Asiantuntijalta: Pienet koulut ovat hyviä kouluja
Keskusteluissa kouluverkosta ja koulujen lakkauttamisesta toistuu usein sama perustelu: panostetaan opetuksen laatuun “seinien sijasta”, kirjoittavat Sanna Petäjämaa, Anu Oikkonen ja Taina Peltonen. ”Tällä retoriikalla pienen koulun lakkauttaminen esitetään laatua parantavana ratkaisuna, ei palvelujen heikentämisenä tai säästötoimena.”
Lapsia kiirehtimässä tunnille. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko SirkiäLue artikkelin tiivistelmäSanna Petäjämaa, Anu Oikkonen ja Taina Peltonen kirjoittavat, että kouluverkon keskittäminen ja pienten koulujen lakkauttaminen heikentävät koulun arkea ja yhteisöllisyyttä. He nostavat esiin opettajien kuormituksen, kustannusten kasvun ja oppimistulosten heikkenemisen. Pienissä kouluissa opettajat viihtyvät, oppilaat saavat yksilöllistä tukea ja yhteisö voi hyvin.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Oulun yliopiston tutkijoiden mukaan jopa puolet peruskoulun opettajista harkitsee säännöllisesti alan vaihtamista. Huoli on vakava, sillä myös opettajaopiskelijoiden jaksaminen on koetuksella jo ennen työuran alkua. Viime lokakuussa julkaistu OECD:n laaja tutkimus vahvisti saman suunnan: nuorten opettajien halu jättää ala on kasvussa.
Yksi keskeinen syy on kokemus arvostuksen puutteesta. Vain joka neljäs opettaja kokee, että päättäjät arvostavat heidän näkemyksiään. Tunnetta vahvistavat vuosien aikana koulutukseen kohdistuneet rahoitusleikkaukset.
Arkea kuormittavat myös työrauhan haasteet. Kurinpito on opettajien yleisimpiä huolenaiheita, ja samaan aikaan heidän odotetaan vastaavan yhä moninaisempiin oppilaiden tuen tarpeisiin.
Lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet samaan aikaan, kun opettajien alanvaihtoaikeet ovat yleistyneet.
Samanaikaisesti suomalainen koulukenttä on muuttunut voimakkaasti: yli puolet peruskouluista on lakkautettu viimeisten vuosikymmenten aikana. Lakkautuspäätöksiä on perusteltu syntyvyyden laskulla ja säästöillä, mutta kehityksen seuraukset herättävät kysymyksiä.
Koulujen keskittäminen on kasvattanut koulu- ja ryhmäkokoja, eikä oppilasmäärien väheneminen ole toteutunut samassa suhteessa. Samalla perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat nousseet enemmän kuin muilla koulutusasteilla, ja yhä enemmän rahaa kuluu koulukuljetuksiin sekä kiinteistönhoito- ja hallintokuluihin.
Kustannusten nousu on ollut erityisen jyrkkää kunnissa, jotka ovat vahvasti keskittäneet kouluverkkoaan. Oppimistulokset ovat heikentyneet, ja Suomen sijoitus kansainvälisissä vertailuissa, kuten Pisa-tutkimuksissa, on laskenut selvästi.
Samalla on syytä tarkastella, millaisia vaikutuksia suurilla yksiköillä on koulun arkeen. Suurissa kouluissa opettajan työ on muuttunut entistä sirpaleisemmaksi, kun oppilasryhmät ja työkaverit vaihtuvat usein ja yksittäisen oppilaan tilanteeseen paneutuminen jää vähäisemmäksi.
Myös koulun yhteisöllisyys kärsii, kun oppilaat ja aikuiset eivät tunne toisiaan samalla tavalla kuin pienemmissä yksiköissä. Tämä voi heijastua sekä työrauhaan että oppilaiden kokemaan turvallisuuden tunteeseen.
Lisäksi pidentyneet koulumatkat kuljetuksineen kuormittavat monien oppilaiden arkea. Aamu voi alkaa varhain ja koulupäivän jälkeen kotiin pääsy venyy, mikä vähentää aikaa levolle, harrastuksille, liikunnalle ja perheelle. Yhä harvempi voi kulkea koulumatkan jalan tai pyörällä.
Myös vanhempien mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan heikentyvät etäisyyksien kasvaessa, mikä puolestaan vaikuttaa kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön.
Pieni oppilasmäärä mahdollistaa opetuksen joustavan järjestämisen ja oppilaiden yksilöllisen huomioimisen.
Toisenlaisen näkökulman tarjoavat tutkimukset maaseudun pienistä kouluista. Niissä opettajat kuvaavat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi. He kokevat työn iloa ja viihtyvät työssään, ja myös oppimistuloksia pidetään hyvinä. Yhteistyö oppilaiden ja kotien kanssa sujuu, ja opettajan työtä arvostetaan.
Pieni oppilasmäärä mahdollistaa opetuksen joustavan järjestämisen ja oppilaiden yksilöllisen huomioimisen. Myönteinen ilmapiiri, yhteisöllisyys, hyvä oppilastuntemus ja toimiva arki tukevat sekä opettajien että oppilaiden ja perheiden hyvinvointia.
Silti kuntien kouluverkkokeskusteluissa toistuu usein sama perustelu: panostetaan opetuksen laatuun “seinien sijasta”. Tällä retoriikalla pienen koulun lakkauttaminen esitetään laatua parantavana ratkaisuna, ei palvelujen heikentämisenä tai säästötoimena.
Pienten lähikoulujen laatu ilmenee jo niiden olemassaolossa: koulun sijainti lähellä oppilaita on tutkitusti keskeinen laatutekijä, joka tukee sekä perusopetusta että hyvinvointia.
Säästölaskelmissa lapsia kohdellaan kasvottomina numeroina, joita voidaan kuljetusvälineillä siirrellä paikasta toiseen ja joista voidaan sitten muodostaa sattumanvaraisia ryhmiä. Näin tekemällä kadotetaan todellinen lapsen etu eli koko koulutusjärjestelmän lähtökohta.
Kehityksen suunta näyttää ristiriitaiselta. Sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointi on monin paikoin heikentynyt, eikä opetuksen laatu tai oppimistulokset ole parantuneet. Tästä huolimatta keskittämisen linjaa jatketaan monissa kunnissa lähes kyseenalaistamatta.
Tutkimus ja käytännön kokemukset viittaavat siihen, että pienissä kouluissa on vahvuuksia, joita ei pitäisi sivuuttaa. Niissä opettajat kokevat pystyvänsä vastaamaan hyvin oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ja rakentamaan toimivaa, hyvinvoivaa kouluyhteisöä.
Koulu on olemassa lapsia varten. On aika myöntää, että nykyinen suunta ei enää palvele heitä.
Sanna Petäjämaa
KM, kyläkouluopettaja
Anu Oikkonen
KM, kyläkouluopettaja
Taina Peltonen
vieraileva tutkija, Oulun yliopisto, sivistysjohtaja emerita
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
