Näillä pikkukylästä ponnistavilla maastopyörillä riittää kysyntää ympäri maailmaa

Markku Hautamäki, Kyösti Peltokoski ja Matti Uusi-Laitila perustivat pyöräyrityksen yhdessä. He toteavat, ettei ystävyys ole joutunut koetukselle pyöräbisneksen myötä. Jokaisella on oma roolinsa porukassa. Kuva: Johannes Tervo

Ilmajoen Nopankylässä, punamultaisen navettarakennuksen pannuhuoneessa kootaan maastopyörää, jollaista ei muualta löydy. Pässilä Bicyclen titaanirunkoiset, jäykkäperäiset ja geometrialtaan modernit maastopyörät erottuvat valtavirrasta materiaalinsa ja runkomitoituksensa ansiosta.

Pieni ja piskuinen pyörävalmistaja on noussut kulttisuosioon maastopyöräharrastajien keskuudessa, ja sen pyörämallit on noteerattu useissa maailman johtavissa maastopyörämedioissa.

Pässilä Bicyclesin perustajat Markku Hautamäki, Matti Uusi-Laitila ja Kyösti Peltokoski varttuivat Ilmajoen länsilaidalla sijaitsevassa Nopankylässä. Kaksi muuta osakasta Jari Koivuluoma ja Jussi Yli-Suomu ovat läheiseltä Koskenkorvan kylältä.

Heidän ikäluokkansa eli lapsuuden ilman internetiä ja kännyköitä. Suuri osa vapaa-ajasta vietettiin ulkona, useimmiten lähimetsissä.

Kun 1990-luvun alkupuolella ensimmäiset maastopyörät saapuivat suomalaisiin marketteihin, tuolloin kymmenvuotiaasta Kyösti Peltokoskesta tuli kaveriporukan ensimmäinen maastopyörän omistaja. ­Maastorenkainen fillari herätti ihastelua ja muutkin pojat halusivat sellaisen.

”Innostus levisi nopeasti ja aloimme harrastaa yhdessä maastopyöräilyä läheisen Pässilänvuoren maastossa. Seuraava osti aina vähän paremman pyörän kuin kaverilla oli. Rassasimme pyöriä yhdessä ja luimme paljon amerikkalaisia maastopyörälehtiä”, Peltokoski muistelee.

Lukion jälkeen kaveriporukka hajaantui maailmalle. Kiinnostus harrastukseen kuitenkin säilyi ja he kävivät välillä ajamassa yhdessä.

Kesällä 2006 kaverukset tekivät yhteisen lomareissun Ruotsin Åressa sijaitsevaan maastopyöräilykeskukseen. Päivät kuluivat alamäkiajoa harrastaen ja iltaisin saunottiin.

Erään saunaillan tiimellyksessä joku heistä tokaisi, että eiköhän tehdä oma maastopyörämalli.

”Vaikka idea kuulosti hyvältä vielä seuraavana aamuna, se jäi puheasteelle useaksi vuodeksi. Aika ei ollut vielä kypsä, koska siihen aikaan perustimme perheitä ja otimme asuntolainoja, Markku Hautamäki kertoo.

”Vanhemmiten oma pyörämalli alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Vuonna 2016 suunnittelin ensimmäisen pyöränrunkomallin ja aloimme etsiä sille valmistajaa.”

Aluksi runkomateriaalin piti olla terästä, mutta teräsrunkoja olisi pitänyt tilata suurissa erissä. Sen sijaan titaanirunkoja sai tilattua yksittäiskappaleina Aasiasta.

”Pääsimme titaanilla pienemmällä riskillä liikkeelle. Titaanipyöriä oli markkinoilla vähän ja useimmat mallit olivat peräisin 90-luvulta. Meidän pyörämme on geometrialtaan nykyaikainen. Vastaavia ei ollut markkinoilla”, Hautamäki selventää.

Luotettava ja pätevä runkovalmistaja löytyi Keski-­Kiinasta Shaanxin maakunnasta. Ensimmäinen koeajo omalla pyörämallilla oli sykähdyttävä kokemus.

”Testasimme ensimmäistä pyörää reilun vuoden ajan. Titaaninen pyörä herätti paljon kiinnostusta muissa harrastajissa. Kun olimme endurokisoissa, siellä oli rivissä kymmeniä hienoja pyöriä, mutta kaikki pysähtyivät kummastelemaan meidän pyöräämme, että mikä se on”, Peltokoski kertoo.

”Pyörä todettiin hyväksi ja kestäväksi. Ajattelimme, että jos teemme siitä vielä paremman, niin varmasti joku haluaisi ostaa sellaisen. Sitten tilasimme lisää runkoja”, Hautamäki lisää.

Kyösti Peltokoski esittelee Juntu-runkoa, jonka vahvuudet tulevat esiin alamäkiajossa. Kuva: Johannes Tervo

Pässilä Bicycles Oy perustettiin vuonna 2018. Jokaiselle osakkaalle on löytynyt oma rooli ja tehtävä yrityksessä. Ammattiosaamista on moneen lähtöön. Porukassa on ohjelmistoinsinööri, sähköasentaja, maanviljelijä, opettaja-diplomi-insinööri ja lakimies.

”Vain yhdellä meistä oli aiempaa kokemusta yrittämisestä. Olemme opetelleet bisnestä kantapään kautta. Haasteellisinta on kuitenkin ajan etsiminen. Aikaa revitään illoista ja viikonlopuista. Välillä on mennyt yötöiksi, kun uusi pyörämalli on julkaistu”, Markku Hautamäki toteaa.

Maaseutuyritys on löytänyt asiakaskuntaa Aasiaa, Etelä-Afrikkaa ja Amerikkaa myöten. Tällä hetkellä 70 prosenttia Pässilän maastopyöristä tilataan ulkomaille.

Tilauksia tulee jokaisista maankolkista. Hiljattain pariin tšekkiläiskylään meni useampia pyöriä. Jossain vaiheessa Norjasta tuli erityisen paljon tilauksia. Nyt Italiaan on iskenyt Pässilä-buumi.

Maastopyörät kasataan Kyösti Peltokosken navetan päädyssä olevassa pannuhuoneessa. Matti Uusi-Laitila ja Peltokoski tutkivat vanteita. Kuva: Johannes Tervo

Suurin osa pyöristä myydään pelkkinä runkoina. Keskiverto asiakas on keski-ikäinen pro-tason harrastaja, joka osaa itse rakentaa pyöränsä. Runkomalleja on suunniteltu polkuajoon, enduroon ja alamäkiajoon.

Monet asiakaskohtaamiset ovat olleet ikimuistoisia. Moni pyörän tilannut haluaa tulla hakemaan sen Nopankylästä. Peltokoski muistelee huvittuneena sitä, kun eräs pyöräänsä hakemaan tullut asiakas säikähti navetassa kiekaissutta kukkoa niin, että häntä piti rauhoitella. Myös ulkomaalaisia vieraita on käynyt lakeuksilla.

”Toissa talvena singaporelainen maastopyöräharrastaja oli käymässä Helsingin Slush-tapahtumassa. Hän otti yhteyttä ja pyysi päästä koeajolle Etelä-Pohjanmaalle. Hän tuli junalla Seinäjoelle ja veimme hänet läheiselle Joupiskan talvipoluille. Siitä tuli hänelle ikimuistoinen kokemus, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt lunta. Mies teki vielä lumienkelit ennen kuin saatoimme hänet Helsinkiin lähtevään junaan”, Peltokoski kertoo.

Yrityksen syntytarina ja Pässilän luonto ovat tärkeä osa yrityskuvaa. Myös pyörämallien nimet Rämäkkä, Kytö ja Runtu ruokkivat juurevaa brändiä.

”Suunnittelimme aluksi firmalle hienoa englanninkielistä nimeä. Ajateltiin, että tällä nimellä pystymme erottumaan tai sitten se johtaa tuhoon”, Hautamäki nauraa.

Yrittäminen on kaikille viidelle vielä sivutoimista. Toimitusjohtaja Markku Hautamäen tavoitteena oli jäädä keväällä 2022 ensimmäiseksi kokopäiväiseksi työntekijäksi, mutta korona sotki suunnitelmat. Globalisaatio on näyttänyt hyvät ja huonot puolensa

Kyösti Peltokoski näyttää miten Pässilän pyörällä hypätään. Kuva: Johannes Tervo

”Alun perin korona aiheutti pyöräilybuumin ja kasvatti myyntiä. Mutta sitten alkoivat toimitusvaikeudet osissa ja rungoissa. Viime keväänä runkojen saanti tyssäsi kokonaan. Kun Ukrainan sota alkoi, lentokonevalmistajat alkoivat hamstrata kiinalaista titaania. Se vaikutti heti meihin. Tänä keväänä olemme saattamassa firmaa uuteen vauhtiin”, Hautamäki kertoo.

Pässilä Bicyclesia on rakennettu alusta asti sopivalla kasvutahdilla ja ilman suuria taloudellisia riskejä. Nopankylä tulee olemaan jatkossakin yrityksen tukikohta.

”Netin ansiosta maaseudulta käsin voi tehdä melkein mitä tahansa. Eikä siihen vaadita valtavia resursseja. Minulla ja Kyöstillä on täällä omasta takaa tilat, jossa pystymme tekemään tätä. Meidän ei tarvitse vuokrata erikseen toimitiloja.”

Ennen vanhaan pieniä pyöräpajoja oli lähes joka pitäjässä. Nyt polkupyörien valmistus on kadonnut lähes kokonaan Suomesta.

Pässilä Bicycles jatkaa kotikylänsä käsityöperinteitä. Nopankylässä kehittyi 1800-luvun jälkipuoliskolla Suomen suurin hevosajokalujen kotiteollinen valmistus. Nyt reet ja kärryt ovat vaihtuneet titaanisiin kiitureihin.

”Aikoinaan Nopankylällä oli paljon seppiä. Erilaisia hevosajoneuvoja tehtiin joka toisessa torpassa. Ehkä seuraamme nyt heidän jalanjälkiään”, Markku Hautamäki toteaa.

Yrityksen syntytarina ja Pässilän luonto ovat tärkeä osa yrityskuvaa.  Kuva: Johannes Tervo

Pässilä Bicyclesissa eletään jännittäviä aikoja. Keväällä julkaistu uusi pyörämalli Runtu on parhaillaan ison maastopyörämedian testattavana.

”On aika kova juttu, kun oma pyörämerkki päätyy maailman suurimpiin fillarijulkaisuihin, joita ostimme lapsena Ilmajoen R-kioskilta”, Kyösti Peltokoski toteaa.

Vaikka Pässilän pyöräporukka on kovaa kyytiä keski-ikäistymässä, koko homman ydin on säilynyt samana.

”Tiedämme toistemme ajatusmaailman ja meillä on vahva luottamus toisiamme kohtaan. Vaikka tämä on kehittynyt bisnekseksi, perusidea on edelleen se, että ollaan sama kaveriporukka, joka tykästyi yhdessä lajiin.”