Hylätty Esko-karitsa löysi kodin – lampaasta ei saa sisäsiistiä, mutta omistajan vaippaoivallus pelasti tilanteen

Tilan koirat ovat tottuneet kaikenlaisiin eläimiin, joten kauan ne eivät katselleet Eskoakaan kieroon. Kuva: Anu Airasmaa

Viisi kuukautta vanha karitsa Esko Ilmari opettelee parhaillaan lampaiden tavoille ja on laitumella kollegojen kanssa pitämässä ruohoa kurissa.

Pieniä sopeutumisvaikeuksia laumaan on ollut, sillä Esko tuppaa lammasporukoissa luulemaan itsestään liikoja. Ihme se ei ole, jos on lapsuuden viettänyt ihmisten sylissä ja leikkinyt koirien kanssa.

”Siksi Esko ei pelkää koiria. Se menee tervehtimään reippaasti myös vieraita koiria, ja nämä ovat aluksi ihmeissään. Pian ne tajuavat, ettei tämä ole tavallinen lammas. Jopa paimenkoira saattaa ryhtyä leikkimään sen kanssa”, sanoo omistaja Anu Airasmaa Längelmäellä sijaitsevalta Järvensivun tilalta.

Esko jatkaa tuttipullokaritsana edeltäjänsä Arvo Jalmarin viitoittamaa tietä. Tämä on jo ehtinyt sopeutua 40-päiseen lammaskatraaseen niin, ettei sitä muista erota.

Esko sen sijaan tulee lammaslaumasta vielä vikkelästi omistajansa luo kertomaan, että mieluusti tulisin kyllä takaisin.

Esko on rodultaan Dorset Texel Cross. Arvo Jalmarin tavoin se jäi orvoiksi, sillä uuhi vieroksui sitä karvojen värin vuoksi. Eskon kohtaloksi koitui valkoinen väri, ja Arvon synti oli kaksi mustaa pistettä selässä.

Tällaista syrjintää kuulemma luontoäiti välillä järjestää, jos karitsoja syntyy enemmän kuin kaksi.

Eskon ensimmäinen omistaja löysi Airasmaan netin kautta ja kyseli pikkukaritsan hoito-ohjeita. Lopulta hän kysyi, voisiko Esko muuttaa tyystin Länkipohjaan.

Uudessa kodissaan Esko söi lampaanmaidonvastiketta tuttipullosta, nukkui ja kakkasi. Niin, lampaat tosiaan kakkivat ja paljon, mikä sisätiloissa on ongelma.

Omistaja on vakuuttunut, että lampaista ei saa sisäsiisteja. Papanaa tulee sitä mukaa, kun tulee.

Onneksi ongelmiin on myös ratkaisu, ja tässä tapauksessa ne olivat vaipat.

Maatalousyrittäjä Airasmaa kouluttaa koiria ja leipää tulee myös lähihoitajan ammatista. Viimeksi mainitun ansiosta Eskolle lankesi kunniatehtävä vanhusten viihdyttäjänä Särkänkodissa.

Siellä se istui sylissä siliteltävänä, ja joskus joku otti sen sänkyynkin. Oli siellä siellä omakin peti, jossa se kävi välillä ottamassa päikkärit.

Monella palvelutalon asukkaalla on omia kokemuksia lampaista. Innokkaimmat kyselivät, milloin Esko taas tulee. Oli niitäkin, jotka näkivät lampaan ensi kertaa läheltä. Tähän joukkoon kuuluivat myös hoitajat Keniasta ja Filippiineiltä.

Toiveet toteutuvat syksyllä, kun Esko vierailee Särkänkodin pihapäivässä.

Eikä Eskon tulevaisuus muutenkaan näytä hassummalta.

”Eskosta tulee jalostuspässi, ja jo seuraavat kevätkaritsat ovat sen jälkeläisiä.”

Jos se lysti loppuu muutaman kevään jälkeen, ainahan voi palata viihdyttäjän uralle.