Susanna Silvander-Rosti: Sulon ja Elsin mummo karkuteillä. 32. sivua. Otava. Kuva: Otava
Kirja-arvio: Lyhytkasvuinen lääkäri ja änkyttävä ammattifutari auttavat lapsia löytämään mummon ja ymmärtämään erilaisuutta
Hauskan kirjasarjan kaksoset Sulo ja Elsi tutustuvat tällä kertaa erilaisiin ihmisiin.
Sulon ja Elsin mummo karkuteillä on Susanna Silvander-Rostin toinen lastenkirja. Kuva: Linda Achrén / Otava29.5.202323:00
Erilaisuudesta voi kirjoittaa lapsille ilman opettavaa ja alleviivaavaa tyyliä. Sen todistaa toukokuussa ilmestynyt lastenkirja Sulon ja Elsin mummo karkuteillä, jonka on kirjoittanut Kaksi äitiä -somekanavista tuttu Susanna Silvander-Rosti.
Hänen kaksi vuotta sitten ilmestynyt esikoisteos Sulon ja Elsin uudet naapurit kertoi erilaisista perhemuodoista. Sarjan toinen osa kuljettaa kaksosia naapurustoa kauemmas Kevätmäen keskeisille paikoille, kun heidän vilkasliikkeinen mummonsa ottaa piiloleikissä turbovaihteen päälle.
Sulo ja Elsi pyytävät apua mummon löytämiseen muun muassa viittomakieliseltä taitelijalta, kirkkohäitä juhlivalta miesparilta, änkyttävältä ammattilaisjalkapalloilijalta ja tummaihoiselta naispresidentiltä.
Ihmisten ominaisuuksia ei sen kummemmin korosteta, vaan heidät esitellään aktiivisina ja ystävällisinä kansalaisina, jotka auttavat lapsia pulmien ratkomisessa.
Ihmisten ominaisuuksia ei sen kummemmin korosteta, vaan heidät esitellään aktiivisina ja ystävällisinä kansalaisina, jotka auttavat lapsia pulmien ratkomisessa.
Omat kolmevuotiaat kaksoseni, jotka toimivat koeyleisönä, kiirehtivät aluksi sivujen kääntämisessä, sillä he halusivat heti tietää, mihin mummo on mennyt. Myöhemmillä lukukerroilla he jaksoivat hyvin kuunnella mitä matkan varrella tapahtuu ja bongailla niin arjesta tuttuja kuin ihan uusia juttuja.
Uusia sanoja, kuten sormus, hattara ja berliininmunkki, pystyi kertaamaan avaus- ja päätösaukeaman kuvakollaasista.
Nadja Sarellin kuvitus on ihanan eloisa ja värikäs. Sivut eivät ole kuitenkaan liian räikeitä ja täyteen ahdettuja. Tekstiäkin on juuri sopivasti yhtä sivua kohti.
Otto-opettajan nimi vaihtui kesken sadun Olliksi, mikä lienee vahinko. Muuta moitittavaa kirjasta on vaikea keksiä.
Vaikka kustantajia joskus arvostellaan somevaikuttajien kirjojen julkaisemisesta, mielestäni tällaisen lastenkirjan kirjoittaminen on vaikuttamista parhaimmillaan.
Kun lapselle ihmisten moninaisuus tulee tutuksi hauskan sadun siivittämänä, erilaisuudesta tulee tavallista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
