viime vuosienkin turvehommissa.

Lue Koneviestin nettisivuilta, mihin töihin Vilppola on keskittynyt turvetuotannon loputtua ja kuuntele Vilppolan haastattelu!

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Talousmies maidontuottajana – Veikko Jokitalo panostaa talouden suunnitteluun ja arjen prosessien kehittämiseen

Konepehtoori Toni Tiikkainen: "Tehdään itse, huolletaan ennakoiden" – näin Kyrönniemen Maatila turvaa tuotannon

Osaaminen ei katso ikää: 18-vuotiaalla jo toinen omatekoinen metsäkone rakenteilla