Kun Sauli Saaren käsi ei enää kuntoutunut riittävästi, oli pakko pitää taukoa ja lopulta miettiä uutta työnkuvaa. Kuva: Suvi Elo
Eläkeuudistuksen oli tarkoitus pidentää työuria, mutta yksi ryhmä ei tahdo jaksaa loppuun saakka
Työkyvyttömyyseläkkeelle lähtijöiden määrä laskee tasaisesti, mutta poikkeuksena ovat yli 60-vuotiaat miehet.
Yli 60-vuotiaat miehet päätyvät yhä kovempaan tahtiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Useat heistä työskentelevät fyysisissä ammateissa, kuten rakennus- tai kuljetusalalla. Kuva: Suvi EloLaitilasta kotoisin olevan Sauli Saari huomasi joskus 40 ikävuoden jälkeen, että liikeradat oikeassa olkapäässä kapenivat ja kipu lisääntyi.
Mies oli alle kaksikymppisenä käynyt Uudessakaupungissa laitosasentajan linjan ammattikoulussa ja päätynyt muutaman vuoden työsuhteiden jälkeen perustamaan isänsä kanssa yrityksen 1987.
He keskittyivät tekemään pelti- ja ilmastointitöitä rakennuksille ja onnistuivat sinnittelemään läpi 1990-luvun laman. Sen jälkeen vuonna 1995 Saari perusti toisenkin yrityksen samalle alalle ja laajensi sen toimintaa sähkötöihin.
Laivanrakennus maakunnassa oli voimissaan ja poiki urakoita, joista Saari harvoin kieltäytyi.
Työpäivät venyivät, ja yrittäjä oli kaikessa mukana. Asennustöissä kädet olivat usein kohti kattoa. Keho antoi varoitusmerkkejä, mutta vauhti pysyi kovana.
”Rakensin itselleni prässin. Näin jälkeenpäin voi miettiä, että olisiko kannattanut, jos se vaati niin paljon uhrautumista.”
Työelämä on kehittynyt monessa mielessä parempaan suuntaan viime vuosina. Niinpä useimmissa ikäryhmissä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrä laskee tasaisesti. Yli 60-vuotiaat miehet ovat poikkeus.
”Eläkeikä on noussut, ja kolmasosa on fyysisesti raskaassa ammatissa. Iän karttuessa pitäisi hyvissä ajoin miettiä, riittävätkö voimat eläkkeelle saakka vai pitäisikö työnkuvaa muuttaa”, sanoo työeläkeyhtiö Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki.
Elo on Suomen kolmanneksi suurin työeläkevakuuttaja, ja asiakaskunnassa on laaja otos eri ammattiryhmiä – myös yrittäjiä on runsaasti.
Yhtiön viime vuoden tilastot kertovat karua kieltä: yli 60-vuotiaista asiakkaista joutui työkyvyttömyyseläkkeelle 160 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Kasvua oli 13 prosenttia, ja eläköityneistä suurin osa oli miehiä.
Hakemukset lisääntyivät tässä ikäryhmässä vuoden aikana 24 prosenttia.
Lain edessä 60 ikävuotta on merkittävä rajapyykki. Sitä ennen työkykyä arvioidaan laajasti mutta sen jälkeen vain alalla, jossa ihminen toimii.
Jos esimerkiksi alle 60-vuotias kirvesmies ei suoriudu enää tehtävistä rakennuksella, hänen voidaan kuitenkin katsoa selviävän jossain muussa ammatissa.
Tämä näkyy myös selvästi. Kun tarkastellaan Elon tilastoista kaikkia ikäluokkia, työkyvyttömyyseläkkeelle hakeneista hylättiin viime vuonna tuki- ja liikuntaelinten vammojen takia 36 prosenttia ja psyykkisistä syistä 47 prosenttia hakijoista.
Sen sijaan yli 60-vuotiaiden hylkäysprosentti oli enää reilut 10. Muilla eläkeyhtiöillä luvut ovat samansuuntaisia.
Sauli Saari sinnitteli asentajan töissä kivuista huolimatta. Vähitellen oikean käden liikerata alkoi pienentyä. Lopulta kova kipu saattoi iskeä arvaamatta ja yllättäen, kun kättä nosti.
Vamma haittasi töitä, mutta vaaransi myös työturvallisuuden. Käsi saattoi pettää milloin vain.
”Kaksi vuotta yritin tehdä töitä jännevamman kanssa. Lopullinen loppu tuli sitten muutamassa kuukaudessa, kun käsi ei saanut lepoa.”
Saari ei ehtinyt odottaa julkisella puolella leikkausjonossa, vaan meni operoimaan oikean käden yksityiselle klinikalle. Se alkoikin kuntoutua melko nopeasti.
Taas mentiin hetki täysillä töissä normaalilla 55–60 tunnin viikkovauhdilla, mutta sitten alkoi vasen olkapää oireilla. Lopulta sekin oli pakko leikata, tälläkin kertaa yksityisellä puolella.
”Vuoden verran odotin vasemman käden paranemista, mutta se ei enää noussut 90:tä astetta korkeammalle. Oli keksittävä jotain muuta.”
Saari oli 47-vuotias ensimmäisen leikkauksen aikoihin, ja vasen puoli hoidettiin viitisen vuotta myöhemmin. Tuohon ikään mennessä hän arvelee tunteja kertyneen rakennuksilla enemmän kuin useimmat ehtivät tehdä ennen 65 vuoden eläkeikää konttorilla.
Saari sanoo, että henkisellä puolella hänellä ei koskaan ole ollut ongelmia. Mielialaan fyysisen puolen pettäminen heijastuu kuitenkin aina.
”Pahin tilanne on, kun tahtoa olisi töihin, mutta kroppa ei vain pysty.”
Vuonna 2017 tehty työeläkeuudistus on lisännyt hakemuksia.
Työeläkeyhtiöistä myös Ilmarisessa ja Varmassa on pantu merkille, että yli 60-vuotiaita miehiä poistuu kiihtyvällä tahdilla työkyvyttömyyseläkkeelle. Viime vuonna nähtiin nousupiikki.
Ylilääkäri Maija Haanpää Ilmarisesta näkee kolme tärkeää syytä kehitykseen.
Niistä ehkä suurimman piikin aiheutti tiedossa olleet indeksikorotukset eläkkeisiin viime vuoden puolella. Se sai hakemaan työkyvyttömyyseläkkeelle niitäkin, jotka olivat sinnitelleet töissä vammoista huolimatta.
Toinen on korona-aika, joka venytti hoitojonoja.
Oma vaikutuksensa on myös vuonna 2017 tehdyllä eläkeuudistuksella. Se lykkää eläkkeen monen vinkkelistä liian kauas ja toisaalta lisää työkyvyttömyyseläkkeelle hakijoiden määrää.
”Hakijajoukko kasvaa yksinkertaisesti sen vuoksi, että hakijoita on aiempaa enemmän”, Haanpää sanoo.
Varman eläkejohtaja Jyrki Rasi yhtyy Haanpään näkemykseen eläkeiän noston vaikutuksesta. Yhtiön asiakaskunta on monia muita eläkevakuuttajia miesvaltaisempaa, ja fyysisesti kuluttavat ammatit rakennus-, korjaus-, asennus- ja valmistustöissä sekä kuljettaja- ja koneenkäyttäjäpuolella vaativat veronsa.
Varmalta hakee työkyvyttömyyseläkkeelle tästä syystä runsaasti 60-vuotiaita asiakkaita, nimenomaan tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Alle 55-vuotiaiden hakemuksissa painottuvat taas mielenterveysongelmat.
Viime vuonna eläköituneelle tuli reilu indeksikorotus, mikä sai monen hakeutumaan työelämästä pois. Kuva: Suvi EloSauli Saari ei tahtonut vaihtaa alaa eikä edes harkinnut hakeutumista työkyvyttömyyseläkkeelle. Mies oli työskennellyt koko ikänsä ja koki saavansa siitä yhä sisältöä elämään.
”Minulle on kertynyt vuosikymmenten kuluessa ammattitaitoa, jota tahdon jakaa muille. Lämmittää mieltä, kun tietää, miten asioita tehdään oikeasti eikä vain paperilla.”
Saari otti työeläkeyhtiöönsä yhteyttä. Yhdessä nähtiin, että hänen ammatillinen tulevaisuutensa oli lisäkoulutuksen jälkeen projektien johtamisessa ja valvomisessa, mistä oli jo kertynyt kokemusta omassa yrityksessä.
Saari ja eläkevakuutusyhtiö päätyivät koulutuspakettiin, joka antoi työmaajohdon ylemmän ammattitutkinnon sekä rakennuspuolen työteknikkokoulutuksen.
”Tavallisesti ehto koulutustuelle on, että yritystoiminta pitää lopettaa kokonaan. Sitä ei kuitenkaan vaadittu, ja olen siitä kiitollinen.”
Niinpä Saari saattoi opiskelujen ajan olla yrittäjän statuksella töissä rakennusliikkeessä. Arkipäivät kuluivat rakennuksilla, ja monet illat sekä viikonloput opintojen parissa.
60-vuotiaalle myönnetään työkyvyttömyyseläke paljon helpommin kuin 59-vuotiaalle, ja syynä on lain eräs pykälä
Tutkinnot sisälsivät lähiopintoja Turussa ja Helsingissä, mutta muuten opiskelu sujui koronan vuoksi pääosin etänä.
”Oppiminen vanhempana on hitaampaa mutta toisaalta onnistuminen arvokkaampaa kuin nuorella iällä. Tavallaan sitä myös tuntee itsensä ikäänsä nuoremmaksi”, sanoo nyt 56-vuotias Saari.
Loppujen lopuksi koko 18 kuukauden kouluttautumisjakso hoitui häneltä kaksi kuukautta etuajassa.
Ylilääkäri Haanpää Ilmariselta muistuttaa, että ikä ei automaattisesti rajoita fyysisesti. Jotkut pääsevät hyvissä voimissa eläkkeelle saakka ilman suuria ongelmia. Silti hän kannustaa firmoja kehittämään erilaisia urapolkuja ikääntyville.
Näin kokeneiden työntekijöiden kapasiteetti saadaan käyttöön, vaikka jostain syystä he eivät voisi enää toimia samassa tehtävissä kuin nuorempana.
”Vanhoissa asuu viisaus ja kokemus, joten he ovat usein loistavia perehdyttäjiä. Ja jos ottaa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen, toimenkuva voidaan helpommin tuunata sopivaksi”, pohtii Haanpää.
Hän lisää, että valitettavasti yksityisellä puolella työelämä ei ole kovin vastaanottavainen tähän – kunnallisella puolella asiat ovat paremmin
Lisääntyvä joukko yli 60-vuotiaita miehiä ei tahdo pystyä viemään työuriaan maaliin saakka.
Rakennuksille palannutta Saarta työllistää tällä hetkellä eniten vakavarainen rakennusalan toimija, jolle hän toimii projektivastaavana.
Hänen puheessaan toistuvat ”me” ja ”meidän firmassamme”, vaikka mies laskuttaakin yrittäjänä. Jokaiselle työtunnille kuitenkin juoksee palkka, kun taas aiemmalla uralla urakat hoidettiin loppuun asti kelloa katsomatta.
Saari on pystynyt siirtämään toimeksiantajalleen ja heidän palkollisilleen kokemustaan rakennusalalta.
”Olen huomannut, että monien nuorten tekijöiden on helpompi puhua minulle kuin pomoilleen, jos jokin vamma haittaa.”
Hän kertoo tapauksesta, kun nuorehko laatoittaja klinkkasi kipeän polvensa kanssa. Saari kertoi tälle työterveyshuollosta ja puhui omistajalle asiasta. Nuori sai asiallista hoitoa, kunnon toipumisloman ja palasi lopulta parantuneena töihin.
Muussa tapauksessa vamma olisi voinut kroonistua ja alentaa työkykyä lopullisesti – ja aiheuttaa jopa ennenaikaisen työkyvyttömyyden.
Sauli Saari siirtää nuoremmille tekijöille kokemustaan työuraltaan, vaikka ei enää pysty fyysisimpiin töihin. Kuva: Suvi EloSaari pyrkii järjestämään kollegoille yhteishenkeä kohottavia teemapäiviä. Ne liittyvät aina jollain tavalla luontoon, kuten kalastuskilpailut tai erämiestaidot. Lopuksi aina syödään ja saunotaan.
Hän on sitä mieltä, että ei aiemmalla urallaan pystynyt suojautumaan työn aiheuttamista vammoista kahdesta syystä. Ensinnäkin häneltä puuttui esihenkilö ja toiseksi hän ei malttanut olla takomatta kipeänä silloin, kun rauta oli kuumaa.
”Ajattelin, että 50-vuotiaaksi mennessä oli saatava omaisuus kokoon. Kyllähän ihminen pärjää todellisuudessa vähemmälläkin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
