Viljelyn ja varjelun merkitys on hukassa Suomessa – taikausko pelaa salametsästäjien pussiin
Tapasin Etelä-Afrikassa kaksikuukautisen vauvasarvikuonon, joka saa elää aikuiseksi – jos on onnekas.
Sarvikuonoja ei metsästetä lihan takia, nälän voittamiseksi, vaan ainoastaan sarven vuoksi. Kuva: Salla AutereTiedätkö mikä on Afrikan vaarallisin laji?
Se on vastuussa monen eläimen sukupuutosta, viljelysmaiden katoamisesta ja monien tautien levittämisestä. Samalla lajilla on käsissään myös muutoksen avaimet.
Se on ihminen.
Kirjoitan tätä tekstiä Etelä-Afrikassa, jossa olen ollut tutustumassa maahan ja sen historiaan, mutta myös nauttimassa safarista sekä Afrikan luonnosta ja eläimistä.
Tapasin kaksikuukautisen vauvasarvikuonon, joka saa elää aikuiseksi – jos on onnekas.
Tuon lempeän ruohonsyöjän pahin vihollinen on salametsästäjä.
Sarvikuonon sarven arvo pimeillä idän markkinoilla on noin puoli miljoonaa euroa, kun sitä myydään voimakkaana potenssilääkkeenä. Ostajat eivät ymmärrä, että saman vaikutuksen he saisivat syömällä omia kynsiään.
Leveähuulisarvikuonokanta on saatu elvytettyä sukupuuton partaalta, mutta silti tänäkin vuonna yksistään Etelä-Afrikan puolella on rekisteröity jo lähes 300 tappoa. Eikä sitä siis metsästetä lihan takia, nälän voittamiseksi, vaan ainoastaan sarven takia.
Osissa luonnonsuojelualueita on pyritty estämään salametsästystä leikkaamalla sarvikuonoilta sarvet jo valmiiksi pois tai värjäämällä ne niin, että arvo tippuu. Tai pahimmillaan sarvi on jopa myrkytetty, jotta sarvijauheen nauttiminen olisi vaarallista.
Tämän myötä eläinsuojelujärjestöjen ohella myös ihmisoikeuslaitokset ovat kimpaantuneet, sillä pahaa aavistamaton jauheen ostaja on saattanut sairastua.
Sarvien leikkaaminen taas on aiheuttanut sen, että sarvikuonon lajityypillinen käytös estyy, eikä eläin pysty esimerkiksi puolustamaan itseään.
Sarvikuonon sarven arvo pimeillä idän markkinoilla on noin puoli miljoonaa euroa, kun sitä myydään voimakkaana potenssilääkkeenä. Ostajat eivät ymmärrä, että saman vaikutuksen he saisivat syömällä omia kynsiään.
Sanotaan, että Suomessa luonto on hyvin lähellä ihmistä, että me suomalaiset elämme luonnosta. Täällä kuitenkin näkee sen, kuinka ihminen on myös kadottanut viljellä ja varjella -ohjeen merkityksen.
Vaikka Suomessakin poronsarvia jauhetaan samaan käyttötarkoitukseen, niin meillä se ei onneksi ole eläimen ainoa syy kuolla, vaan pääsyy on lihantuotannossa.
Maailma on kuitenkin sen verran pieni paikka, että se mitä tapahtuu toisella puolella maailmaa, on myös meidän vastuullamme. Se, että me rikkaat länsimaiset ja taikuuteen uskovat aasialaiset ostamme kolmansissa maissa tuotettuja hullutuksia, mahdollistaa sen, että salametsästys ei lopu.
Saako tuo tapaamani sarvikuonovauva siis kasvattaa sarvensa täyteen mittaan vai kasvatetaanko sen hengen kustannuksella kaakkoisaasialaisen lompakkoa tai jonkun ostavan asiakkaan lapsellisia toiveita?
Aika näyttää.
Kirjoittaja on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
