Noora Rosberg vääntää työkseen rautalankaa – suurperheen äiti hyödyntää pienetkin vapaahetket käsityöhön

Noora Rosberg toteutti unelmansa käsityöläisyydestä ja yrittäjyydestä. Kuva: Sanne Katainen

Rakkaus yllätti oudossa paikassa. Parikymppisenä Noora Rosberg päätyi sattumalta kesätyöhön puhelinpäivystäjäksi autojen tuulilasikorjaamoon miehensä kotiseudulla Tampereella.

Oululainen luontoihminen tunsi olonsa hiukan epämukavaksi korjaamossa, mutta kaikki muuttui, kun hän löysi takahuoneesta vyyhdin rautalankaa.

”Rakastuin siltä istumalta.”

Rosberg alkoi takahuoneessa muovailla rautalankaa, joka toi hänelle lohtua autojen vieraassa maailmassa. Mitään ei ollut tehtävissä, nuoren naisen elämä oli juuri ottanut uuden suunnan.

Paljon myöhemmin ystävä näytti Rosbergille kirjeen, jota tämä ei edes muistanut kirjoittaneensa: ”Hei! Taiteilija Rosberg tässä. Löysin rautalangan, nyt on tuotekehittelyvaihe käynnissä. Olen matkalla käsityöläiseksi.”

Pihtien avulla syntyy siroa ja kaunista. Kuva: Sanne Katainen

Taidekäsityöläinen Noora Rosbergilla on Pirkanmaalla Pälkäneen Nuijantalossa työhuone, putiikki ja kahvila. Yrityksen nimi on Spirraali, oululaisittain.

Yli satavuotiaan talon eteisestä sisään astuessa vastassa ovat rautalankatuotteet: ovikyltit, kranssit, kortit, koristeet sekä voimalauseet vanhoihin lautasiin tai tarjoiluvateihin kiinnitettyinä.

Vitriinissä asiakasta houkuttelevat omatekoiset mutakakut, piiraat, juustokakut, ameriikan kuivakakut ja muut paakkelssit. Pöytien ääreen asiakkaiden on hyvä rauhoittua nauttimaan tunnelmasta.

Aiemmin leipominen oli Rosbergille harrastus, nyt osa käsityöläisen ammattia.

”Suhtaudun leivonnaistenkin tekemiseen niin kuin taiteeseen!”

Rautalangasta Noora Rosberg toteuttaa omia ideoitaan sekä tilaustöitä. Kuva: Sanne Katainen

Lisäksi Rosberg vuokraa talosta kokoustilaa sekä järjestää Nuijantaloon kahvituksia ja erilaisten tilaisuuksien ruokailuja.

Uniikit rautalankatyöt hän valmistaa asiakkaan toiveiden mukaan. Kakunkoristeeseen voi toivoa päivänsankarin nimen, voimalauseen saa omalla murteella.

Rosberg myös opettaa rautalangasta vääntämisen taitoa eteenpäin. Hän järjestää kursseja sekä omissa tiloissaan että asiakkaan luona vaikka Rovaniemellä asti.

Kuva: Sanne Katainen

Kun Rosberg 27 vuotta sitten löysi rautalangan taian, hän ei tuntenut juuri ketään muita, jotka olisivat käyttäneet sitä käsitöihin. Nyt Spirraalin verkkokaupan suosituimpia tuotteita ovat kuitenkin rautalangat ja pihdit omien teosten tekemiseen.

Tuulilasikorjaamon puhelimeen vastaamisen lomassa Noora Rosberg sai ajatuksen 1970-luvun tyylisestä oviverhosta, jonka hän valmistaisi S-kirjaimen muotoisista rautalankakoukuista. Tuhansien koukkujen vääntäminen vei aikaa kuukausia.

”Kun sain verhon oveen, koira kulki siitä kerran, ja verho oli yhtenä söherönä.”

Noora Rosberg yhdistää rautalankaa myös akryylimaalauksiin. Kuva: Sanne Katainen

Oviverhosta muodostui kuitenkin koulutus käsityöläisen ammattiin. Rosberg opiskeli sosiaalialaa ja valmistui nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Öisin työn ohessa hän teki rautalankatöitä.

Ensimmäiset työt olivat sydämiä, joita Rosberg sai valmistettua hajonneen oviverhon osista. Aika nopeasti tämän jälkeen alkoi syntyä myös uniikkeja taide-esineitä.

Siinä missä Rosberg pitää ihmeenä rautalangan ilmestymistä elämäänsä, hän sanoo kokeneensa johdatusta myös töidensä markkinoinnissa. Alkuvaiheessa torniolainen lahjatavaraliike auttoi häntä muun muassa esineiden hinnoittelussa ja otti myyntiin lähes kaiken, mitä intohimoinen harrastaja sai tehtyä.

Rautaisen voimalauseen voi liittää vaikka isoäidiltä jääneeseen tarjoiluvatiin. Kuva: Sanne Katainen

Vuosikaudet käsityöhön keskittyminen ja oma yritys kulkivat mukana haaveina. Pariskunta sai lahjaksi viisi lasta. Kun ensimmäiset heistä, kaksoset, olivat tuloillaan, perhe muutti etelään. Pälkäneeltä he löysivät paikan, jonka halusivat kodikseen: 1930-luvun omakotitalon ja puutarhatontin.

Perheen nuorimmalla lapsella Viljalla todettiin vaikea synnynnäinen sydänvika, ja Rosberg oli jo hautaamassa unelmaansa käsityöläisyydestä. Samaan aikaan hänen oma sydämensä sairastui. Vilja kuitenkin parani, äiti myös.

”Minulle tuli siitä kokemuksesta sellainen olo, että jos jotain haluaa elämältään, ei voi odottaa täydellistä hetkeä. Ei tule sellaista tilannetta, ettei ole mitään riskejä tai vaikeuksia. Unelmiaan on hyvä seurata.”

Kun Vilja täytti kolme vuotta, Rosberg ryhtyi yrittäjäksi. Spirraalin ensimmäinen oma putiikki oli oman kodin piharakennuksessa. Rautalankaa hän väänsi aluksi olohuoneen sohvalla perheen keskellä. Myös yötyöt tulivat taas tutuiksi.

”Aina oli joku roikkumassa kainalossa. Välillä kymppilitraisella vähän keittoa, sitten pyykit koneeseen ja taas asiakkaita palvelemaan.”

Pauliina Jaakkola piipahti Spirraaliin lounastauollaan. Kuva: Sanne Katainen

Nuijantalolle Rosberg siirtyi noin 8 vuotta sitten. Aluksi hänellä oli siellä yhdistetty työhuone ja putiikki, viime kesänä hän kokeili kesäkahvilaa kuistilla, ja marraskuussa avautui taidekahvila.

Nyt kun nuorinkin lapsi on teini-ikäinen ja yritystoiminta laajentunut huimasti, kiireet ovat erilaiset, mutta yöunet jälleen vajaita.

Onneksi lapset ja ystävät ovat lähellä tiukkoina aikoina. Käymään poikennut ystävä on usein kävellyt kahvilan keittiöön auttamaan tiskien kanssa.

Joskus aamuöisin yrittäjä kokee yksinäisyyden hetkiä, kun työlista ei vain tunnu päättyvän. Rosberg kuitenkin uskoo, että harjoitteluvaiheen jälkeen oppii tässä uudessakin elämäntilanteessa laittamaan itselleen rajat.

Onnen hetkiä hän kokee, kun saa kahvilassa kohdata ihmisiä ja pystyy tuomaan kauniisti esille niin taiteen kuin leivonnaisetkin. Rakas Nuijantalo on paikka, joka antaa voimaa ja auttaa jaksamaan.

Nuijantalo on juhlatila ja pälkäneläisten kokoontumispaikka. Kuva: Sanne Katainen

Rautalankaa käsityöläinen vääntää heti, kun johonkin kohtaan ilmaantuu vapaahetki. Lanka ja pihdit kulkevat aina mukana käsilaukussa.

Tekstin tekeminen rautalangalla on Rosbergille kuin toinen käsiala, sitä ei tarvitse juuri miettiä. Hän taivuttelee langan muotoon pääasiassa käsin, pihtejä käytetään vain kun tarvitaan tiukka taitos.

Rosberg yhdistää rautalankaa kierrätys­materiaaleihin. Kuva: Sanne Katainen

Rautalankatyöhön voi valita tumman hehkutetun langan, joka aikaa myöten ruostuu, tai vaalean sinkityn, joka säilyttää kiiltonsa. Tärkeintä on kuitenkin käyttää oikean vahvuista lankaa kuhunkin työhön.

Osan tuotteista Rosberg tekee sarjatyönä jälleenmyyjille. Esimerkiksi 200 ruusua saattaa syntyä yhdellä istumalla – ilman mallia.

”Tilaustyöt piirrän etukäteen.”

Uniikkeja töitä varten täytyykin raivata tilaa ­kalenteriin, sillä niitä ei voi tehdä kiireellä.

Rosbergin ympäristötaidetta näkee Pakanrannan ­ulkoilureitillä Pälkäneellä. Yksi niistä on Vapaat vaeltamaan -teos. 

Noora Rosbergin rautalankaa voi Pälkäneellä kohdata myös putiikin ulkopuolella. Hän toteutti viime vuonna Pakanrannan ulkoilureitille Yhteisellä polulla -teossarjan. Sarja koostuu rautalangasta muotoilluista eläinpariskunnista, jotka sijoittuvat luonnonympäristöön suunnilleen luonnollisessa koossa.

Idean veistoksiin Rosberg sai ympäristötaiteen työpajassa, ja myöhemmin Pälkäneen kunta tilasi niitä häneltä lisää. Teokset on valmistettu ylijääneestä sotkuisesta rautalangasta, jota ei enää voi käyttää sarjatyöhön. Rosberg oli kerännyt sitä kellariin paljon, neliömetreittäin.

Jänikset, joutsenet, oravat, tikat ja kauriit keräävät katseita rannan männikössä. Taiteilija tietää, että ihmiset saattavat lähteä polulle varta vasten ihailemaan kuonot ja nokat vastakkain asettuneita eläimiä.

Veistosten tekeminen rautalangasta oli Rosbergin pitkäaikainen haave. ”Että elämän söherölangasta voikin tulla jotain kaunista!”