Näitäkö jokainen nainen haluaa: pehmosukkia, yöpaidan, konvehteja ja koruja?

Joulumainonta on vuodesta toiseen suunnattu enemmän naisille ja lapsille. Kuva: Kari Salonen

Olen toistaiseksi selvinnyt joulusta aika vähällä. En katsele juurikaan televisiota. Koska olen surkea shoppailija, en ole törmännyt lahjahärdelliin muutoin kuin työmatkan varrella näyteikkunoissa. Se, mistä joulu kieltämättä vilkkuu verkkokalvoille, on sosiaalisen median mainonta.

Facebookissa syntyikin hauska vitsailuketju, kun tuttuni protestoi pari päivää sitten, miksi joka joulu naisille markkinoidaan lahjoiksi jotain hempeän pehmeää.

Ja toden totta. Jos mainoksia on uskominen, naiset haluavat näitä: pörrösukkia, nallepyjamia ja paituleita, joissa on jokin söpö eläinaihe. Todellisia parisuhteen piristäjiä, vai mitä? Varsinkin jos väri on "tyttömäinen" vaaleanpunainen.

Hajuvettä. Koruja. Pitsialusvaatteita. Tai peräti hemmottelupaketti kylpylään. Kun kaikilla ei ole varaa kalliiseen, varma valinta on konvehtirasia. "Kaikki" naisethan rakastavat makeaa.

Ainakin minun naiseudessani on varmasti jotain pahasti pielessä, kun mikään listalta ei tuota jouluiloa. Harva mainos onnistuu edes naurattamaan.

Joulumarkkinointi kohdistuu edelleen enemmän lapsiin ja naisiin. Miehelle jää kärjistetysti sanoen maksajan rooli.

Eipä ole paljon muuttunut sitten 1950-luvun. Miten se laulu joulupukista ja savupiipusta menikään? Rouvan tai tyttöystävän saa onnelliseksi tavaralla: turkiksia, jahti, avoauto tai timantteja pitää olla. Niin ja se sormus.

Näin pilaili YouTube-linkin kuvissa näkyvä ja kuultava laulaja ja näyttelijä Eartha Kitt, joka myöhemmin osoitti suorapuheisuutta myös poliittisesti arvostelemalla kotimaansa Yhdysvaltojen rotusortoa sekä maan toimia Vietnamissa.

Tarttuvan kujeilevasta laulusta on sittemmin tehty lukemattomia versioita. Rallattelu menee viattomasti korvasta sisään ja toisesta ulos, ellei satu juuttumaan korvamadoksi, jolloin siihen liittyvän satiirin lisäksi huomaa myös sen pikkutuhmat vertauskuvat.

Tuonkin joululaulun oikea sanoma taitaa silti jäädä jouluostosten ja muussa "suorittamisen pakossa" huomaamatta.

Läheisiä ihmissuhteita ei voi rahalla lunastaa, ei liioin sitä kestävää hellyyttä. Vaalitaan siis näitä aitoja arvoja tekojen kautta tänäkin jouluna. Unohdetaan se ostaminen.