"Teki elämässä mitä tahansa, siinä pitää olla intohimoa" – metsänomistajien puolestapuhuja Juha Hakkarainen siirtyi metsätalousbisnekseen

"Eivät metsät itse asiassa tarvitse ihmisen hoitoa, kyllä luonto pärjää itsekseenkin – silloin kehitys vain menee eri tavalla, kuin mitä ihminen taloudellisesti ja sosiaalisesti tavoittelee", toteaa Juha Hakkarainen. Finsilvan suojelluista metsäpalstoista yksi sijaitsee aivan Karkkilan taajaman tuntumassa. Sen historia on entisen Högforsin ruukin metsissä. Kuva: Kari Salonen

Suomalaisen metsä- ja ilmastokeskustelun poltteessa yksityisiltä metsänomistajilta ei juuri kysytä, miten he metsänsä merkityksen näkevät.

"Asiat ovat muuttuneet tosi voimalla. Se, mikä alkoi parin kolmen viime vuoden aikana häiritä, oli mustavalkoisuus ja kova vastakkainasettelu", pohtii Juha Hakkarainen.

MT pyysi miestä arvioimaan metsäsektorin muutosta sen reilun vuosikymmenen aikana, jonka hän toimi MTK:n metsäjohtajana. Yli puolet ajasta hän katseli kehitystä myös EU:n metsätalouden yhteistyöryhmän puheenjohtajana.

"Asiat ovat tärkeitä ja ne pitää ottaa huomioon, totta kai. Mutta jos niitä katsotaan vain yhdestä näkökulmasta, ratkaisut näyttävät yksinkertaisilta. Haaste tulee, kun pistetään erilaisia tavoitteita yhteen:"

Esimerkistä käy PEFC-sertifikaatin kotimainen päivitys. Osa valmisteluun kutsutuista toimijoista jätti työn kesken.

Metsäsertifiointi on kuitenkin markkinoille kehitetty mekanismi. "Se osoittaa, että metsänhoito on kestävää kaikista näkökulmista. Se ei ole metsiensuojelun väline, sillä siihen on omat välineensä."

Juuri tästä syystä kaikkien huulilla olevassa kestävyydessä on neljä osaa: ympäristön lisäksi huomioon tulee ottaa myös sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset vaikutukset.

2010-luvulla todella tapahtui. Tehtiin isoja kotimaisia lakiuudistuksia ja MTK:n ja metsänhoitoyhdistysten sidokset muuttuivat. Markkinalähtöisyys ja metsänomistajan valinnanvapaus lisääntyivät.

Käännös nähtiin myös globaaleilla markkinoilla. Investointeja alettiin taas tehdä myös Suomeen.

Sinänsä MTK on hänen mukaansa onnistunut arvioimaan sektorin merkittävät muutokset hyvin ja ajallaan. EU:n vahvistunut rooli metsäpolitiikassa on tosiasia, johon olisi kuitenkin tullut herätä aiemmin.

"Edunvalvonnassa on tietysti ikuisuuskysymys, miten onnistutaan viestimään oman toimialan merkitys ja se, mitä oikeasti tehdään. Mutta sitä olen pohtinut, että yhteistyöhön ja viestintään olisi pitänyt panostaa vielä enemmän", myöntää Hakkarainen.

Asiaa havainnollistuu, kun katsoo, montako ihmistä komissiossa valmistelee metsäasioita ja montako asiantuntijaa Suomella, muilla EU-mailla ja eurooppalaisella metsänomistajajärjestöllä CEPF:llä on. Ero on edelleen valtava.

"Se, mikä alkoi parin kolmen viime vuoden aikana häiritä, oli mustavalkoisuus ja kova vastakkainasettelu", kuvaa Juha Hakkarainen edunvalvonnan kehitystä. Kuva: Kari Salonen

Juha Hakkarainen on toistaiseksi pisimpään MTK:n metsäjohtajana jaksanut. "Arvostan entistä työnantajaa. Jäsenkunnasta oli vankka tuki. Kaikkineen jäi positiivinen fiilis."

Myös yhteistyö metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirolan ja keskusjärjestön puheenjohtajan Juha Marttilan kanssa saa arvioinnin "loistava".

"Jos työ edunvalvonnassa sotisi omia arvoja vastaan, sitä olisi täysin mahdotonta jatkaa. Näin on ihan kaikessa työssä."

Sen Hakkarainen myöntää, että arki-illat kuluivat normaalisti puhelimessa kymmeneen.

"Jos sen tehtävän halusi ottaa tosisaan, ei voinut olla niin, että 'mä en nyt vastaa'."

Kasvoja valaisee virnistys: "On tietysti luonnekysymys, että sunnuntai on minulle edelleenkin työpäivä. Mutta nyt kalenteria hallitsen minä itse eivätkä poliittiset prosessit."

Työelämän vanha totuus on, että ihmisen on tervettä vaihtaa tehtävää säännöllisin väliajoin. Se on organisaationkin etu.

"En siis ollut tympiintynyt entiseen työhön, vaan aloin vain miettiä, pitäisikö katsoa maailmaa vielä vähän toisin."

Vaikka asiat eivät siis lakanneet kiinnostamasta ja työyhteisössä viihtyi ja sitä arvosti, kuvaan hiipi rutinoituminen.

Tarjous Finsilvan toimitusjohtajaksi tuli sopivasti. Siinä yhdistyvät samat kestävyyden ja kannattavuuden asiat, joita Hakkarainen piti MTK:ssa koko ajan esillä – yleisen tason sijaan nyt mennään käytäntöön.

Edunvalvonta vaati jatkuvaa näkyvyyttä ja poliittinen vastuu oli iso. Tilalle tuli taloudellinen vastuu.

Jos joku on Juha Hakkaraisen poistumista parrasvaloista kummeksunut, sitä ei ole tohdittu kysyä ääneen.

"Totta kai on subjektiivista, onko politiikka tärkeämpää kuin markkinat. Itse en osaa asettaa kysymystä niin. Mutta teki elämässä mitä tahansa, siinä pitää olla intohimoa."

Juha Hakkarainen vieraili viime viikolla aukoilla, jotka on kylvetty ennen sotia männylle. Vuosituhannen vaihteessa ne on suojeltu metsätyyppiensä hyvinä edustajina. "Luonto korjaa ajan kanssa itseään." Kuva: Kari Salonen

Finsilvan tavoitteena olla suunnannäyttäjä kestävässä metsätaloudessa. Samaan aikaan metsätalouden vastuullisuutta mitataan monella tavoin. On monimuotoisuus- ja ilmastotoimia.

"Olen ensitöikseni miettinyt, miten rajoitteet muutetaankin kannattavaksi liiketoiminnaksi. Jos meidän kokoinen metsänomistaja ei siihen Suomessa kykene, sitten siihen ei kykene kukaan", elokuussa toimitusjohtajana aloittanut Hakkarainen toteaa.

Suomen neljänneksi suurimman metsänomistajan omistavat Dasoksen metsärahasto, Ilmarisen Metsärahasto II, Metsäliitto osuuskunta ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry.

Reilun 130 000 hehtaarin alalta löytyy yksityisesti suojeltua lohkoja. Yhtiö on Hakkaraisen mukaan aktiivisesti mukana niin Metso- kuin Helmi-ohjelmissa.

Vastuullisuutta on Finsilvassa sijoittaa kestävään puuntuotantoon ja suhtautua ympäröivään yhteiskuntaan avoimesti ja yhteistyöhakuisesti.

Ympäristön lisäksi vastuullisuus kattaa myös sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat. "Meillä on historian takia alueita, jotka on hoidettava tietyllä tavalla", Hakkarainen kuvaa.

Entisen Metsä-Serlan ja Serlachiuksen yhtiöiden omistukset Mänttä-Vilppulan alueella olivat pohjana, kun Finsilva perustettiin vuosina 2004–2005.

Serlachiuksen vanhimmat alueet ovat olleet metsänhoitosuunnitelmien piirissä jo 1800-luvulla.

"Kun muistetaan metsäteollisuuden historiaa, esimerkiksi 1930-luvulla käsitys metsätaloudesta oli hyvin erilainen. Silloin hakattiin todella suuriakin alueita aukoiksi."

Hakkarainen vieraili juuri viime viikolla aukoilla, jotka on kylvetty ennen sotia männylle. Vuosituhannen vaihteessa ne on suojeltu metsätyyppiensä hyvinä edustajina.

Luonto korjaa ajan kanssa itseään.

Vesi ja metsä ovat olleet osa Juha Hakkaraisen sielunmaisemaa niin kauan kuin hän muistaa. Nykyisin tärkeä paikka on mökki Saimaan saaressa: "Kun hyppää veneeseen rannasta, ikävät asiat jäävät yleensä taakse." Kuva: Kari Salonen

Sosiaalista ulottuvuutta edustaa se, että Finsilvan kaikki metsät ovat helposti ihmisten saavutettavissa virkistyskäyttöön. Puomien asettamiseen suhtaudutaan kriittisesti, maita on vuokrattu paikallisille metsästysseuroille ja tehdään yhteistyötä kuntien ja järjestöjen kanssa.

"Mutta kun tämä on yritys, toiminnan pitää ehdottomasti olla taloudellisesti kannattavaa", Hakkarainen sanoo.

Avohakkuut kuuluvat siten myös välineistöön, yhtenä osana monipuolista kokonaisuutta.

Finsilva myy myös kaavoitettuja rantakohteita tonteiksi.

Metsät on sertifioitu sekä FSC:n että PEFC:n mukaan. "Meidän kokoinen metsänomistaja pystyy hoitamaan molempien hallinnon ja ottamaan siitä kompensaation markkinoilta. Mutta tilanne on ihan eri keskimääräisellä 30 hehtaarin metsätilalla", Hakkarainen muistuttaa.

Finsilvan palkkalistalla on kaksi, muuten palvelut ostetaan Metsä Groupin asiantuntijoilta. Tampereen konttori on keskeisessä osassa, mutta asiantuntijoita on ympäri maata.

• Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen toimi MTK:n metsäjohtajana yli 12 vuotta ja tutkimuspäällikkönä ja ekonomistina 6,5 vuotta.
• Välissä työskenteli Eläkekassa Verson apulaisjohtajana ja toimitusjohtajana nelisen vuotta.
• Johti puhetta EU:n metsäpoliittisessa yhteistyöryhmässä yli kuuden vuoden ajan.
• Koulutukseltaan maatalous-metsätieteiden lisensiaatti, metsänhoitaja.
• Kaavilta kotoisin oleva ja Lahdessa kouluvuotensa viettänyt Hakkarainen asuu nykyisin Espoossa.
• Perheeseen kuuluvat avopuoliso ja lapset, jotka "alkavat olla omillaan".
• Luonto ja liikunta sekä ruuanlaitto tärkeitä latautumisessa.. "Luen paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunhan on oikea kirja tai lehti."