Mitä tehdä terassin runsaalle rypälesadolle – perinteinen ratkaisu oli sotkuinen mutta antoisa
Saunan päälle talossa alkoi hurmeinen twisti tai jenkka.
Terassin viinisato täytti vannan ääriään myöten, vaan mitä sillä tekisi? Kuva: Pasi JaakkonenKöynnös tuli elämään tilaamatta ja pyytämättä. Edellinen omistaja oli istuttanut viiniköynnöksen talon terassille. Komea kasvi herätti ensin ihastusta: siitähän voi riipiä syksyiseen aamiaispöytään suoraan rypäleterttuja juustotarjottimen sivuun eurooppalaiseen tyyliin.
Innostus vaihtui pian pettymykseksi: vaikka tuntematon rypälelaji oli ulospäin viekoittelevan kaunis, se kätki sisäänsä tolkuttoman määrän isoja, kovia ja karvaita siemeniä. Voisihan rypäleistä tehdä hilloa. Ja niin satoa ajettiin tehosekoittimen läpi. Terät kyllä murskasivat siemenet. Mutta eivät ne mihinkään kadonneet, muuttivat vain muotoaan. Syntynyt hillo narskui hampaissa, kun olisi hiekkaa seassa.
Seuraavana syksynä sato oli jälleen runsas. Rypäleitä karttui vauvan kylpyvanna kukkuroilleen, sellaiset 40 kiloa. Mitä tuolle tekisi, heittäisikö metsään, kompostiin vai biojätekeräykseen? Mikään vaihtoehdoista ei tuntunut hyväksyttävältä.
Entä jos tekisi niistä viiniä? Kokemusta ei ollut rypäleviinin valmistuksesta – harvalla on näillä leveysasteilla. Syksyisenä lauantaina saunan päälle kylpyhuoneessa alkoi hurmeinen twisti tai jenkka. Mehua tirisi, pärskyi ja litisi polkemalla 12 litraa. Kylpyhuone muistutti viininpolkemisen jälkeen kotiteurastamoa.
Kylpyhuoneessa kohta pulputtava käymisastia toi muistoja 1990-luvun lamavuosista, jolloin kotiviinin teko oli laman syövereissä voihkivan maan tapa. Yllätyin, että viinikamoja myydään yhä.
Kotiviinin tekijöiden kova ydin on kestänyt aikaa, vaikka ajat eivät ole niin huonot kuin edellisen suuren laman aikaan. Viinin valmistumisen odotus on silti jännittävää kuin ennen muinoin opiskeluaikaan. Millaista mahtaa olla itse rypäleistä poljettu viini?
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
