Mestarihiihtäjä Siiri Rantanen täyttää 95 vuotta, sukset odottavat Vesijärven jäätymistä: "Sataisi sen verran lunta, että pääsisin hiihtämään"

Siiri Rantanen muistelee, kuinka huippuhiihtäjät harjoittelivat vielä 1950-luvulla korkeintaan kuun valaistessa latua. "Töitä piti tehdä aamusta iltaan, hiihtämään pääsi sitten illalla, pimeässä." Kuva: Jari Porttila

Cortinan olympialaisten kultamitali on keskeisellä paikalla Siiri Rantasen palkintokaapissa. Kuva: Jari Porttila

"Tuosta pirtistä se kaikki alkoi. Eihän meillä ollut kuin tupa ja yksi makuuhuone, mutta hyvin se meille riitti. Kun ovesta astui talvella ulos, niin pirtin pielessä olivat sedän veistämät sukset. Siitä pääsi heti hiihtämään."

Siiri "Äitee" Rantasen katse on nykyisen olohuoneen seinällä olevassa taulussa. Siihen on maalattu hänen perheensä kotitalo Tohmajärvellä 1940-luvun alussa. Siiri syntyi torppaan 14.12.1924. Siitä tulee lauantaina 95 vuotta.

"Niin, onhan siitä aikaa. Kun saisi vielä viettää 100-vuotisjuhlia, niin sehän vasta olisi hienoa", Siiri tuumii Lahden hiihtostadionilla.

Siiri Rantanen on vanhin elossa oleva suomalainen olympiavoittaja. Hän nosti Suomen naisten viestijoukkueen, jossa hiihtivät Sirkka Polkunen ja Mirja Hietamies hienolla ankkuriosuuden hiihdollaan Cortinan olympialaisten olympiavoittajiksi. Elettiin vuotta 1956.

"Meille naureskeltiin ennen viestiä, päävalmentajakin sanoi, että ettehän te Neuvostoliitolle pärjää", Rantanen muistelee."

"Kun tulin maaliin, päävalmentaja Veli Saarinen kävi nopeasti onnittelemassa ja luikki sitten matkoihinsa."

Suomessa kultamitali ei aiheuttanut suurta ryntäystä Lahden torille.

"Muistan, kun tulin kotiin Cortinasta kultamitalin kanssa, Lahden asemalla oli vastassa vain mieheni Kalle. Hänellä oli kahvit mukana termoskannussa, mutta sanoin, että eiköhän juoda ne kotona pöydän ääressä."

Siiri Rantanen on tottunut siihen, että kun hän hiihti, nimi jäi aina historiaan. Rantanen oli mukana jo Oslon talviolympialaisissa 1952, silloin suomalaiset ottivat Lydia Widemanin, Mirja Hietamiehen ja Siiri Rantasen toimesta kolmoisvoiton 10 kilometrin kisassa. Se oli historian ensimmäinen naisten hiihtolaji olympialaisissa.

"Ei silloin harjoiteltu kuin nimeksi. Ei minullakaan ollut mitään harjoitusohjelmaa, kunhan hiihtelin", Rantanen muistelee.

"Töitä piti tehdä aamusta iltaan, hiihtämään pääsi sitten illalla, pimeässä. Ei silloin ollut valaistuja latuja, me harjoittelimme kuun kajossa."

Palataan vielä niihin ensimmäisiin suksiin. Ne Siirille veisti eno, taitava kun oli käsistään.

"Isä vei enolle sopivan koivuhalon ja siitä ne sukset syntyivät. Niiden kanssa piti olla varovainen, ettei katkonut niitä umpihangessa."

Ensimmäisen kerran Siiri osallistui hiihtokisoihin Wärtsilässä, 1940-luvun lopulla.

"Hiihdin kotoa sinne kisapaikalle ja joku mies tuli kysymään, että tuletkos tyttö hiihtämään", Siiri muistelee.

"Sanoin, että mikäs siinä, mutta en tiedä yhtään mihin pitäisi hiihtää. Mies antoi ohjeen, että seuraat vaan latua, se tuo kyllä maaliin saakka."

Siiri voitti tuon kisan yli kahdella minuutilla. Vaikka alla olivat äidiltä saadut lainasukset ja käsissä itse tehdyt sauvat.

Olympialadulla Rantanen esiintyi kolmannen ja viimeisen kerran 1960 kisoissa Squaw Valleyssä. Niistä kisoista hän palasi kotiin viestin pronssimitalin kanssa.

Myös MM-kisoissa hän edusti Suomea kolme kertaa, ja aina kotiin tuliaisina oli mitali, yhteensä hän voitti viisi MM-mitalia.

Siiri Rantasen palkintokaapista löytyy myös 11 Suomen mestaruutta. Viimeisen kerran hän oli SM-ladulla 1969, silloin 44-vuotiaana hän sijoittui 5 kilometrin kisassa seitsemänneksi.

Rantanen on todellinen teräsrouva, sillä hän on hiihtänyt 75 kilometriä pitkän Finlandia-hiihdon vielä 1996, 71-vuotiaana.

"Hiihdin koko ikäni Järvisen suksilla. He tukivat minua koko urani ajan. Sain Järvisen tehtaalta suksia paitsi omaan käyttöön, myös kilpasiskoille."

Tarina kertoo, että Squaw Valleyn olympialaisissa Ewa Högiltä katkesi suksi harjoituksissa. Kyse oli vakavasta asiasta, sillä ne olivat Högin ainoat sukset. Siiri riensi kuitenkin apuun.

"Lähdin Ewan kanssa päävalmentajan luokse vaatimaan Ewalle uusia suksia. Hän sanoi, ettei heillä mitään suksia ole naisille. Tiesin kuitenkin, että Järvinen oli laittanut mukaan monta varaparia ja löysin ne sieltä huollon takahuoneesta. Ewa sai suksensa", Rantanen nauraa.

Rantanen tunnettiin jo aktiiviaikoinaan naisten puolestapuhujana, pitkälti hänen ansiosta naishiihtoa ryhdyttiin arvostamaan ja sen asema vankistui huippu-urheilun perheessä.

Nykyäänkin Siiri Rantanen pitää huolta kunnostaan. Hän suuntaa joka aamu sauvakävelylenkille tuttuihin Vesijärven maisemiin.

"Kun tulee talvi ja järvi jäätyy, niin toivottavasti sataisi sen verran lunta, että pääsisin hiihtämään", Siiri huokaa.

Järviset odottavat häntä kellarikopissa.

Siiri Rantanen syntyi 14.12.1924 Tohmajärvellä ja juhlii lauantaina 95-vuotispäiviään perhepiirissä Lahdessa.