Ihana parjattu Wilma

Jokainen kouluikäisen vanhempi on tullut tutuiksi Wilman tai vastaavan koulun käyttöön hankitun viestintäjärjestelmän kanssa. Muutkaan tuskin ovat välttyneet kuulemasta Wilmasta, kun sen parjaaminen nousee säännöllisesti uutiseksikin.  

Omat kokemukset Wilmasta ovat toistaiseksi pelkästään positiivisia. Saan päivittäin kuulla, mitä koulussa on touhuttu ja pystyn tarkistamaan, mitä tulikaan läksyksi. En tiedä mitä muuta kautta luontevasti ja helposti tämä tieto kulkisi koulun ja kodin välillä. Wilma kulkee puhelimessa mukanani, joten voin nopeasti tarkistaa milloin uintipäivä tai ilmiöviikko olikaan. Voin ilmoittaa opettajalle esille nousseista huolista ajasta ja paikasta riippumatta.

Digitaaliseen viestintään tottuneen vanhemman silmiin kuopuksen käytössä oleva reissuvihko tuntuu jo aikansa eläneeltä systeemiltä.

Sen suurin hankaluus on siinä, että sen käyttö on täysin vanhemman muistin varassa. Päiväkoti- ja työpäivän päätteeksi pitäisi etsiä kuivauskaapista kuravaatteet kotiin pyykkiin ja kerätä viikon askartelutuotokset mukaan, joten reissari ei ole ihan päällimmäisenä mielessä. Silloin, kun sitä tarvitsisi tai siellä olisi tietoa kotiin päin, niin se on takuuvarmasti päiväkodissa.

Parasta Wilmassa on se, että kaikki lapsen koulunkäyntiin liittyvä viestinvaihto on yhdessä paikassa. Ja siellä on vain kouluun liittyvät asiat, ei mitään muuta. Kun jotain pitää tarkistaa aiemmista viesteistä, sen löytyminen Wilmasta on todennäköisempää kuin sähköpostin syövereistä. Viestinvälityksen onnistumisen eli viestin perille menon kannalta tämä on aika olennaista.