Lukijalta: Yhdenvertaiset palvelut tulee turvata myös mielenterveysomaisille
Psyykkisen oireilun vaikutukset ulottuvat usein koko perheeseen ja lähipiiriin, muistuttaa Mielenterveysomaisten keskusliiton toiminnanjohtaja Tiina Puranen. ”Silti läheiset unohdetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa.”
Läheiset unohdetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuvan henkilö ei liity kirjoitukseen. Kuva: Rami MarjamäkiMielenterveyspalvelujen heikko saatavuus ja hoidon jatkuvuuden haasteet lisäävät merkittävästi mielenterveysomaisten eli psyykkisesti sairastuneen läheisten kuormittumista.
Tuoreen Mielenterveysbarometrin mukaan 45 prosenttia suomalaisista kokee mielenterveyspalveluiden saatavuuden heikentyneen viimeisen vuoden aikana. Myös Mipa 2.0 -kyselyn tulokset osoittavat samaa. Kyselyyn vastanneet mielenterveysomaiset arvioivat sairastuneen saamaa hoitoa pääosin kriittisesti. Joka kymmenes kertoi, ettei sairastunut ollut saanut lainkaan palveluja, vaikka oli niitä hakenut. Hoitoa saaneiden läheisistä taas 74 prosenttia piti hoitoa riittämättömänä.
Hyvinvointialueiden tulisi tarjota läheisille heidän tarpeitaan vastaavia tukipalveluja.
Kun julkinen palvelujärjestelmä ei vastaa avun tarpeeseen, läheiset joutuvat ottamaan vastuun sairastuneen tukemisesta. Kuormittavassa elämäntilanteessa myös läheiset kaipaavat ja tarvitsevat tukea. Mielenterveysbarometrin mukaan 81 prosenttia väestöstä kokee tärkeäksi, että mielenterveysomaisten tuen tarve huomioitaisiin palveluissa.
Hyvinvointialueiden tulisi tarjota läheisille heidän tarpeitaan vastaavia tukipalveluja, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Tuoreet tutkimustulokset osoittavat karulla tavalla, että mielenterveysomaiset jäävät usein huomiotta sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon tehokkuudesta ja keskittämisestä. Keskittämistä perustellaan usein taloudellisella tehokkuudella, mutta harvoin puhutaan sen inhimillisestä hinnasta. Keskittämisen seurauksena eriarvoisuus kasvaa. Osalle suomalaisista peruspalvelut eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niitä joutuu peräänkuuluttamaan.
Keskittämisen seurauksena eriarvoisuus kasvaa.
Palvelut ja päätöksenteko ovat keskittyneet yhä harvemmille alueille. Kun etäisyydet kasvavat ja palvelut katoavat, arki kuormittaa entistä enemmän. Esimerkiksi maaseudulla moni sairastuneen läheinen venyy äärirajoille. Myös syrjemmällä asuvalla perheellä on oikeus palveluihin ja tarvittavaan tukeen. Silti yhdenvertaisuus mainitaan usein vain sivulauseessa.
Mielenterveyspalveluiden kehittäminen ja rahoitus ovat jo vuosikymmeniä jääneet jälkeen fyysisten sairauksien hoidosta. Tähän tulee saada muutos. Palveluja on kehitettävä niin, että apua on saatavilla helposti yhdestä paikasta ja samalla on huomioitava läheisten tarvitsema psykososiaalinen tuki.
Yhdenvertaiset ja tarpeenmukaiset palvelut sekä hyvinvoivat perheet kulkevat käsi kädessä. Ne kumpuavat samasta taustasta: mahdollisuudesta elää hyvää arkea, jossa turvaverkko on tukena tarvittaessa.
Varmistetaan apu kaikille sitä tarvitseville.
Tiina Puranen
toiminnanjohtaja
Mielenterveysomaisten keskusliitto – Finfami ry
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
