HELLAN KULMALLA Lihamössöpolvi pelkää sattumia
”Missä munuaiset ovat?” Janet kysyy suunnistaessaan kohti lähikaupan lihahyllyä. Harpon ystäväni kintereillä selittäen, että olemme nyt Suomessa ja täällä tilanne on kenialaisittain kehno. Hyllyistä löytyy pakettikaupalla jauhelihaa, marinadissa purjehtivia kanasuikaleita, makkaroita – ja lisää jauhelihaa.
Janetin hämmästelystä ei tule loppua. Keniassa munuaiset ovat lihaa kalliimpia ja lihatkin myydään luussa kiinni.
Kulttuurieron syynä on suomalainen jauhelihakasvatus. Jauheliha on suomalaisen ruokakulttuurin kruununjalokivi, tasalaatuinen kuin suomalainen itse.
Jauhelihasta voi tehdä lihapullia, pihvejä ja roiskeläppiä. Jauhelihalapsuus hioo elämästä ylimääräiset sattumat ja vie ajatukset kauaksi verestä, elintoiminnoista ja muista elämään ja kuolemaan liittyvistä inhottavuuksista. Tilalla on viaton ja ihana köttbulle, pyöreä kuin äidin tissi.
On kuulemma ollut aika, jolloin Suomessa vielä syötiin munuaisia. Tuolloin luita sai kaupasta ja sianpää oli säätyläisten jouluherkku.
Nykyään sianpäät kuljetetaan Suomesta Venäjälle, jossa ne edelleen kelpaavat osaksi paikallista ruokakulttuuria. Esimerkiksi HK Scan on vienyt maahan rekkalasteittain suomalaisia sianpäitä, jotka venäläinen kuluttaja syö kursailematta. Täällä grillissä tirisevää sianpäätä pahempi lienee vain pakollinen kasvisruokapäivä.
Joskus jauhelihamössöpolvikin haluaa laajentaa tajuntaansa. Juhannuksena ostimme kokeeksi pussillisen kanan sydämiä. Grillitikkuun pistettyjen pienten sydänten grillaamisessa oli melodramaattinen sävy.
Marinointi pelasti hieman tilannetta, mutta edelleen kyseessä oli selvästi eläimen osa. Otin sydämen sormi- eni väliin ja koetin ajatella tasalaatuisia ja pehmeitä ajatuksia. Kun vain tämänkin joku olisi minulle valmiiksi jauhanut.
Tuulikki Viilo
Tuulikki.viilo@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
